Siirry sisältöön

Steve Martin

Wikipediasta
Steve Martin
Steve Martin vuonna 1982.
Steve Martin vuonna 1982.
Henkilötiedot
Koko nimi Stephen Glenn Martin
Syntynyt14. elokuuta 1945 (ikä 80)
Waco, Texas, Yhdysvallat
Ammatti näyttelijä
käsikirjoittaja
tuottaja
muusikko
Puoliso Victoria Tennant
(1986–1994)
Anne Stringfield
(2007–edelleen)
Näyttelijä
Aktiivisena 1967–
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
IMDb
Elonet

Stephen Glenn ”Steve” Martin (s. 14. elokuuta 1945 Waco, Texas) on yhdysvaltalainen koomikko, näyttelijä, tuottaja, käsikirjoittaja ja muusikko. Hän aloitti uransa stand up -koomikkona, mutta siirtyi 1980-luvulla suosittujen komediaelokuvien jälkeen elokuvanäyttelijäksi. Martin on myös kirjoittanut näytelmiä, omaelämäkerran sekä kertomakirjallisuutta ja levyttänyt bluegrass-albumeita.

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Steve Martin syntyi vuonna 1945 Wacossa Texasissa ja varttui Kaliforniassa. Hänen isänsä oli näyttelijä.[1]

Valmistuttuaan Garden Groven high schoolista Martin opiskeli näyttelemistä Santa Ana Junior Collegessa. Hän esiintyi opiskeluaikoinaan myös paikallisessa teatterissa ja komediaryhmässä Knott’s Berry Farm -teemapuistossa eteläisessä Kaliforniassa. Opiskeltuaan jonkin aikaa filosofiaa Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa Martin keskeytti opintonsa ja aloitti koomikon uran.[1]

Ura koomikkona ja näyttelijänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martin toimi yhtenä The Smothers Brothers Comedy Hour -ohjelman käsikirjoittajista vuodesta 1967 alkaen. Hän sai tästä työstään Emmy-palkinnon vuonna 1969. Martin kirjoitti myös muihin ohjelmiin, ja vuonna 1969 hän teki ensiesiintymisensä televisiossa ohjelmassa The Steve Allen Show.[1] Martinilla oli jo 1970-luvun alussa pienimuotoista seuraajakuntaa, ja hän esiintyi monissa televisio-ohjelmissa. Hän oli usein mukana muun muassa The Tonight Show Starring Johnny Carsonissa, mutta läpimurtonsa hän teki 1976, kun hän juonsi Saturday Night Liven.[2]

Saturday Night Liven jälkeen Martinin komediaesitykset alkoivat vetää täysiä saleja Yhdysvaltain suurimmilla esiintymispaikoilla. Hänen lausahduksistaan tuli myös kansallisia hokemia, ja hän yhdisteli komiikassaan älyllisyyttä ja hassuttelua sekä sanaleikkejä ja yllättävää fyysistä komiikkaa.[2][1] Myös hänen levytyksensä alkoivat saada suosiota.[2] Martinin ensimmäiset komedia-albumit Let’s Get Small (1977) ja A Wild and Crazy Guy (1978) myivät platinaa ja toivat Martinille parhaan komedia-albumin Grammy-palkinnot. Jälkimmäisen albumin laulu ”King Tut” nousi Billboardin singlelistan sijalle 17.[1] Vuonna 2014 A Wild and Crazy Guy valittiin Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Recording Registry -kokoelmaan, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä yhdysvaltalaisia äänitteitä.[3]

Martin käsikirjoitti 1977 lyhytelokuvan The Absent-Minded Waiter (1977), joka oli myös hänen ensimmäinen elokuvaroolinsa. Se sai parhaan lyhytelokuvan Oscar-ehdokkuuden, ja sen jälkeen hän aloitti yhteistyön elokuvantekijä Carl Reinerin kanssa. Heidän yhteistyöstään syntyivät suositut komediat Superhulttio (1979), Kuollut mies ei palttoota kaipaa (1982), Tohtorin aivovaimo (1983) ja Paripeli (1984).[2]

Martin nousi suosittujen komedioiden kautta elokuvatähdeksi, ja hän jätti stand up -koomikon uransa sivuun. Hän teki myös pienemmän yleisön rooleja ja esiintyi elokuvissa Pennejä taivaasta (1981), Toivoton tapaus (1984), L.A. Story (1991) ja Uskonpuute (1992). Suosittuja elokuvia olivat puolestaan Pieni kauhukauppa (1986), Roxanne (1987), Vauhdilla Chicagoon (1987), Herrasmieshuijarit (1988), Perhe on paras (1989) ja Morsiamen isä (1991).[2] Roxanne toi Martinille Writers Guild of America -palkinnon elokuvasta.

Martin vuonna 2008.

Martinin kirjoittama näytelmä Picasso at the Lapin Agile sai ensiesityksensä vuonna 1993. Seuraavan vuosikymmenen alussa Martin julkaisi kaksi novellia ja vuonna 2007 omaelämäkertansa.[1] Martin on myös juontanut Oscar-gaalan vuosina 2001 ja 2003.[1] Hänen 2000-luvun alun elokuviaan ovat Bringing Down the House – elämä on laiffii (2003), Villi tusina (2003) ja Villi tusina 2 (2005). Martin oli etsivä Jacques Clouseaun roolissa elokuvissa Vaaleanpunainen pantteri (2006) ja Vaaleanpunainen pantteri 2 (2009).[2]

Martinin elokuvia 2010-luvun taitteessa ja sen jälkeen olivat Pientä säätöä (2009), Posketonta bongausta (2011), Vihdoin kotona (2015) ja Billy Lynn’s Long Halftime Walk (2016). Hän oli luomassa vuonna 2021 alkanutta televisiosarjaa Only Murders in the Building, jossa hänen lisäkseen ovat pääosassa Martin Short ja Selena Gomez. Se kertoo epätavallisesta rikoksia selvittelevästä kolmikosta.[2]

Vuonna 2005 Martin sai kotimaansa arvostetuimman komediapalkinnon Mark Twain Prize for American Humour. Vuonna 2015 hän sai Yhdysvaltain elokuvainstituutin elämäntyöpalkinnon.

Ura muusikkona

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martin on taitava banjonsoittaja. Hän esiintyi Grand Ole Opryssa ensimmäisen kerran vuonna 2009, ja hän julkaisi samana vuonna bluegrass-albumin The Crow: New Songs for the 5-String Banjo, joka toi hänelle Grammy-palkinnon.[1] Siinä olivat mukana myös banjonsoittaja Béla Fleck ja country-muusikot Earl Scruggs ja Dolly Parton.[2]

Martin jatkoi levyttävänä muusikkona myös The Crow’n jälkeen. Albumilla Rare Bird Alert (2011) hän soittaa yhdessä bluegrass-yhtye Steep Canyon Rangersin kanssa ja Love Has Come for You (2013) on tehty yhteistyössä laulaja-lauluntekijä Edie Brickellin kanssa. Jälkimmäisestä albumista syntyi myös musikaali Bright Star. Sen ensinäytös oli vuonna 2014, ja Broadwaylle se päätyi kaksi vuotta myöhemmin. Martin ja Brickell kirjoittivat näytelmän musiikin, ja Martin itse kirjoitti näytelmän tekstin. Bright Star sai viisi Tony-ehdokkuutta.[2]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martin on ollut kahdesti naimisissa.[1]

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Let's Get Small (1977)
  • A Wild and Crazy Guy (1978)
  • Comedy Is Not Pretty! (1979)
  • The Steve Martin Brothers (1981)
  • The Crow: New Songs for the 5-String Banjo (2009)
  • Rare Bird Alert / Steve Martin and The Steep Canyon Rangers (2011)[4]

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1978 Kersantti Pippuri Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band tri. Maxwell Edison
1979 Muppet-elokuva The Muppet Movie röyhkeä tarjoilija
Superhulttio The Jerk Navin R. Johnson
1981 Pennejä taivaasta Pennies From Heaven Arthur
1982 Kuollut mies ei palttoota kaipaa Dead Men Don't Wear Plaid Rigby Reardon
1983 Tohtorin aivovaimo The Man With Two Brains tri. Michael Hfuhruhurr
1984 Toivoton tapaus The Lonely Guy Larry Hubbard
Joku minussa All Of Me Roger Cobb
1985 Hullu - hullumpi - Hollywood Movers & Shakers Fabio Longio
1986 Kolme kaverusta Three Amigos! Lucky Day
Pieni kauhukauppa Little Shop Of Horrors Orin Scrivello
1987 Roxanne Roxanne C.D. Bales
Vauhdilla Chicagoon Planes, Trains & Automobiles Neal Page
1988 Herrasmieshuijarit Dirty Rotten Scoundrels Freddy Benson
1989 Perhe on paras Parenthood Gil Buckman
1990 Gangsterilähiö My Blue Heaven Vinnie Antonelli
1991 L.A. Story L.A. Story Harris K. Telemacher
Morsiamen isä Father of the Bride George Banks
Grand Canyon – elämää kaupungissa Grand Canyon Davis
1992 Kuokkavieras Housesitter Newton Davis
Uskonpuute Leap of Faith Jonas Nightengale
1994 Kohtalon peliä A Simple Twist of Fate Michael McCann
Joulun hengenpelastajat Mixed Nuts Philip
1995 Morsiamen isä 2 Father of the Bride Part II George Banks
1996 Kersantti Bilko Sgt. Bilko ylikersantti Ernest G. Bilko
1997 Espanjalainen vanki The Spanish Prisoner Jimmy Dell
1998 Egyptin prinssi The Prince Of Egypt Hotep (ääni)
1999 Nykistä sekaisin The Out-of-Towners Henry Clark
Koukkusormi Bowfinger Bobby Bowfinger
The Venice Project The Venice Project cameorooli
Fantasia 2000 Fantasia 2000 juontaja
2000 Joe Gould's Secret Joe Gould's Secret Charlie Duell
2001 Vaarallinen potilas Novocaine Frank Sangster
2003 Bringing Down the House – elämä on laiffii Bringing Down the House Peter Sanderson
Looney Tunes: Taas kehissä Looney Tunes: Back In Action herra Chairman
Villi tusina Cheaper by the Dozen Tom Baker
2004 Jiminy Glick in Lalawood Jiminy Glick in Lalawood cameorooli
Venetsian kauppias The Merchant of Venice cameorooli
2005 Shopgirl – tavaratalon tyttö Shopgirl Ray Porter
Villi tusina 2 Cheaper By The Dozen 2 Tom Baker
2006 Vaaleanpunainen pantteri The Pink Panther tarkastaja Closeau
2008 Baby Mama Baby Mama Barry
2009 Vaaleanpunainen pantteri 2 The Pink Panther 2 tarkastaja Closeau
Pientä säätöä It's Complicated Adam Schaffer
2011 Posketonta bongausta The Big Year Stu Preissler
2015 Vihdoin kotona Home kapteeni Smek (ääni)
Love the Coopers Love the Coopers Kertoja/Rags the Dog (ääni)
2016 Billy Lynn’s Long Halftime Walk Billy Lynn’s Long Halftime Walk Norm Oglesby

Kirjallista tuotantoa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • The Jerk (1979, yhdessä Carl Gottliebin kanssa)
  • Cruel Shoes (1979, esseitä)
  • Picasso at the Lapin Agile (1996, näytelmiä)
  • Shopgirl (2000, novelli)
  • Kindly Lent Their Owner: The Private Collection of Steve Martin (2001, taidekirja)
  • The Underpants: A Play (2002, näytelmä)
  • The Pleasure of My Company (2003, romaani)
  • The Alphabet from A to Y with Bonus Letter Z (2007, lastenkirja, kuvitus Roz Chast)
  • Born Standing Up (2007, omaelämäkerta)
  • An Object of Beauty (2010, romaani)
  • Late For School (2010, lastenkirja)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i Powers, Stephen (toim. Jarvis, Zeke): ”Section IV, Martin, Steve”, Make ‘em Laugh! American Humorists of the 20th and 21st Centuries. Greenwood, 2015. ISBN 978-1-4408-2995-6
  2. ↑ a b c d e f g h i Steve Martin Encyclopedia Britannica. 10.8.2025. Viitattu 13.8.2025. (englanniksi)
  3. ↑ Complete National Recording Registry Listing, Library of Congress. Viitattu 7.9.2020.
  4. ↑ Amazon.com

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Steve Martin.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Steve_Martin&oldid=23757290”