Pulp Fiction – Tarinoita väkivallasta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pulp Fiction – Tarinoita väkivallasta
Pulp Fiction
Pulp Fiction cover.jpg
Ohjaaja Quentin Tarantino
Käsikirjoittaja Roger Avary
Quentin Tarantino
Tuottaja Lawrence Bender
Kuvaaja Andrzej Sekuła
Leikkaaja Sally Menke
Pääosat John Travolta
Samuel L. Jackson
Uma Thurman
Harvey Keitel
Tim Roth
Amanda Plummer
Maria de Medeiros
Ving Rhames
Eric Stoltz
Rosanna Arquette
Christopher Walken
Peter Greene
Duane Whitaker
Bruce Willis
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Miramax Films
Ensi-ilta Yhdysvaltain lippu 14. lokakuuta 1994
Suomen lippu 23. joulukuuta 1994
Kesto 154 min
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 8 500 000 $
Tuotto 213 928 762 $[1]
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Pulp Fiction – Tarinoita väkivallasta (Pulp Fiction) on vuonna 1994 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen mustan komedian sävyttämä rikoselokuva, jonka on ohjannut Quentin Tarantino. Tarantino kirjoitti elokuvan käsikirjoituksen yhdessä Roger Avaryn kanssa. Pulp Fiction tunnetaan sen monenkirjavasta dialogista, ironisesta huumorin ja väkivallan sekoituksesta, sen epälineaarisesta tarinasta sekä sen runsaista viittauksista muihin elokuviin ja popkulttuuriin. Elokuva sai seitsemän Oscar-palkintoehdokkuutta, joihin lukeutui paras elokuva; Tarantino ja Avary voittivat parhaasta alkuperäisestä käsikirjoituksesta. Elokuva oli suuri sekä kaupallinen että arvostelumenestys, ja se elvytti pääosanäyttelijä John Travoltan uran, joka sai roolistaan Oscar-ehdokkuuden.

Pulp Fictionin juoni sisältää kolme toisiinsa nivoutuvaa tarinaa, joiden keskiössä ovat joukko losangelesilaisia gangstereita, uraansa lopetteleva nyrkkeilijä, pari pikkurikollista ja salaperäinen salkku. Merkittävä osa elokuvaa on sen useat monologit ja näennäisesti turhanaikaiset keskustelut, joissa paljastuu hahmojen huumorintaju ja heidän elämänkatsomuksensa. Elokuvan nimi viittaa 1950-luvulla suosiossa olleisiin pulp-lehtiin, jotka tunnetaan niiden graafisesta väkivallasta ja eloisasta dialogista. Pulp Fiction on itseensä viittaava sen alkuminuuteista saakka, ja se alkaa mustalla ruudulla, jossa annetaan kaksi sanakirjaselitystä pulp-sanalle. Elokuvan tarinaa ei esitetä kronologisessa muodossa, vaan se hyppii edestakaisin ajassa.

Kerronnallinen rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva on jaettu useisiin lukuihin, jotka eivät tapahdu aikajärjestyksessä. Luvut on jäsennetty kolmen selvästi erottuvan, mutta toisiinsa liittyvän tarinan ympärille: palkkatappaja Vincent Vega on ensimmäisen tarinan päähenkilö, ammattilaisnyrkkeilijä Butch Coolidge toisen, ja Vincentin työpari Jules Winnfield kolmannen. Vaikka jokainen luku keskittyy eri tapahtumasarjaan eri ajankohdissa, ne liittyvät toisiinsa ja risteävät moninaisilla tavoilla. Elokuva alkaa ”Pumpkinin” ja ”Honey Bunnyn” järjestämällä ryöstöllä ravintolassa, minkä jälkeen se jatkaa tarinoihin, joissa keskeisessä osassa ovat Vincent, Jules, Butch ja useampi muu tärkeä hahmo, kuten rikollispomo Marsellus Wallace, tämän vaimo Mia, ja alamaailman ongelmanratkoja Winston Wolfe. Lopulta se päättyy samaan ravintolaan, johon Vincent ja Jules ovat tulleet aamiaiselle ja huomaavat sotkeutuneensa ryöstöön. Elokuvassa on kaiken kaikkiaan seitsemän kerronnallista sekvenssiä, jotka tunnistetaan ennen niiden alkamista ilmestyvällä mustalla ruudulla:

  1. ”Prologue—The Diner”
  2. Johdanto lukuun ”Vincent Vega and Marsellus Wallace’s Wife”
  3. ”Vincent Vega and Marsellus Wallace’s Wife”
  4. Johdanto lukuun ”The Gold Watch”
  5. ”The Gold Watch”
  6. ”The Bonnie Situation”
  7. ”Epilogue—The Diner”

Aikajärjestyksessä nämä seitsemän sekvenssiä ovat: 2, 6, 1, 7, 3, 4, 5.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

”Prologue—The Diner”[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Pumpkin” (Tim Roth) ja ”Honey Bunny” (Amanda Plummer) ovat aamiaisella ravintolassa ja keskustelevat elämästään rosvoina. He päättävät ryöstää ravintolan, kun he tajuavat tienaavansa enemmän ryöstämällä myös sen asiakkaat. He käynnistävät ryöstön, kohtaus katkeaa ja alkutekstit tulevat näkyviin.

Johdanto lukuun ”Vincent Vega and Marsellus Wallace’s Wife”[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jules Winnfield (Samuel L. Jackson) ajaa autoa ja kuuntelee työparinsa Vincent Vegan (John Travolta) kertomusta tämän kokemuksista Euroopassa: Amsterdamin hasisbaareista ranskalaisten McDonald’siin ja sen ”Royale with Cheese” -hampurilaisiin. Pukuihin pukeutunut parivaljakko on matkalla noutamaan salkkua Brettin (Frank Whaley) luota, joka on loukannut heidän pomoaan, gangsteri Marsellus Wallacea (Ving Rhames). Jules kertoo Vincentille, kuinka Marsellus oli heittänyt jonkun alas neljännen kerroksen parvekkeelta, koska tämä oli antanut Marselluksen vaimolle jalkahieronnan. Vincent kertoo Marselluksen pyytäneen häntä pitämään seuraa tämän vaimolle, sillä aikaa kun Marsellus on matkoilla. He saapuvat Brettin luo, jossa he haastavat hänet ja hänen kaksi kaveriaan salkusta. Samalla kun Vincent löytää kyseisen salkun, jonka Brett oli (ilmesesti) varastanut Marsellukselta, Jules osoittaa Brettia aseella. Brett yrittää selvitä tilanteesta puhumalla, kunnes Jules ampuu yhden hänen kavereistaan. Sen jälkeen Jules siteeraa kohdan Raamatusta ja teloittaa Brettin Vincentin kanssa.

”Vincent Vega and Marsellus Wallace’s Wife”[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähes tyhjillään olevassa cocktailbaarissa, vanheneva ammattinyrkkeilijä Butch Coolidge (Bruce Willis) ottaa vastaan suuren summan rahaa Marsellukselta, suostuttuaan sopupeliin tulevassa ottelussa. T-paitoihin ja shortseihin pukeutuneet Vincent ja Jules saapuvat salkun kanssa, ja Butch ja Vincent kohtaavat ohimennen. Seuraavana päivänä Vincent käy Lancen (Eric Stoltz) ja tämän vaimon, Jodyn (Rosanna Arquette), luona ostamassa laadukasta heroiinia. Hän piikittää sen ennen ajamistaan rouva Mia Wallacen (Uma Thurman) luo viedäkseen tämän ulos. He saapuvat ravintolaan, jossa on 1950-luvun teema ja joka on täynnä sen ajanjakson popikoneja. Mia kertoo kokemuksistaan epäonnistuneessa televisiopilotissa nimeltä Fox Force Five.

Kaksikko osallistuu twistikilpailuun ja palaa Wallacen asunnolle palkinnon kera. Kun Vincent käy vessassa, Mia löytää hänen takintaskustaan heroiinia. Luullen sitä kokaiiniksi, hän vetää sen nenäänsä ja saa yliannostuksen. Vincent vie hänet kiireessä Lancen luo. Lance ja Vincent antavat Mialle adrenaliinipiikin, jonka seurauksena Mia virkoaa. Mia ja Vincent päättävät olla kertomatta Marsellukselle tapahtuneesta.

Johdanto lukuun ”The Gold Watch”[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavaksi ryhdytään seuraamaan Butch Coolidge -nimistä vanhaa nyrkkeilijää (Bruce Willis). Koko tarina alkaa unella muistosta, jossa Butch on vielä pieni poika, ja hänen isänsä ystävä (Christopher Walken) tulee kertomaan samalla aikaa hauskan ja surullisen tarinan. Koko tarina alkaa vasta unen päätyttyä.

”The Gold Watch”[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marsellus Wallace on maksanut hänelle, jotta hän häviäisi nyrkkeilyottelunsa, mutta Butch on päättänyt toisin ja tappaa samalla vastustajansa. Hän käärii sievoisen summan vedonlyönnistä, mutta saa Wallacen vihan niskaansa. Yhdessä tyttöystävänsä kanssa hän päättää paeta kaupungista. He eivät kuitenkaan voi lähteä, sillä Butch tajuaa isänsä vanhan kultakellon olevan vielä vanhassa asunnossa. Hän lähtee hakemaan sitä tyttöystävänsä Honda Civicillä ja tappaa mennessään häntä odottelevan Vincentin tämän omalla aseella. Butch pääsee tämän jälkeen rauhallisesti pakenemaan, mutta pysähtyessään suojatien eteen Marsellus Wallace (joka on tulossa kaupasta) näkee hänet. Butch ajaa Marsellusta päin ja tapahtumaa seuranneessa tilanteessa piiloutuu kauppaan. Kaupan omistaja, Maynard, ottaa sekä Butchin että Marselluksen vangeiksi tarkoituksenaan raiskata heidät vartijaystävänsä Zedin kanssa. Butch onnistuu kuitenkin raa'asti pelastamaan Marselluksen, ja tappaa Maynardin katanalla. Marsellus pääsee jaloilleen ja ampuu Zedia hänen sukupuolielimiin haulikolla, jättäen tämän kitumaan. Marsellus antaa vastapalveluksena Butchille aikaa paeta Zedin chopperilla, ja Marsellus jää Zedin kanssa huoneeseen aikeinaan kutsua ystäviään kiduttamaan tätä. Tämä ”luku” kestää noin 41 minuuttia elokuvan pituudesta.

”The Bonnie Situation”[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tässä kohtaa palataan takaisin aamuun, kun Vincent ja Jules ovat hakemassa salkkua. Takahuoneeseen piiloutunut mies ryntää sisään tyhjentäen aseensa kohti kaksikkoa, mutta ampuu kuin ihmeen kaupalla kaikki luodit ohi. Jules tulee tapauksen johdosta uskoon, sillä hän pitää sitä Jumalan väliintulona. He ottavat ainoan henkiin jättämänsä miehen, Marvinin, mukaansa, mutta autossa ollessaan Vincent ampuu häntä vahingossa päähän puhuessaan tämän kanssa. Jälleen kerran he ovat pulassa, sillä auton sisätila on yltä päältä veressä, ja heidän on äkkiä piilotettava se. He ajavat Julesin ystävän Jimmyn (Quentin Tarantino) luokse, missä he kohtaavat uuden ongelman. Jimmyn vaimo Bonnie on tulossa kotiin, ja heillä on ruumis ja verta Chevrolet Nova -72en täydeltä. Jules soittaa Marsellukselle, joka lupaa heille avuksi ongelmienratkaisun spesialistin, herra Winston Wolfin (Harvey Keitel), joka matkaa paikalle nopeasti Acura NSX:llään ja selvittää tilanteen päättelyllä alle puolessa tunnissa.

”Epilogue—The Diner”[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vincent ja Jules päättävät väsyneinä aamun tapahtumien jälkeen käydä syömässä, ennen kuin vievät salkun Marsellukselle. He menevät kahvilaan, ja Vincentin ollessa WC:ssä elokuvan alku ja loppu vedetään yhteen, kun kahvilaa alussa ryöstävä pariskunta vetää aseensa esiin. Jules ratkaisee kuitenkin tilanteen ampumatta laukaustakaan ja osoittaen samalla valaistumisensa. Elokuva päättyy, kun pariskunta lähtee pois kahvilasta. Hieman sen jälkeen myös Jules ja Vincent häipyvät. Tämä ”luku” kestää noin 37 minuuttia elokuvan pituudesta.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 John Travolta  … Vincent Vega  
 Samuel L. Jackson  … Jules Winnfield  
 Uma Thurman  … Mia Wallace  
 Bruce Willis  … Butch Coolidge  
 Ving Rhames  … Marcellus Wallace  
 Eric Stoltz  … Lance  
 Harvey Keitel  … Wolf  
 Tim Roth  … Pumpkin  
 Amanda Plummer  … Honey Bunny  
 Peter Greene  … Zed  
 Frank Whaley  … Brett  
 Maria de Medeiros  … Fabienne  
 Phil LaMarr  … Marvin  
 Quentin Tarantino  … Jimmie Dimmick  
 Rosanna Arquette  … Jody  
 Paul Calderon  … Paul  
 Steve Buscemi  … Buddy Holly-tarjoilija  
 Burr Steers  … Rogers  
 Duane Whitaker  … Maynard  
 Christopher Walken  … Koons  

Aiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva ei noudata normaalin kerronnan sääntöjä, kuten eivät yleensä muutkaan Tarantinon elokuvat. Elokuva on jaettu erikseen nimettyihin lukuihin, joissa esiintyvät samat henkilöt.

Elokuvan tunnusmusiikkina on käytetty Dick Dalen 1960-luvun alussa tekemää surf-henkistä versiota 1930-luvulta peräisin olevasta kappaleesta ”Misirlou”. Kappale on hindi pop -musiikin tunnetuimpia levytyksiä, ja sitä on Pulp Fictionin jälkeen käytetty lukuisissa eri yhteyksissä. Elokuvassa käytetään englannissa vahvaa kirosanaa fuck 271 kertaa.

Tarantino on maininnut elokuvan liittyvän osittain hänen aiempaan elokuvaansa Reservoir Dogs. Hän on paljastanut esimerkiksi Pulp Fictionin Vincent Vegan ja Reservoir Dogsin Mr. Blonden (oikealta nimeltään Vic Vega) olevan veljeksiä.[2]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käsikirjoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Quentin Tarantino sai ajatuksen Pulp Fictionin juoneen jo ennen ohjaajanuransa alkua. Hän päätti yhdistää kolme tavanomaista juonta kokoomateokseksi: nyrkkeilijä, jonka pitää hävitä sovittu ottelu, mutta hän ei häviä; palkkamurhaajat, jotka menevät jonnekin tappamaan ihmisiä ja gangsteri, jonka pitää viedä pomon tyttöystävä ulos. Tyyliltään tarina muistuttaisi Raymond Chandlerin ja Dashiell Hammettin 1920-1930-luvun kovaksikeitettyjä dekkareita, joiden mukaan tarina sai lopullisen nimensäkin.[3]

Alun perin Tarantino halusi toteuttaa kolmiosaisen teoksensa kolmen eri käsikirjoittajan voimin. Nyrkkeilijä-episodin kirjoittajaksi valikoitui Tarantinon ystävä Roger Avary, mutta kolmanteen episodiin ei koskaan löytynyt kirjoittajaa; Tarantino päätti kirjoittaa kaksi muuta episodia itse. Ajatuksena oli käyttää esitellä yksi hahmoista jakson päähenkilönä ja sitten käyttää samaa hahmoa sivuhenkilönä toisessa jaksossa. Tarantino päätti kuitenkin laittaa Pulp Fictionin syrjään alettuaan kirjoittaa tarinaa, josta tuli myöhemmin hänen ensimmäinen kokoillan elokuvansa, Reservoir Dogs.[3]

Vuonna 1992 kolmekymmentävuotias Quentin Tarantino matkusti Amsterdamiin tarkoituksenaan kirjoittaa uuden elokuvansa käsikirjoitus. Pulp Fictionin käsikirjoituksen ensimmäinen versio syntyi tuolla matkalla. Vierailtuaan Cannesin elokuvajuhlilla, jossa Reservoir Dogsia esitettiin, Tarantino, Roger Avary ja Stacey Sher ajoivat takaisin Amsterdamiin viimeistelemään käsikirjoitusta. Ensimmäinen episodi oli tuolloin jo valmis, ja Tarantino ja Avary alkoivat yhdessä kirjoittaa toista osaa. Avaryn lähdettyä Tarantino alkoi lisätä dialogia hänen kirjoittamiinsa osioihin.[3]

Koska Tarantinon käsiala ja oikeinkirjoitus olivat heikkoja, hän pyysi Los Angelesiin palattuaan ystävänsä, konekirjoittaja Linda Chenin, kirjoittamaan tarinansa puhtaaksi. Valmiin 159 sivuisen käsikirjoituksen kanteen oli kirjoitettu "Toukokuu 1993 viimeinen versio", jolla Tarantino halusi kertoa studiolle, ettei enempää muutoksia tai korjauksia tarvittaisi.[3]

Quentin Tarantino ja Roger Avary ovat kiistelleet pitkään Pulp Fictionin kirjoittajasta. Avaryn mukaan hän oli sopinut Tarantinon kanssa, että he jakaisivat kunnian käsikirjoituksesta, mutta elokuvan tuotannon alettua Tarantinon lakimies otti yhteyttä Avaryyn ja ehdotti, että hänen nimensä mainittaisiin lopputeksteissä vain tarinan keksijänä. Tarantinon mukaan Avary ainoastaan kehitti konseptin nyrkkeilijä-osioon, eikä muuten osallistunut käsikirjoituksen tekoon. Tarantino uhkasi jopa kirjoittaa Avaryn osuuden pois elokuvasta, jos ei saisi tahtoaan läpi.[3] Käsikirjoittajiksi on lopullisessa elokuvassa merkitty molemmat.

Tuottajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarantino oli tavannut Danny DeViton Terminator 2 - tuomion päivä -elokuvan ensi-illassa, jolloin DeVito oli lupautunut tuottamaan mitä vain Tarantino seuraavaksi haluaakaan tehdä. Tarantino tarjosikin Pulp Fictionia ensimmäisenä DeViton edustamalle TriStar Productionsille. Vaikka hän pitikin käsikirjoituksesta, sekä DeVito että tuotantoyhtiön johto pitivät sitä liian väkivaltaisena. Tämän jälkeen Tarantino lähetti käsikirjoituksensa Harvey Weinsteinille, Miramax-tuotantoyhtiön pomolle. Miramax oli aiemmin levittänyt Reservoir Dogsia Yhdysvalloissa ja suostui ostamaan Pulp Fictionin. Hän jopa suostui Tarantinon vaatimuksiin, joihin kuuluivat kahden ja puolen tunnin kesto, oikeus viimeiseen leikkaukseen ja ehdoton valta näyttelijävalinnoista.[3]

Näyttelijävalinnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarantino oli ajatellut Michael Madsenia kirjoittaessaan Vincent Vegan roolin, mutta näyttelijä oli kiireinen muissa rooleissa, jolloin Tarantino kääntyi John Travoltan puoleen. Tarantino tarjosi hänelle kahta roolia, ensimmäinen oli vampyyrielokuvasta Hämärästä aamunkoittoon ja toinen Pulp Fictionista. Travolta hylkäsi ensimmäisen, koska ei pitänyt vampyyreista, ja hyväksyi lopulta heroiini-addiktin Vegan roolin vaimonsa kannustamana.[3]

Elokuvan tekohetkellä John Travoltaa pidettiin jo entisenä tähtenä ja Harvey Weinstein vastusti roolitusta. Hän kehotti Tarantinoa harkitsemaan Daniel Day-Lewisia tai Bruce Willisia, joista kumpikin oli osoittanut kiinnostusta roolia kohtaan, mutta Tarantino kieltäytyi, vedoten sopimukseensa joka antoi hänelle oikeuden valita itse näyttelijänsä. Hän sai tahtonsa läpi.[3]

Bruce Willis halusi työskennellä Tarantinon kanssa ja tapasi hänet Harvey Keitelin grillijuhlilla. Ainoastaan nyrkkeilijä Butchin rooli oli vapaana, vaikka Tarantino oli luvannut sen jo etukäteen Matt Dillonille. Willisista Pulp Fiction sai kuitenkin ensimmäisen elokuvatähden riveihinsä, Willisin lupauduttua tinkimään viiden miljoonan dollarin palkastaan.[3]

Tarantinon ensimmäinen valinta Mia Wallacen rooliin oli alusta alkaen Uma Thurman. Myös Michelle Pfeiffer, Meg Ryan, Holly Hunter ja Rosanna Arquette osoittivat kiinnostusta roolia kohtaan. Thurman suhtautui roolia kohtaan varauksella ja suostui siihen managerinsa vakuutettua hänet.[3]

Tarantinon mukaan Laurence Fishburne kieltäytyi Jules Winnfieldin roolista. Paul Calderon ja Samuel L. Jackson kilpailivat roolista, mutta Calderonin luovutettua Jackson sai roolin koe-esiintymisen perusteella.[3]

Kuvaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvaukset aloitettiin 20. syyskuuta 1993. Kuvaukset kestivät 51 päivää. Kuvausten aikana Tarantinon tavoitteena oli saada 8 miljoonan budjetilla kuvattu elokuva näyttämään vähintään 25 miljoonan dollarin elokuvalta.[3]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»Säkenöivää omaperäisyyttä! Nostaa Quentin Tarantinon amerikkalaisten elokuvantekijöiden eliittiin!»
(The New York Times)

Pulp Fictionista tuli ensimmäinen yli 200 miljoonaa dollaria tuottanut "indie"-elokuva. Sen muiksi ansioiksi on laskettu esimerkiksi John Travoltan näyttelijänuran elvyttäminen. Hän oli esiintynyt vuosikymmenen vaihteessa lähinnä Hei, kuka puhuu -elokuvasarjan romanttisissa komedioissa. Hän sai roolistaan Oscar-, Golden Globe- ja BAFTA-ehdokkuuden. Elokuva oli myös Uma Thurmanin läpimurto. Thurman näytteli myöhemmin pääosaa Tarantinon kaksiosaisessa Kill Bill -elokuvasarjassa. Pulp Fiction antoi myös piristeen Bruce Willisin uralle.

Pulp Fiction nosti myös Samuel L. Jacksonin amerikkalaisnäyttelijöiden kuumien nimien joukkoon. Hän oli ehdolla roolistaan Jules Winnfieldina miessivuosan Oscariin. Hän ei voittanut Oscaria mutta voitti roolistaan parhaan miessivuosan BAFTAn. Hän on esiintynyt tämän jälkeen lukuisissa menestyselokuvissa, myös Tarantinon kolmannessa elokuvassa Jackie Brownissa ja myös pienessä roolissa Tarantinon viidennessä elokuvassa Kill Bill: Volume 2.

Elokuva tuotti lipputuloissa 107,93 miljoonaa dollaria Yhdysvalloissa tehden siitä ensimmäisen "indie"-elokuvan, jonka tulot ylittivät 100 miljoonaa dollaria. Maailmanlaajuisesti Pulp Fiction tuotti yhteensä 213 miljoonaa dollaria ollen vuoden 1994 katsotuin elokuva elokuvateattereissa. Elokuva on IMDB-sivuston Top 250 -elokuvalistalla sijalla 4.[4]

Palkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oscarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paras alkuperäinen käsikirjoitus: Quentin Tarantino ja Roger Avary
Ehdokkuudet
  • Paras miespääosa: John Travolta
  • Paras miessivuosa: Samuel L. Jackson
  • Paras naissivuosa: Uma Thurman
  • Paras ohjaus: Quentin Tarantino
  • Paras editointi
  • Paras elokuva

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://boxofficemojo.com/movies/?id=pulpfiction.htm
  2. Aiheesta oli suunnitteilla elokuva The Vega Brothers, mutta Tarantino on todennut keväällä 2007 hankkeen toteutumisen näyttävän nykyisin epätodennäköiseltä. Quentin tarantino visits the Opie and Anthony show Foundrymusic.com. Viitattu 3. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j k l http://www.vanityfair.com/hollywood/2013/03/making-of-pulp-fiction-oral-history
  4. IMDb Charts: IMDb Top 250 IMDb. Viitattu 24. lokakuuta 2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]