Dick Dale

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dick Dale
Dale esiintymässä vuonna 2013
Dale esiintymässä vuonna 2013
Henkilötiedot
Syntynyt 4. toukokuuta 1937
Quincy, Massachusetts, Yhdysvallat
Kuollut 16. maaliskuuta 2019 (81 vuotta)
Loma Linda, Kalifornia, Yhdysvallat
Kansalaisuus Yhdysvallat
Ammatti muusikko, kitaristi
Muusikko
Aktiivisena 1959–2019
Tyylilajit surf rock
Soittimet kitara
Levy-yhtiöt Capitol Records ja HighTone RecordsView and modify data on Wikidata
Aiheesta muualla
Kotisivut

Dick Dale (oik. Richard Anthony Monsour) (4. toukokuuta 1937 Quincy, Massachusetts16. maaliskuuta 2019 Loma Linda, Kalifornia[1]) oli yhdysvaltalainen surfmusiikin kuninkaaksi mainittu sähkökitaristi.

Dalen isä oli libanonilainen ja äiti puolalainen. Hän ryhtyi soittamaan eri soittimia jo lapsena. Dale sai muusikkoisältään itämaisia vaikutteita, jotka näkyvät hänen myöhemmässä musiikissaan.

Dale saavutti vuodesta 1961 alkaen alussa menestystä singleillä kuten ”Let’s Go Trippin’”, ”Surf Beat” ja ”Misirlou”. Näistä viimeksi mainittu on edelleen erittäin tunnettu levytys. Se on coverversio vuonna 1927 äänitetystä kreikkalaisesta laulusta, ja sitä on käytetty esimerkiksi vuoden 1994 elokuvassa Pulp Fiction – Tarinoita väkivallasta.

Dale sai kiitosta yhtyeensä jykevästä soundista, jonka katsotaan kestäneen aikaa paremmin kuin muiden 1960-luvun surf-yhtyeiden kevyemmän soundin. Dale oli vasenkätinen. Hän ei kuitenkaan kääntänyt kielien järjestystä, vaan jätti ohuimmat kielet ylimmiksi. Dalen tunnetaan myös reverb-kaikuefektin ja kitaravahvistimien käytön pioneerina. Hän käytti ensimmäisenä sadan watin Fender-vahvistinta. Dale käytti myös poikkeuksellisen paksuja kieliä kitarassaan (ohuin kieli on paksuudeltaan .016).

Dalen uran huippuhetket sijoittuivat surfmusiikin kulta-aikaan 1960-luvulle, mutta hän jatkoi keikkailua ja levyttämistä vuosikymmenten läpi.

Dale oli intohimoinen surffaaja. Hän sanoi kehittäneensä soundiaan siltä pohjalta, millaisia ääniä hän kuulee surffatessaan. Dale kiinnostui ympäristöasioista koettuaan surffailuvesiensä pilaantumisen ja toimi aktivistina. Hän ryhtyi kasvissyöjäksi selvittyään syövästä.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Surfers’ Choice (Deltone, 1962)
  • King of the Surf Guitar (Capitol, 1963)
  • Checkered Flag (Capitol, 1963)
  • Mr. Eliminator (Capitol, 1964)
  • Summer Surf (Capitol, 1964)
  • Rock out with Dick Dale and his Del-Tones: Live at Ciro’s (Capitol, 1965)
  • Greatest Hits (GNP Crescendo, 1975)
  • The Tigers Loose (live) (Balboa, 1983)
  • Tribal Thunder (HighTone, 1993)
  • Unknown Territory (HighTone, 1994)
  • Calling Up Spirits (Beggars Banquet, 1996)
  • Spacial Disorientation (Dick Dale / The Orchard, 2001)

Kokoelma-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hot Rod Music on Capitol (Capitol, 1963)
  • The Big Surfin’ Sounds on Capitol (Capitol, 1964)
  • Golden Summer (United Artists, 1976)
  • King of the Surf Guitar: The Best of Dick Dale & The Del-Tones (Rhino, 1989)
  • Cowabunga Surf Box Set (Rhino, 1996)
  • Rocket Jockey (Rocket Science Games / SegaSoft, 1996)
  • Better Shred Than Dead: The Dick Dale Anthology (Rhino, 1997)
  • MOM II Music for our Mother Ocean (Surf Dog, 1997)
  • Guitar Legend: The Very Best of Dick Dale (Shout! Factory, 2010)
  • King of the Surf Guitar (Rockbeat, 2012)
  • At the Drags (Rockbeat, 2012)
  • Misirlou: Dick Dale & His Del-Tones (Jasmine, 2018)


Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ”Ooh-Whee Marie” (Deltone, 1959)
  • ”Stop Teasing” (Deltone, 1959)
  • ”Jesse Pearl” (Deltone, 1960)
  • ”Let’s Go Trippin’” / ”Del-Tone Rock” (Deltone, 1961)
  • ”Jungle Fever” / ”Shake-N-Stomp” (Deltone, 1961)
  • ”Misirlou” / ”Eight ’Til Midnight” (Deltone, 1962)
  • ”Mr. Peppermint Man” / ”Surf Beat” (Capitol, 1962)
  • ”Secret Surfin Spot” / ”Surfin’ and Swingin’” (Capitol, 1963)
  • ”The Wedge” / ”Night Rider” (Capitol, 1963)
  • ”Mr. Eliminator” (Capitol, 1964)
  • ”Let’s Go Trippin’ ’65” / ”Watusi Jo” (Capitol, 1965)
  • ”Let’s Go Trippin’” / ”Those Memories Of You” (GNP Crescendo, 1975)
  • ”Pipeline” (Stevie Ray Vaughanin kanssa, oli ehdolla Grammy-palkinnolle)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]