Joel Schumacher

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Joel Schumacher
Joel Schumacher vuonna 2003.
Joel Schumacher vuonna 2003.
Syntymäaika 29. elokuuta 1939 (ikä 76)[1]
Syntymäpaikka New York, Yhdysvallat[1]
Aktiivisena 1972–
Oikea nimi Joel T. Schumacher
Ammatti elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja, tuottaja
Tunnetuimmat ohjaukset Batman Forever
Batman & Robin
Phone Booth
Oopperan kummitus
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Joel Schumacher (s. 29. elokuuta 1939 New York, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja, -käsikirjoittaja ja -tuottaja.[1]

Schumacher syntyi New Yorkissa ja opiskeli Parsons The New School for Design -koulussa. Hän aloitti uransa muotiteollisuudessa ja työskenteli pukusuunnittelijana, minkä jälkeen hän kehitti taitojaan televisiotyön parissa.[1] Hän kirjoitti käsikirjoituksen vuoden 1976 pienen budjetin hittielokuvaan Car Wash sekä useisiin muihin pieniin menestyksiin. Hän käsikirjoitti myös vuoden 1978 elokuvan Taikuri Oz, joka oli täysin uudistettu versio alkuperäisestä lavaversiosta. Hänen ohjaajadebyyttinsä oli vuonna 1981 ensi-iltansa saanut Apua, kutistun, jonka pääosassa oli Lily Tomlin. Schumacher teki pian menestyneempiä elokuvia, kuten kolme ”brat pack” -työtä.

Treffit Elmossa ja The Lost Boys, kaksi elokuvaa, joita pidetään yleisesti tyypillisinä 1980-luvun tuotantoina,kenen mukaan? olivat Schumacherin alku-uran suuria hittejä.

Schumacher korvasi myöhemmin Tim Burtonin Batman-elokuvien ohjaajana. Schumacher ohjasi vuonna 1995 Batman Foreverin, joka oli monenlaisista arvosteluistaan huolimatta menestys. Hän ohjasi myöhemmin myös Batman & Robinin, joka oli floppi sekä rahallisesti että arvosteluiden perusteella. Tämän vuoksi Warner Brothers päätti hyllyttää sarjan, joka jatkui vasta seitsemän vuotta myöhemmin huomattavasti synkemmällä elokuvalla Batman Begins. Batman & Robin heikensi Schumacherin mainetta, minkä vuoksi hän joutui tyytymään vähemmän vaativiin projekteihin. Schumacher on itse Batman-fani ja halusi ohjata synkemmän Batman-elokuvan, mutta sai selvät ohjeet studiolta elokuvan suhteen. Elokuvan kommenttiraidalla Schumacher puolusti käsikirjoittaja Akiva Goldsmania sanomalla: ”Jos ette pidä elokuvasta, syyttäkää ohjaajaa.”

Batman & Robinin jälkeen Schumacher jatkoi ohjaamista pienempien budjettien parissa, kuten 8 mm – Kahdeksan millimetriä ja Naapuri kuin painajainen. Kumpikaan ei saanut suurta tunnustusta katsojilta eikä kriitikoilta.

Vuonna 2000 Schumacher vaihtoi suuntaa ja sai uransa parhaat arvostelut Vietnamin sodan aikaiselle sotaharjoitusleirille sijoittuvalla draamaelokuvalla Tigerland, joka esitteli nuoren Colin Farrellin Hollywoodille. Kirk Honeycutt The Hollywood Reporter -lehdestä ylisti elokuvaa sanoen sen edustavan Vietnamin sodasta kertovien elokuvien parhaimmistoa.

Schumacher palasi suuren budjetin elokuviin vuonna 2002 teoksella Bad Company, jossa oli pääosassa Anthony Hopkins ja Chris Rock. Schumacher madalsi budjettia jälleen kiistanalaisella elokuvalla Phone Booth, joka yhdisti hänet jälleen Colin Farrellin kanssa. Elokuva oli ollut hyllyllä melkein kaksi vuotta, ja se joutui odottamaan vielä kuukauden lokakuun 2002 ampumavälikohtausten vuoksi. Elokuva menestyi hyvin, suurelta osin Colin Farrellin sen aikaisen suosion vuoksi.

Oopperan kummitusta pidettiin Schumacherin comebackina vuonna 2004, sillä se sai menestystä sekä katsojien että kriitikkojen keskuudessa.

Schumacher on myös ohjannut kaksi elokuvaa, jotka perustuvat John Grishamin kirjoihin; Päämies ja On aika tappaa. Jälkimmäinen oli kirjailijan henkilökohtainen ehdotus.

The Number 23 (2006) on Schumacherin tuorein elokuva, ja siinä on pääosassa Jim Carrey.

Schumacher ohjaa parhaillaan Town Creek -elokuvaa, jonka kuvaukset aloitettiin vuoden 2007 alussa.

Schumacher on ollut avoimesti homoseksuaali suurimman osan urastaan, ja Vito Russo arvosteli häntä kirjassaan The Celluloid Closet siitä, että hän olisi antanut Hollywoodille huonoa kuvaa homoseksuaaleista.

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Pendergast, Tom & Pendergast, Sara (toim.): International Dictionary of Films and Filmmakers, Vol. 2: Directors, 4th edition, s. 886. St. James Press, 2000. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 30.5.2015). [vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]