Kunniattomat paskiaiset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kunniattomat paskiaiset
Inglourious Basterds
Elokuvan juliste
Elokuvan juliste
Ohjaaja Quentin Tarantino
Käsikirjoittaja Quentin Tarantino
Tuottaja Lawrence Bender
Kuvaaja Robert Richardson
Leikkaaja Sally Menke
Pääosat Brad Pitt
Mélanie Laurent
Christoph Waltz
Eli Roth
Michael Fassbender
Diane Kruger
Daniel Brühl
Til Schweiger
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat[1]
Saksa[1]
Tuotantoyhtiö The Weinstein Company
Universal Pictures
Ensi-ilta 20. toukokuuta 2009 (Cannes)
Flag of Germany.svg 20. elokuuta 2009
Flag of the United States.svg 21. elokuuta 2009
Flag of Finland.svg 4. syyskuuta 2009
Kesto 155 minuuttia[2]
Alkuperäiskieli englanti, saksa, ranska, italia
Budjetti 70 000 000 dollaria
Tuotto 321 455 689 dollaria
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
Allmovie

Kunniattomat paskiaiset (engl. Inglourious Basterds) on vuonna 2009 ensi-iltansa saanut Quentin Tarantinon käsikirjoittama ja ohjaama sotaelokuva. Sen pääosissa esiintyvät Brad Pitt, Christoph Waltz, Mélanie Laurent, Michael Fassbender, Eli Roth ja Diane Kruger. Elokuva kertoo vaihtoehtoiseen historiaan perustuvan tarinan kahdesta juonesta salamurhata natsi-Saksan poliittiset johtajat, joista toisen suunnittelee nuori ranskanjuutalainen elokuvateatterin omistaja (Laurent), ja toisen luutnantti Aldo Rainen (Pitt) johtama amerikanjuutalaisista sotilaista koostuva ryhmä. Elokuvan nimi tulee ohjaaja Enzo G. Castellarin sotaelokuvasta Panssarijunalla helvettiin (1978), joka on englanniksi käännettynä The Inglorious Bastards.

Tarantino kirjoitti elokuvan käsikirjoituksen vuonna 1998, mutta kamppailtuaan lopetuksen kanssa, hän päätti lykätä kuvauksia ja ohjata kaksiosaisen elokuvan Kill Bill. Ohjattuaan elokuvan Grindhouse: Death Proof (2007), Tarantino jatkoi Kunniattomien paskiaisten työstämistä. Elokuvan kuvaukset alkoivat lokakuussa 2008, ja se kuvattiin Saksassa ja Ranskassa 75 miljoonan dollarin budjetilla. Kunniattomat paskiaset sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla 20. toukokuuta 2009. Se ilmestyi elokuvateattereihin elo–syyskuussa 2009 Yhdysvalloissa ja Euroopassa.

Elokuva oli kaupallinen menestys ja se tuotti 321 miljoonaa dollaria lipputuloja maailmanlaajuisesti. Se sai monia palkintoja ja ehdokkuuksia mukaan lukien kahdeksan Oscar-ehdokkuutta muun muassa parhaasta elokuvasta, ohjauksesta ja alkuperäisestä käsikirjoituksesta. Waltz voitti Hans Landan roolistaan parhaan miespääosan palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla, sekä parhaan miessivuosan Oscar-, Bafta-, SAG- ja Golden Globe -palkinnot.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Natsi-Saksan miehittämässä Ranskassa SS-eversti Hans Landa (Christoph Waltz) murhauttaa juutalaisen Shosanna Dreyfusin (Mélanie Laurent) perheen Shosannan jäädessä eloon juoksemalla pakoon talon kellarista. Shosanna pakenee Pariisiin, väärentää henkilöllisyytensä ja esiintyy elokuvateatterin omistajana.[3]

Luutnantti Aldo Raine (Brad Pitt) järjestää ryhmän juutalaiskommandoja käymään armotonta sissisotaa vihollisen linjojen takana. Sissiryhmä ei kunnioita sodan lakeja vaan esimerkiksi häpäisee kaatuneet saksalaiset sotilaat skalpeeraamalla ja käskee hakkaamaan vaikenevan saksalaisen sotavangin kuoliaaksi baseballmailalla. Aldolla on tapana myös päästää vankeja vapaaksi kertomaan ryhmästään ja samalla luomaan pakokauhua vastustajissaan, mutta ennen vapaaksi päästämistä Aldo merkitsee puukolla hakaristin vangin otsaan. Vihollistensa keskuudessa ”Paskiaisina” tunnettu Aldon ryhmä hakeutuu yhteyteen saksalaisen näyttelijättären ja salaisen agentin Bridget Von Hammersmarkin (Diane Kruger) kanssa toteuttaakseen tuhoisan iskun korkeita natsijohtajia vastaan.

Shosanna tapaa saksalaisen sotasankarin, Fredrick Zollerin (Daniel Brühl), jonka sankariteosta on tehty elokuva. Zoller järjestää elokuvan ensi-illan Shosannan teatteriin. Ensi-iltaan saapuvat muun muassa Adolf Hitler, Joseph Goebbels ja Hermann Göring. Turvallisuuspäällikkönä toimii Hans Landa, joka kuulustelee Shosannaa teatterin turvallisuudesta. Palattuaan teatteriin hän alkaa suunnitella konehoitaja Marcelin kanssa teatterin polttamista ensi-illan aikana.

Von Hammersmarkin on määrä järjestää kolme saksantaitoista paskiaista ensi-iltaan, jotta nämä voisivat räjäyttää teatterin ja tuhota siellä olevat natsit. Mutta kun nämä tapaavat eräässä ranskalaisen tavernan kellarissa ensi-iltaa edeltävänä iltana suunnitellakseen iskua, on paikalle sattunut Wehrmachtin ylivääpeli Wilhelm (Alexander Fehling), joka juhlii tovereidensa kanssa poikansa syntymää. Lopulta SS-upseereiksi pukeutuneet paskiaiset jäävät kiinni Gestapo-majurille, jonka nämä joutuvat ampumaan. Wilhelm ampuu kellarissa olevat paskiaiset. Aldo sopii Willin kanssa saavansa hakea Hammersmarkin ilman että kukaan vahingoittuisi, mutta Hammersmark ampuu Willin, kun tämä laskee aseensa. Myöhemmin Landa tulee tavernaan ja tunnistaa kuolleet paskiaiset löytäen myös Hammersmarkin pudonneen kengän.

Aldo ja Hammersmark luovat uuden suunnitelman, jonka mukaan jäljellä olevat paskiaiset esiintyvät ensi-illassa italialaisina kameramiehinä. Landan kuitenkin tunnistaessa heidät hän kuristaa Hammersmarkin hengiltä sekä pidättää Aldon ja Utivitchin jättäen loput kaksi muuta paskiaista räjähteet nilkoissaan paikoilleen teatteriin. Hän myös laittaa yhden räjähteen Hitlerin aitioon. Landa kertoo päämajassaan aikovansa antaa operaation jatkua, mikäli hän saa siitä kaiken kunnian. Amerikkalaiset suostuvat tähän ja pommit jäävät teatteriin.

Elokuvan pyöriessä teatterissa Zoller käy tapaamassa Shosannaa, mikä johtaa siihen, että molemmat ampuvat toisensa. Lopulta Marcel sytyttää valkokankaan takana olevat filmirullat tuleen, mikä saa koko teatterin palamaan ja katsojat pakokauhun valtaan. Hitlerin ja Goebbelsin yrittäessä paetessa aitiostaan, sinne hyökkää kaksi paskiaista, jotka ampuvat heidät. Lopulta aitiossa olevat räjähteet räjähtävät tuhoten koko teatterin.

Landa kuljettaa amerikkalaisten kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti viimeiset kaksi elossa olevaa paskiaista, Aldon ja Utivichin, amerikkalaisten linjoille ja antautuu näille. Aldo vetää Landan otsaan hakaristin veitsellä kostoksi kaikesta mitä tämä on kiristänyt amerikkalaisilta. Lopuksi hän toteaa:

»This just might be my masterpiece»

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Brad Pitt   … Aldo Raine  
 Mélanie Laurent   … Shosanna Dreyfus  
 Christoph Waltz   … Eversti Hans Landa  
 Diane Kruger   … Bridget Von Hammersmark  
 Eli Roth   … Kersantti Donny Donowitz  
 Michael Fassbender   … Luutnantti. Archie Hicox  
 Daniel Brühl   … Sotamies Fredrick Zoller  
 Til Schweiger   … Kersantti Hugo Stiglitz  
 Mike Myers   … Ed Wenech  
 Gedeon Burkhard   … Korpraali Wilhelm Wicki  
 Jacky Ido   … Marcel  
 B.J. Novak   … Sotamies Smithson Utivich  
 Omar Doom   … Sotamies Omar Ulmer  
 August Diehl   … Majuri Dieter Hellstrom  
 Denis Menochet   … Perrier LaPadite  
 Martin Wuttke   … Adolf Hitler  
 Sylvester Groth   … Joseph Goebbels  
 Samuel L. Jackson   … Kertoja (ääni)  
 Harvey Keitel   … USS-komentaja (ääni)  
 Quentin Tarantino   … Ensimmäinen skalpeerattava natsi  

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iltalehden kriitikko Tuomas Riskala antoi Kunniattomille paskiaisille neljä tähteä viidestä. Riskala arvioi elokuvan olevan ”tuttua Tarantino-tyyliä”.[3] Myös Suomen Kuvalehti kehui elokuvaa, ja lehden kriitikko Lauri Lehtinen antoi Kunniattomille paskiaisille neljä tähteä viidestä. Lehtinen arvioi elokuvaa hitaaksi ja välillä sisäänlämpiäväksi teokseksi, joka on muutakin kuin räväkkä jermuilu.[4]

Helsingin Sanomien Nyt-liitteen viisi kriitikkoa antoivat elokuvalle tähtikeskiarvoksi 2,6.[5]

Elokuvasivusto Internet Movie Databasessa elokuvan yleisarvosana on 8,4 kymmenestä,[6] ja elokuva on 250 kaikkien aikojen parhaan elokuvan listan sijalla 99.[7]

Palkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oscarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehdokkuudet:

  • Paras elokuva
  • Paras ohjaus
  • Paras alkuperäinen käsikirjoitus
  • Paras kuvaus
  • Paras leikkaus
  • Parhaat äänitehosteet
  • Paras äänitys

Golden Globe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehdokkuudet:

  • Paras draamaelokuva
  • Paras ohjaus
  • Paras käsikirjoitus

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b McCarthy Todd: Review: ‘Inglourious Basterds’ Variety. 20.5.2009. Viitattu 17.6.2015. (englanniksi)
  2. Inglorious Basterds Elonet. Viitattu 17.6.2015.
  3. a b Riskala, Tuomas: Korkeajännitystä pulp-hengessä. Iltalehti, 4.9.2009, s. 35. Iltalehti.
  4. Lehtinen, Lauri: Tarantino miehittää historian. Suomen Kuvalehti, 4.9.2009, nro 36, s. 64. Yhtyneet Kuvalehdet.
  5. Kriitikon valinta. Tv-Nyt, 2009, nro 11.9.-17.9., s. 20.
  6. http://www.imdb.com/title/tt0361748/ratings
  7. http://www.imdb.com/chart/top?tt0361748

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]