William Styron

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
William Styron
William Styron työhuoneessaan elokuussa 1989
William Styron työhuoneessaan elokuussa 1989
Henkilötiedot
Syntynyt11. kesäkuuta 1925
Newport News, Virginia, Yhdysvallat
Kuollut1. marraskuuta 2006 (81 vuotta)
Martha’s Vineyard, Massachusetts,
Yhdysvallat
Kansalaisuus yhdysvaltalainen
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Tuotannon kielienglanti
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Palkinnot

Pulitzerin kaunokirjallisuupalkinto (1968)
William Dean Howellsin mitali (1970)
National Book Award (1980)
National Medal of Arts (1993)

Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

William ”Bill” Clark Styron Jr. (11. kesäkuuta 1925 Newport News, Virginia1. marraskuuta 2006 Martha's Vineyard, Massachusetts) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja esseisti. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat romaanit Nat Turnerin kapina (1967) ja Sofien valinta (1979) sekä muistelmateos Pimeän kuva: muistelma hulluudesta (1990).

Styron oli alkuun kiistelty, sittemmin arvostettu kirjailija. Hänen isänsä oli laivanrakennusinsinööri, joka kärsi kroonisesta masennuksesta, ja hänen äitinsä kuoli syöpään hänen ollessaan neljäntoista ikäinen. Hän pääsi opiskelemaan Davidson Collegeen Pohjois-Carolinaan, mutta lähti merivoimiin toisen maailmansodan lopulla. Japani kuitenkin antautui ennen kuin luutnantti Styronin laiva irtosi San Franciscon laiturista.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukutausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

William Styron suku oli kotoisin Englannin Yorkshiresta, mutta suvun alkuperä on kuitenkin vielä kauempana Ruotsissa, jossa 700-luvulla Uppsalassa elänyttä Styr-nimistä henkilöä pidetään suvun kantaisänä. Skandinaviasta suku siirtyi Britteinsaarille viikinkien valloitusten aikana, ja vuonna 1086 heidän omistuksiaan mainitaan Domesday Bookissa. 1500-luvulle mennessä sukunimi oli muuttunut muotoon Styring – tosin ajan tapaan vaihtelevilla kirjoitusasuilla. Suvun jäseniä muutti noin vuonna 1635 Englannin hallitsemalle Barbadoksen saarelle, missä heidät mainitaan useissa ajan asiakirjoissa.[1]

Englannin sisällissota 1640- ja 1650-luvuilla ajoi varakkaita rojalisteja ja parlamentaristeja pakenemaan siirtomaihin, jolloin nämä varakkaat siirtolaiset vähitellen ostivat pienviljelijöiltä maan ja perustivat niiden paikalle suuria sokeriplantaaseja. Tänä aikana monet Barbadoksen entiset tilalliset siirtyivät Englannin siirtokuntiin Amerikassa, sillä he eivät halunneet päätyä tekemään palkkatyötä suurplantaaseille. Muuttajien mukana olivat veljekset John Styreing ja George Styring, jotka lähtivät Barbadokselta vuoden 1710 jälkeen ja asettuivat Virginian siirtokuntaan. John Styreing jäi Virginiaan, mutta George siirtyi vaimonsa Mary Casonin kanssa Pohjois-Carolinaan vuoden 1720 paikkeilla.[1] George Styringistä polveutunut Alpheus Styron (1848–1920) – William Styronin isoisä – toimi 16-vuotiaana Yhdysvaltain sisällissodassa Amerikan konfederaation kenraali Robert F. Hoken viestipoikana, mutta selvisi sodasta haavoittumattomana.[2]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Newport News[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Newport Newsin kaupunkikuvaa 1940-luvulla. Styron asui elämänsä ensimmäiset 15 vuotta kaupungissa ja sen ympäristössä.[3]

William Clark Styron Jr. syntyi Newport Newsin kaupungissa Virginiassa 11. kesäkuuta 1925, ja hänet nimettiin isänsä mukaan. Hänen isänsä työskenteli kaupungin telakalla, ja hänen äitinsä Pauline Styron oli paikallisen NNKY:n sihteeri. Lapsen kutsumanimi oli Billy, ja pariskunnan ainoana lapsena hänen vanhempansa olivat hyvin kiintyneitä häneen. Nuori Billy oli lapsena hyvin mielikuvituksellinen, sillä jo 3-vuotiaana hänellä oli kaksi mielikuvitusystävää nimeltä Scubishay ja Scaramouche, jotka nukkuivat perheen asunnon takana olevan urheilukentän katsomossa. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa Billyn kerrotaan avanneen huoneensa ikkunan ja huutaneen molemmille “ystävilleen” hyvänyöntoivotukset.[4]

Lapsuudessaan Styron sairasti tuhkarokon, vesirokon ja hinkuyskän. Tämä oli aikaa ennen antibioottien kehittämistä, joten lasten terveyttä piti tarkkailla jatkuvasti. Kun kaupungissa liikkui huhu poliosta, nuorta Billyä ei päästetty ulos lainkaan. Hänen vaikein terveysongelmansa lapsena olivat jatkuvat korvakivut. Usein ainoa parannuskeino oli tärykalvon puhkaisu, joka oli toimenpiteenä lapselle niin pelottava, että apuun täytyi pyytää kaksi naapuria pitelemään Billyn käsiä ja jalkoja samalla, kun isä piteli lapsen päätä. Toimenpide oli kuitenkin tehokas ja lopetti korvakivun nopeasti.[5] Myöhemmin 10-vuotiaana Styron sai erityisen pahan korvatulehduksen, joka levisi hänen oikeanpuoleiseen ohimoluuhunsa. Infektio oli niin lähellä aivoja, että lääkärit pelkäsivät sen kehittyvän aivokalvontulehdukseksi, jolloin osa hänen ohimoluustaan poistettiin kirurgisesti. Edes tämä ei kuitenkaan lopettanut jatkuvia korvatulehduksia, vaan ne loppuivat vasta Styronin mennessä yliopistoon.[6]

Jo 5-vuotiaana Billy Styron alkoi osoittaa poikkeuksellisia verbaalisia kykyjä. Hän oli niin innostunut sanoista, että yläkerran naapurissa asunut entinen opettaja Sally Cox Hayes opetti hänet lukemaan. Styron oppi lukemaan nopeasti ja mahtaili mielellään omilla kyvyillään. Hänen vanhempansa antoivat Styronille vaikeitakin kirjoja, joita hän luki vierailijoille ääneen.[6] Styron aloitti koulunkäynnin 6-vuotiaana syksyllä 1931. Koulussa luetut kirjat olivat Styronille liian yksinkertaisia, minkä vuoksi hän ei useinkaan jaksanut keskittyä opetukseen. Lukeminen oli nuorelle Styronille hänen lempiharrastuksensa; isän mukaan se oli lapselle lähes pakkomielle.[7]

Hilton Village[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englantilaistyylinen Hilton Village rakennettiin liittovaltion varoilla ensimmäisen maailmansodan aikaan Newport Newsin laivatelakan työläisille.[8]

Kun Billy Styronin ensimmäinen kouluvuosi lähestyi loppuaan, hänen vanhempansa päättivät muuttaa asunnostaan uuteen taloon, joka sijaitsi Newport Newsin kantakaupungin senaikaisen alueen ulkopuolella. William Styron vanhempi ei ollut tyytyväinen työhönsä, ja äiti Pauline halusi palata musiikinopettajaksi. Suuri lama oli kuitenkin alkanut, minkä vuoksi uutta työtä oli vaikeaa löytää. 43-vuotias isä William oli työskennellyt laivatelakalla yli 20 vuotta, ja hän oli noussut työssään niin korkeaan asemaan, että hänen työpaikkansa oli syvästä lamasta huolimatta turvassa.[8]

Perhe osti uuden talon Hilton Villagen alueelta, joka oli valtion rakennuttama uusi kaupunkialue. Se oli rakennettu vuosien 1918 ja 1919 aikana Newport Newsin laivatelakan työntekijöille ja heidän perheilleen. Hilton Village oli suunniteltu englantilaisen Ebenezer Howardin puutarhakaupunkiaatteen mukaisesti, johon kuului olennaisena osana kaupunkialueen ympäröiminen pienillä, puutarhamaisilla esikaupungeilla.[8] Suurin osa alueen asukkaista oli ammattityöläisiä tai laivatelakan alempaa johtoporrasta. Asukkaista monet olivat Englannista, Skotlannista ja Walesista tulleita maahanmuuttajia. Tiukan rotuerottelun vuoksi asuinalue oli vain valkoisten asuttama, mutta monilla perheillä, mukaan lukien Styroneilla, työskenteli afroamerikkalaisia henkilöitä kotiapulaisina. Styronien talo oli kooltaan melko vaatimaton; siinä oli kaksi kerrosta, kuusi huonetta ja kylpyamme. Se sijaitsi Hilton Villagen kaakkoisreunalla metsäalueen reunalla, jossa nuori Billy leikki naapuruston muiden lasten kanssa.[9]

Seuraavana syksynä Styron aloitti toisen luokan Hilton Villagen koulussa.[10] Hän oli erinomainen lukemisessa, kohtalaisen hyvä aritmetiikassa ja piti erityisen paljon historiasta. Hänen korkeatasoisen luku- ja kirjoitustaitonsa ansiosta hän sai hypätä yli yhden luokan, mikä oli aikanaan yhdysvaltalaisissa kouluissa hyvin yleinen menettelytapa älykkäiden oppilaiden suhteen. Tämä ei kuitenkaan muuttanut erityisen paljon hänen elämäänsä, sillä hän oli jo aiemmin leikkinyt vanhempien lasten kanssa, joista tuli nyt hänen luokkatovereitaan. Monilla lapsilla ongelma oli päinvastainen sen vuoksi, että he olivat saattaneet jäädä luokalle vietettyään pitkän aikaa karanteenissa tartuntatautiepidemioiden aikaan.[11]

William Styron asui elämänsä ensimmäiset 15 vuotta Newport Newsin kaupungissa. Itse kunta oli muodoltaan pitkänmallinen, ja sitä halkoi rautatie.[3] Alue Styronin nuoruudessa oli teollistunut, hyvin kaupunkimainen, meluisa ja täynnä liiketoimintaa.[12] Styronien koti Hilton Villagessa sijaitsi hieman kauempana rautatieterminaalista ja laivatelakasta, mutta raitiovaunulinja yhdisti sen kantakaupunkiin. Hilton Villagesta pohjoisempana sijaitsi kaupungin varakkaimpien asuinalue. Sen asukkaat olivat pääosin protestanttisia, menestyksekkäitä liikemiehiä ja heidän perheitään. Varakkaiden alapuolella olevan sosiaaliluokan muodosti valkoinen työväenluokka. He olivat monesti Virginian ja Pohjois-Carolinan maaseudulla kasvaneita, jotka olivat muuttaneet Newport Newsiin työn perässä. Styronit eivät kuuluneet näistä ryhmistä varsinaisesti kumpaankaan; perheen vanhemmat olivat molemmat saaneet yliopistokoulutuksen, ja heidän asuinalueellaan lähes kaikki muut olivat jonkinlaisia ammattityöläisiä tai alempia työnjohtajia.[13] Styron osallistui perheensä kanssa paikallisen presbyteerikirkon jumalanpalveluksiin, tosin nuorena hän ei erityisemmin uskonnosta välittänyt.[14]

Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Styronin ensimmäinen romaani oli Lie Down in Darkness (1951). Se leimasi kirjailijan etelävaltiolaiseksi ja William Faulknerin opetuslapseksi. Yhtäläisyysiä onkin: samat pääteemat, takautuvan kerronnan aikamuoto, henkilöiden suvussa periytyvä syyllisyydentunne. Styronkin on syntyjään etelävaltiolainen, mutta hän asui opiskeluaikanaan pohjoisempana ja ystävystyi muiden muassa James Baldwinin kanssa. Siitä alkaen Styronia kiinnosti yhdysvaltalainen rotuongelma ja siihen liittyvät omantunnon kysymykset. Hän on teoksissaan tutkinut myös ihmisessä olevaa absoluuttista pahaa.[15]

Nat Turnerin kapina perustuu tositapaukseen, Virginian Tidewaterissa tapahtuneeseen orjien kapinaan 1831. Teos toi Styronille Pulitzerin kaunokirjallisuuspalkinnon mutta herätti toisaalta kritiikkiä afroamerikkalaisten kirjailijoiden ja historioitsijoiden keskuudessa. Sofien valinta kertoo Auschwitzista selviytyneen ja New Yorkin Brooklyniin asettuneen naisen elämästä painajaisineen ja rakkaushuolineen.

Styron kärsi vakavasta masennuksesta, joka puhkesi Sofien valinnan saaman menestyksen jälkeen 1981. Hän kirjoitti tilanteestaan teoksen Darkness Visible: A Memoir of Madness (1990), mutta kirjan kirjoittaminen ei helpottanut hänen oloaan.

Styronin teoksista on suomennettu Tulen saalis, Nat Turnerin kapina ja Sofien valinta, jonka pohjalta on tehty samanniminen elokuva (1982). Sen on ohjannut Alan J. Pakula, ja nimiosaa esittävä Meryl Streep sai suorituksestaan Oscar-palkinnon.

Styron kuoli keuhkokuumeeseen.

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lie Down in Darkness, (1951)
  • The Long March, (1956)
  • Set This House on Fire (1960)
  • The Confessions of Nat Turner, (1967)
  • Sophie's Choice, (1979)
  • This Quiet Dust, and Other Writings, (1982), laajennettu 1993
  • Darkness Visible: A Memoir of Madness, (1990)
  • A Tidewater Morning: Three Tales from Youth, (1993)

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tulen saalis, romaani, alkuteos Set This House on Fire, suom. Aarne T. K. Lahtinen, Otava 1962.
  • Nat Turnerin kapina, alkuteos The Confessions of Nat Turner, suom. Eero Huhtala, Otava 1969
  • Sofien valinta. (Sophie’s choice, 1979.) Suomentanut Pentti Lehtinen. Otavan kirjasto. Otava, 1982. ISBN 951-1-05943-2.
  • Pimeän kuva, muistelma hulluudesta, alkuteos Darkness Visible: A Memoir of Madness, suom. Mirja Rutanen; Otava 1995
    • suom. myös nimellä Näkyvä pimeys: muistelma hulluudesta, omakustanne, 1994.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Morris, Robert K. & Malin, Irving: The Achievement of William Styron. Athens: The University of Georgia Press, 1975. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Ratner, Marc L.: William Styron. New York: Twayne Publishers, 1972. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Ruderman, Judith: William Styron. New York: The Ungar Publishing Company, 1987. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Styron, Alexandra: Reading My Father. New York: Scribner (Simon & Schuster), 2011. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • West, James L. W., III: William Styron, A Life. New York: Random House, 1998. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Lehtiartikkelit & verkkosivut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tanenhaus, Sam: The Literary Battle for Nat Turner's Legacy. Vanity Fair, 3.8.2016. Condé Nast Publications. Verkkoversio Viitattu 6.2.2021.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b West 1998, s. 3–4.
  2. West 1998, s. 6.
  3. a b West 1998, s. 33.
  4. West 1998, s. 20.
  5. West 1998, s. 20–21.
  6. a b West 1998, s. 21.
  7. West 1998, s. 21–22.
  8. a b c West 1998, s. 22.
  9. West 1998, s. 23.
  10. West 1998, s. 24.
  11. West 1998, s. 25.
  12. West 1998, s. 27.
  13. West 1998, s. 33–34.
  14. West 1998, s. 34–35.
  15. ”Styron, William”, Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik–sukulaisuus), s. 6475. Otava, 1980. ISBN 951-1-05637-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]