Siirry sisältöön

Kunniattomat paskiaiset

Wikipediasta
Kunniattomat paskiaiset
Inglourious Basterds
Ohjaaja Quentin Tarantino
Käsikirjoittaja Quentin Tarantino
Tuottaja Lawrence Bender
Säveltäjä Mary Ramos
Kuvaaja Robert Richardson
Leikkaaja Sally Menke
Tuotantosuunnittelija David Wasco
Pukusuunnittelija Anna Biedrzycka-Sheppard
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat[1]
Saksa[1]
Tuotantoyhtiö
Levittäjä UIP-Dunafilm
Netflix
Ensi-ilta
Kesto 155 minuuttia[2]
Alkuperäiskieli englanti
italia
ranska
saksa
Budjetti 70 000 000 dollaria[3]
Tuotto 321 455 689 dollaria[4]
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie

Kunniattomat paskiaiset (engl. Inglourious Basterds) on vuonna 2009 ensi-iltansa saanut Quentin Tarantinon käsikirjoittama ja ohjaama mustan huumorin sävyttämä sotaelokuva. Sen pääosissa esiintyvät Brad Pitt, Christoph Waltz, Michael Fassbender, Eli Roth, Diane Kruger, Daniel Brühl, Til Schweiger ja Mélanie Laurent. Elokuva kertoo vaihtoehtoiseen historiaan perustuvan tarinan kahdesta salajuonesta, joilla oli tarkoitus salamurhata natsi-Saksan poliittiset johtajat. Toisen suunnittelee nuori ranskanjuutalainen elokuvateatterin omistaja (Laurent), ja toisen luutnantti Aldo Rainen (Pitt) johtama amerikanjuutalaisista sotilaista koostuva ryhmä.

Elokuvan kuvaukset alkoivat lokakuussa 2008, ja se kuvattiin Saksassa ja Ranskassa 75 miljoonan dollarin budjetilla. Kunniattomat paskiaiset sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla 20. toukokuuta 2009. Se ilmestyi elokuvateattereihin elo–syyskuussa 2009 Yhdysvalloissa ja Euroopassa.

Kunniattomat paskiaiset oli kaupallinen menestys, tuottaen 321 miljoonaa dollaria lipputuloja maailmanlaajuisesti. Se sai monia palkintoja ja ehdokkuuksia mukaan lukien kahdeksan Oscar-ehdokkuutta muun muassa parhaasta elokuvasta, ohjauksesta ja alkuperäisestä käsikirjoituksesta. Waltz voitti Hans Landan roolistaan parhaan miespääosan palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla, sekä parhaan miessivuosan Oscar-, Bafta-, SAG- ja Golden Globe -palkinnot.

Vuonna 2016 Kunniattomat paskiaiset äänestettiin BBC:n kyselyssä tämän vuosisadan sadan parhaan elokuvan joukkoon. Vastaajina oli 177 elokuva-asiantuntijaa eri puolilta maailmaa.[5]

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käsikirjoitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarantino aloitti kirjoittamaan Kunniattomia paskiaisia vuonna 1998, heti Jackie Brownin jälkeen. Tarantinolla oli niin paljon eri ideoita tarinaa varten, että se paisui "suuremmaksi kuin itse elokuvaformaatti", eikä hän pystynyt kirjoittamaan sitä loppuun. Kun Uma Thurman alkoi kysellä Kill Bill-käsikirjoituksen perään, Tarantino päätti laittaa Kunniattomat paskiaiset sivuun ja keskittyä siihen (Tarantino ja Thurman olivat alun perin ideoineet Kill Billiä Pulp Fictionin kuvauksissa). Kaksiosaiseksi muodostuneen Kill Billin jälkeen (2003/2004), Tarantino teki elokuvan Death Proof (2007).[6]

Seuraavaksi Tarantino päätti, että tekee Kunniattomat paskiaiset 12-jaksoisena minisarjana. Tarantino kertoi ideasta ystävälleen, ohjaaja Luc Bessonille, joka puolestaan oli harmissaan siitä, että Tarantino ei tekisikään sitä elokuvana. Tämä jäi Tarantinon mieleen ja hän palasi vielä kerran käsikirjoituksensa pariin kokeillakseen, saisiko siitä elokuvan mittaisen. Puolen vuoden prosessin jälkeen, heinäkuussa 2008, käsikirjoitus oli valmis.[6]

Vaikutteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarantinon mukaan yhtenä elokuvan inspiraationa toimi vuoden 1967 sotaelokuva Likainen tusina, jossa on myöskin joukko sotilaita suorittamassa tehtävää natsi-Eurooppassa. Tarantino otti myös vaikutteita Toisen maailmansodan yhdysvaltalaisista propagandaelokuvista kuten Confessions of a Nazi Spy (1939), Ihmismetsästys (1941) ja This Land Is Mine (1943). Näissä Tarantino piti siitä, kuinka ne olivat "sota-aiheisia, mutta eivät masentavia, vaan viihdyttäviä ja hauskoja".[6]

Elokuvan nimi on johdettu ohjaaja Enzo G. Castellarin sotaelokuvasta The Inglorious Bastards (Panssarijunalla helvettiin, 1978). Tarantinon elokuvan nimen kirjoitusvirheet (Inglourious Basterds) ovat tietoisia, mutta Tarantino on kommentoinut niitä vaihtelevin tavoin. Cannesin elokuvajuhlilla Tarantino sanoi: "En aio selittää sitä koskaan".[7] Painostettuna Tarantino ei selittänyt ensimmäistä u-kirjainta sanassa Inglourious, mutta sanoi: "Basterds? Niinhän se lausutaan: Basterds."[8][9] Tarantino sanoi myöhemmin eräässä haastattelussa, että otsikon kirjoitusvirheet tuovat siihen "Basquiat-maisen sävyn".[10] Myöhemmin hän kommentoi ohjelmassa Late Show with David Letterman, että Inglourious Basterds on "Quentin Tarantinon kirjoitustapa".[11]

Tarantino on sanonut elokuvansa tyylistä muun muassa seuraavasti: "Halusin tehdä spagettiwesternin, joka käyttää toisen maailmasodan ikonografiaa".[6]

Roolitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarantino oli pitkään halunnut työskennellä Brad Pittin kanssa. Kirjottaessaan elokuvan käsikirjoitusta, Tarantino alkoi nähdä mielessään Pittin luutnantti Aldo Rainen roolissa. Tarantino tapasi Pittin hänen kotonaan Ranskassa ja "pitkän alkoholin ja kannabiksen täytteisen yön jälkeen, Pitt oli mukana".[6]

Donny "The Bear Jew" Donowitzin roolin Tarantino kirjoitti alun perin Adam Sandlerille, mutta hän joutui kieltäytymään, koska kuvasi samaan aikaan toista elokuvaa. Hahmoa päätyi esittämään Eli Roth.[12]

Eniten vaikeuksia tuotti SS-eversti Hans Landan rooli. Leonardo Dicaprio osoitti kiinnostusta roolia kohtaan, mutta Tarantino halusi näyttelijän, joka puhuu englannin lisäksi sujuvaa saksaa, ranskaa ja italiaa. Kun sopivaa näyttelijää ei löytynyt, Tarantino alkoi huolestua, ja ilmoitti tuottajille, että yrittää vielä yhden viikon, ja jos sinä aikana ei löydä hahmolle näyttelijää, hän peruu koko tuotannon. Sitten, itävaltalainen Christoph Waltz saapui castingiin, ja Tarantino palkkasi hänet välittömästi. "Waltz pystyi siihen kaikkeen. Hän antoi meille elokuvamme takaisin", Tarantino sanoi.[6]

Juoni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Vuonna 1941 SS-eversti Hans Landa kuulustelee ranskalaista maitotilan omistajaa Perrier La Paditea alueen viimeisen kateissa olevan juutalaisperheen sijainnista. Jotta saksalaiset jättäisivät hänen perheensä rauhaan sodan loppuajaksi, La Padite paljastaa Dreyfusin perheen piileskelevän talonsa lattian alla. Landa käskee SS-sotilaita ampumaan lattialautojen läpi. Perhe kuolee lukuun ottamatta nuorta naista, Shosannaa, joka pakenee.

Kolme vuotta myöhemmin eliittijoukon luutnantti Aldo Raine värvää amerikanjuutalaisia sotilaita Paskiaisiin, jotka levittävät pelkoa saksalaisten sotilaiden keskuudessa tappamalla ja skalpeeraamalla heitä. Rainella on tapana päästää joitakin vankeja vapaaksi kertomaan ryhmästään ja samalla luomaan pakokauhua vihollissotilaissa. Vapaaksi päästettyjen sotilaiden otsaan Raine kaivertaa puukolla hakaristin, jotta he eivät voisi koskaan piilotella palvelustaan Saksan armeijassa.

Shosanna hoitaa elokuvateatteria Pariisissa valehenkilöllisyyden turvin. Hän tapaa saksalaisen tarkka-ampujan Fredrick Zollerin, joka tappoi 250 sotilasta yhden taistelun aikana. Zollerin on määrä esittää itseään natsien propagandaelokuvassa Stolz der Nation (Kansakunnan ylpeys). Shosannaan ihastunut Zoller vakuuttaa Joseph Goebbelsin siirtämään elokuvan ensi-illan Shosannan elokuvateatteriin. Shosanna suunnittelee rakastajansa Marcelin kanssa ensi-iltaan osallistuvien natsijohtajien tappamista sytyttämällä teatterin tuleen.

Shosannan tietämättä brittien tiedustelujoukkojen luutnantti Archie Hicox suunnittelee iskua ensi-iltaan Paskiaisten kanssa. Hicox menee tavernaan Paskiaisten Hugo Stiglitzin ja Wilhelm Wickin kanssa tapaamaan saksalaista elokuvatähteä Bridget von Hammersmarkia, joka työskentelee peitetehtävissä brittiläisille. Hicox herättää Gestapo-majuri Dieter Hellstromin huomion oudolla korostuksellaan. Lopulta hänen peiteroolinsa paljastuu, kun hän tilaa kolme juomaa viittoen englantilaisittain (peukalo ja pikkusormi alhaalla). Hellstrom huomaa erheen, sillä saksalainen viittoo ”kolme” peukalolla, etusormella ja keskisormella. Paljastuttuaan Paskiaiset avaavat tulen, ja vain Von Hammersmark selviää elossa. Landa tutkii tavernaa ja löytää Hammersmarkin toisen kengän ja lautasliinan, jossa on tämän nimikirjoitus.

Paskiaisista Raine, Donny Donowitz ja Omar Ulmer soluttautuvat ensi-iltana esittäen italialaisia, toivoen etteivät italiantaidottomat saksalaiset huomaisi heitä. Landa puhuu kuitenkin italiaa sujuvasti ja juttelee hetken Paskiasten kanssa ennen kuin lähettää Donowitzin ja Ulmerin paikoilleen. Landa vie Hammersmarkin sivuun ja varmistuttuaan kengän kuuluvan Hammersmarkille hän kuristaa tämän kuoliaaksi. Raine ja yksi hänen miehistään, Smithson Utivich, otetaan vangiksi, mutta Landa kertoo antavansa tehtävän edetä normaalisti vastineeksi koskemattomuudesta ja palkinnoista.

Elokuvan aikana Zoller meni projektorihuoneeseen tapaamaan Shosannaa. Kun Shosanna torjuu hänen iskuyrityksensä, hän muuttuu aggressiiviseksi. Shosanna teeskentelee myöntyvänsä ja ottaa sitten esiin pistoolin käsilaukustaan ja ampuu häntä. Kuolettavasti haavoittunut Zoller ottaa esiin oman pistoolinsa ja ampuu Shosannan. Elokuvan kohokohdassa siihen leikattu pätkä Shosannasta kertoo yleisön kuolevan pian juutalaisen käsissä. Elokuvasalin ovet lukinnut Marcel sytyttää kasan palavaa nitraattifilmiä tuleen valkokankaan takana. Ulmer ja Donowitz murtautuvat Hitlerin ja Goebbelsin aitioon ja tappavat heidät. He ampuvat yleisön joukkoon konepistooleillaan, kunnes heidän pomminsa räjähtävät. Landa ja hänen radistinsa ajavat Rainen ja Utivichin liittoutuneiden alueelle ja antautuvat. Raine ampuu radistin ja kaivertaa hakaristin Landan otsaan. Lopuksi hän toteaa:

»Tämä on luultavasti mestariteokseni.»

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Brad Pitt … luutnantti Aldo Raine  
 Mélanie Laurent … Shosanna Dreyfus / Emmanuelle Mimieux  
 Christoph Waltz … Standartenführer Hans Landa  
 Diane Kruger … Bridget Von Hammersmark  
 Eli Roth … kersantti Donny Donowitz  
 Michael Fassbender … luutnantti Archie Hicox  
 Daniel Brühl … sotamies Fredrick Zoller  
 Til Schweiger … kersantti Hugo Stiglitz  
 Mike Myers … kenraali Ed Wenech  
 Gedeon Burkhard … alikersantti Wilhelm Wicki  
 Jacky Ido … Marcel  
 B. J. Novak … sotamies Smithson Utivich  
 Omar Doom … sotamies Omar Ulmer  
 Samm Levine … sotamies Gerold Hirschberg  
 August Diehl … Sturmbannführer Dieter Hellstrom  
 Denis Menochet … Perrier LaPadite  
 Julie Dreyfus … Francesca Mondino  
 Alexander Fehling … ylikersantti Wilhelm  
 Martin Wuttke … Adolf Hitler  
 Sylvester Groth … Joseph Goebbels  
 Léa Seydoux … Charlotte LaPadite  
 Tina Rodriguez … Julie LaPadite  
 Lena Friedrich … Suzanne LaPadite  
 Samuel L. Jackson … kertoja (ääni)  
 Harvey Keitel … USS-komentaja (ääni)  
 Quentin Tarantino … ensimmäinen skalpeerattava natsi  

Vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vastaanotto
Yhteispisteet
JulkaisuPisteet
Metacritic69/100
Arvostelupisteet
JulkaisuPisteet
Episodi5/5 tähteä[13]
V25/5 tähteä[14]
Film-O-Holic4/5 tähteä[15]
Muropaketti4/5 tähteä[16]
Iltalehti4/5 tähteä[17]
Filmgoer4/5 tähteä[18]

Arvostelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iltalehden kriitikko Tuomas Riskala antoi Kunniattomille paskiaisille neljä tähteä viidestä. Riskala arvioi elokuvan olevan ”tuttua Tarantino-tyyliä”.[17] Myös Suomen Kuvalehti kehui elokuvaa, ja lehden kriitikko Lauri Lehtinen antoi Kunniattomille paskiaisille neljä tähteä viidestä. Lehtinen arvioi elokuvaa hitaaksi ja välillä sisäänlämpiäväksi teokseksi, joka on muutakin kuin räväkkä jermuilu.[19]

Helsingin Sanomien Nyt-liitteen viisi kriitikkoa antoivat elokuvalle tähtikeskiarvoksi 2,6.[20]

Elokuvasivusto Internet Movie Databasessa elokuvan yleisarvosana on 8,4 kymmenestä,[21] ja elokuva on 250 kaikkien aikojen parhaan elokuvan listan sijalla 69.[22]

Palkintoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oscar

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehdokkuudet:

  • Paras elokuva
  • Paras ohjaus
  • Paras alkuperäinen käsikirjoitus
  • Paras kuvaus
  • Paras leikkaus
  • Parhaat äänitehosteet
  • Paras äänitys

Golden Globe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehdokkuudet:

  • Paras draamaelokuva
  • Paras ohjaus
  • Paras käsikirjoitus

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b McCarthy, Todd: Review: ’Inglourious Basterds’ Variety. 20.5.2009. Viitattu 17.6.2015. (englanniksi)
  2. ↑ a b Inglourious Basterds (2009) Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 10.11.2017.
  3. ↑ Thompson, Anne: Weinstein Co. Up Against the Wall IndieWire. 13.9.2019. Viitattu 24.3.2020. (englanniksi)
  4. ↑ Inglourious Basterds (2009) Box Office Mojo. Viitattu 24.3.2020. (englanniksi)
  5. ↑ The 21st Century’s 100 Greatest Films BBC Culture. 23.8.2016. British Broadcasting Corporation. Viitattu 10.11.2017. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e f Shone, Tom: Tarantino: A Retrospective. Thames & Hudson Ltd, Lontoo 2017. ISBN 978-0-500-51948-6 (s. 146, 186–191, 197)
  7. ↑ Inglourious Basterds has one tricky title MSNBC.com. 27.8.2009. Arkistoitu 10.8.2011. Viitattu 11.11.2017. (englanniksi)()
  8. ↑ Inglourious Basterds Guide The Guardian. Viitattu 1.11.2017. Arkistoitu
  9. ↑ Quentin Tarantino on the Inglourious Basterds Trailer Empire (magazine). 12.2.2009. Bauer Media Group. Arkistoitu 20.1.2012. Viitattu 11.11.2017. (englanniksi)()
  10. ↑ Glorious Bastard: Tarantino Talks About His Not-A-Holocaust-Movie The Jewish Daily Forward. August 21, 2009. Forward Association. Arkistoitu 26.8.2009. Viitattu 11.11.2017. (englanniksi)()
  11. ↑ Inglourious Basterds Tirana International Film Festival. (englanniksi)
  12. ↑ Bergeson, Samantha: Quentin Tarantino Confirms ‘Inglourious Basterds’ Role Was Written for Adam Sandler indiewire.com. 16.12.2022. Viitattu 12.12.2025.
  13. ↑ Vikman, Jouni: Kunniattomat paskiaiset - elokuvan arvostelu Episodi.fi. 4.9.2009. Viitattu 18.7.2020.
  14. ↑ Peltonen, Jari Tapani: Kunniattomat paskiaiset V2. 01.09.2009. Viitattu 18.7.2020.
  15. ↑ Rintakumpu, Lasse: Kunniattomat paskiaiset * Valkokangas Film-O-Holic. 04.09.2009. Viitattu 18.7.2020.
  16. ↑ Sulopuisto, Olli: Elokuva-arvostelu: Kunniattomat paskiaiset Muropaketti. 03.09.2009. Viitattu 18.7.2020.
  17. ↑ a b Riskala, Tuomas: Korkeajännitystä pulp-hengessä. Iltalehti, 4.9.2009, s. 35. Iltalehti.
  18. ↑ Salonen, Aleksi: Kunniattomat paskiaiset Filmgoer. 12.8.2009. Viitattu 18.7.2020.
  19. ↑ Lehtinen, Lauri: Tarantino miehittää historian. Suomen Kuvalehti, 4.9.2009, nro 36, s. 64. Yhtyneet Kuvalehdet Oy.
  20. ↑ Kriitikon valinta. (Nyt-liite) Helsingin Sanomat, 2009, nro 11.9.–17.9., s. 20. Sanoma Media Finland Oy.
  21. ↑ Inglourious Basterds (2009) – User Ratings Internet Movie Database. Amazon. (englanniksi)
  22. ↑ Top Rated Movies Internet Movie Database. Amazon. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kunniattomat_paskiaiset&oldid=23870957”