Diane Keaton
| Diane Keaton | |
|---|---|
.jpg) Diane Keaton vuonna 2012. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Diane Hall |
| Syntynyt | 5. tammikuuta 1946 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Ammatti | näyttelijä, ohjaaja, tuottaja, käsikirjoittaja |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1968– |
| Merkittävät roolit | |
| Palkinnot | |
|
Parhaan naispääosan Oscar |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
| Svensk Filmdatabas | |
Diane Keaton (oikealta nimeltään Diane Hall, s. 5. tammikuuta 1946 Los Angeles) on yhdysvaltalainen Oscar-palkittu näyttelijä, ohjaaja, tuottaja ja käsikirjoittaja, joka tunnetaan erityisesti monista komedioista. Hän aloitti uransa teatterissa mutta siirtyi elokuviin 1970-luvulla. Keaton voitti Oscarin Woody Allenin ohjaamasta elokuvasta Annie Hall.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuoruus ja uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Diane Hall syntyi Los Angelesissa vuonna 1946 ja kasvoi Santa Anassa. Hän oli vanhin perheen neljästä lapsesta.[1] Hän opiskeli näyttelemistä Santa Ana Collegessa ja New Yorkin Neighborhood Playhousen teatterikoulussa.[2] Hall otti jo uransa alkuvaiheessa käyttöön äitinsä tyttönimen Keaton, sillä teatterinäyttelijöiden ammattiliitossa Actors’ Equity Associationissa oli jo toinen Diane Hall -niminen näyttelijä.[3]
Keaton esiintyi 1960-luvun puolivälissä kesäteattereissa, ja vuonna 1968 hänellä oli rooli Broadwaylla musikaalissa Hair.[2] Seuraavana vuonna Woody Allen antoi hänelle osan näytelmässään Kerta vielä, Sam, josta Keaton oli ehdolla Tony-palkintoon. Siitä alkoi Keatonin ja Allenin pitkä yhteistyö, joka jatkui teatterista elokuviin.[1]
Elokuviin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keaton teki elokuvadebyyttinsä vuonna 1970 elokuvassa Rakastajia ja muita veijareita. Hän näytteli 1970-luvulla erityisesti Allenin komedioissa, mutta hänellä oli rooli myös Francis Ford Coppolan gangsterielokuvassaKummisetä (1972). Tähtinäyttelijäksi Keaton nousi Allenin ohjaamasta elokuvasta Annie Hall (1977), joka perustuu paljolti Allenin ja Keatonin todellisen elämän suhteeseen ja kuvaa Annien kehittymistä ujoudesta itseluottamukseen.[2] Keaton palkittiin roolista parhaan naisnäyttelijän Oscarilla.[1] Vuonna 1977 sai ensi-iltansa myös synkkä ja väkivaltainen Etsin sinua Mr. Goodbar.[2]
Keaton teki vuonna 1981 roolin Warren Beattyn ohjaamassa elokuvassa Punaiset, joka kertoo kommunismin omaksuneesta yhdysvaltalaisparista, joka muuttaa Venäjälle. Keaton sai elokuvasta Oscar-ehdokkuuden. Punaisten jälkeen Keaton näytteli muutamassa vähemmän menestyneessä elokuvassa, mutta Kuka kutsui haikaran? (1987) toi hänet jälleen pinnalle. Keatonilla oli cameorooli Allenin komediassa Radio Days (1987) ja päärooli tämän elokuvasssa Manhattanin murhamysteeri (1993).[2] Keaton alkoi 1980-luvun lopulla myös ohjata, muun muassa musiikkivideoita laulaja Belinda Carlislelle. Hänen ensimmäinen elokuvaohjauksensa oli Oman elämänsä sankarit (1995).[1]
Keatonin 1990-luvun komedioita oli Allenin elokuvien lisäksi oli uudelleenfilmatisointi Morsiamen isä (1991), missä hän näytteli Steve Martinin kanssa. Sille tehtiin jatko-osa 1995. Keatonin, Goldie Hawnin ja Bette Midlerin Hylättyjen vaimojen kerho (1996) menestyi loistavasti lippuluukuilla. Se kertoo naisista, jotka päättävät kostaa ex-miehilleen. Marvinin tyttäristä (1996) Keaton sai kolmannen Oscar-ehdokkuutensa.[1]
Keaton ja Beatty palasivat samaan elokuvaan komediassa Suhteet sekaisin (2001), ja Jack Nicholsonin ja Keanu Reevesin kanssa hän teki yli 50-vuotiaiden romanttisen komedian Jotain annettavaa, mistä Keaton sai neljännen Oscar-ehdokkutensa. Keatonin seuraavia elokuvia olivat Perheen jalokivi (2005) ja ryöstöelokuva Mad Money - hulluna rahaa (2008).[1]
Keatonin 2010-luvun komedioita ovat muun muassa Yhdet häät ja kolme anoppia (2013) ja Niin se käy (2014).[1] Pixarin animaatioelokuvassa Doria etsimässä Keaton ääninäytteli päähahmon äitiä. The Young Pope – piru vai pyhimys (2016) oli puolestaan ensimmäinen televisiosarja, missä Keatonilla oli säännöllinen rooli. Sitä seurasivat romanttiset komediat Hampstead (2017) ja Book Club - väreileviä lukunautintoja (2018).[2]
Elokuva-alan lisäksi hän toimii kiinteistöbisneksessä.[4]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keaton ei ole koskaan ollut naimisissa, mutta hänellä on kaksi adoptiolasta.[5] Hänellä on ollut suhde Woody Allenin, Warren Beattyn, Jack Nicholsonin ja Al Pacinon kanssa. Elämänsä rakkaudekseen Keaton on kutsunut äitiänsä Dorothyä, joka kuoli vuonna 2008.[1]
Keaton on näyttelemisen lisäksi kiinnostunut valokuvauksesta, arkkitehtuurista ja rakennussuojelusta. Hän kuuluu kultturiperintöjärjestö National Trust for Historic Preservation ja on saneerannut useita rakennuksia Los Angelesissa.[1]
Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Elokuvat | |||
|---|---|---|---|
| Vuosi | Suomenkielinen nimi | Alkuperäinen nimi | Rooli |
| 1970 | Firehouse | Lovers and Other Strangers | Joan Vecchio |
| 1972 | Kummisetä | The Godfather | Kay Adams |
| Kerta vielä, Sam | Play It Again, Sam | Linda | |
| 1973 | Unikeko | Sleeper | Luna Schlosser |
| 1974 | Kummisetä osa II | The Godfather Part II | Kay Adams |
| 1975 | Sota ja rakkaus eli älkää ampuko Napoleonia | Love and Death | Sonja |
| 1976 | Rikkaat ja rakkaat | I Will… I Will… for Now | Katie Bingham |
| Kunnon konnat | Harry and Walter Go to New York | Lissa Chestnut | |
| 1977 | Annie Hall | Annie Hall | Annie Hall |
| Etsin sinua Mr. Goodbar | Looking for Mr. Goodbar | Theresa | |
| 1978 | Sisäkuvia | Interiors | Renata |
| 1979 | Manhattan | Manhattan | Mary |
| 1981 | Punaiset | Reds | Louise Bryant |
| The Wizard of Malta | The Wizard of Malta | kertoja | |
| 1982 | Myrskyävä sydän | Shoot the Moon | Faith Dunlap |
| 1984 | Pieni rumpalityttö | The Little Drummer Girl | Charlie |
| Mrs. Soffel | Mrs. Soffel | Kate Soffel | |
| 1986 | Kolme sydäntä | Crimes of the Heart | Lenny Magrath |
| 1987 | Radio Days | Radio Days | laulaja |
| Kuka kutsui haikaran? | Baby Boom | J. C. Wiatt | |
| 1988 | Intohimon hinta | The Good Mother | Anna |
| 1989 | The Lemon Sisters | The Lemon Sisters | Eloise Hamer |
| 1990 | Kummisetä osa III | The Godfather Part III | Kay Adams Michelson |
| 1991 | Morsiamen isä | Father of the Bride | Nina Banks |
| 1992 | Dirty Tricks – Likaista peliä | Running Mates | Aggie Snow |
| 1993 | Manhattanin murhamysteeri | Manhattan Murder Mystery | Carol Lipton |
| Hei, kuka puhuu nyt! | Look Who’s Talking Now | Daphne (ääni) | |
| 1994 | Amelia Earhartin viimeinen lento | Amelia Earhart: The Final Flight | Amelia Earhart |
| 1995 | Father of the Bride Part II | Father of the Bride Part II | Nina Banks |
| 1996 | Hylättyjen vaimojen kerho | The First Wives Club | Annie Paradis |
| Marvinin tyttäret | Marvin’s Room | Bessie | |
| 1997 | Hukkaan heitettyä rakkautta | The Only Thrill | Carol Fitzsimmons |
| Northern Lights | Northern Lights | Roberta Blumstein | |
| 1999 | Vilpitön rakkaus | The Other Sister | Elizabeth Tate |
| 2000 | Soitellaan | Hanging Up | Georgia Mozell |
| 2001 | Suhteet sekaisin | Town & Country | Ellie |
| Sister Mary Explains It All | Sister Mary Explains It All | Mary Ignatius | |
| Mafiamamma | Plan B | Fran Varecchio | |
| 2002 | Crossed Over | Crossed Over | Beverly Lowry |
| 2003 | On Thin Ice | On Thin Ice | Patsy McCartle |
| Jotain annettavaa | Something’s Gotta Give | Erica Barry | |
| 2005 | Perheen jalokivi | The Family Stone | Sybil Stone |
| Terminal Impact | Terminal Impact | kertoja | |
| 2007 | Sekavia suhteita | Because I Said So | Daphne Wilder |
| Mama’s Boy | Mama’s Boy | Jan Mannus | |
| Superäiti | Smother | Marilyn Cooper | |
| 2008 | Mad Money – hulluna rahaa | Mad Money | Bridget Cardigan |
| 2010 | Morning Glory | Morning Glory | Colleen Peck |
| 2011 | Tilda | Tilda | Tilda Watski |
| 2012 | Darling Companion | Darling Companion | Beth |
| 2013 | Yhdet häät ja kolme anoppia | The Big Wedding | Ellie Griffin |
| 2014 | Niin se käy | And So It Goes | Leah |
| 2016 | Doria etsimässä | Finding Dory | Jenny (ääni) |
| 2017 | Hampstead | Hampstead | Emily |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i Diane Keaton Biography. 23.4.2021. A&E Television Networks. Viitattu 4.1.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Diane Keaton Encyclopædia Britannica. 1.1.2022. Chicago: Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 4.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Diane Keaton on the Irish People in Her Life Irish Eximiner. 19.1.2017. Irish Examiner Ltd. Viitattu 4.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Marek, Angie C.: Annie Hall Flips Two Houses Market Watch. 12.1.2011. New York: Dow Jones & Company. Viitattu 24.6.2014. (englanniksi)
- ↑ Bates, Daniel: I Regret Being a Single Mother: Diane Keaton Admits ’Best Possible Scenario’ Would Be If She Was Attached Daily Mail. 28.3.2012. Lontoo: DMG Media. Viitattu 24.6.2014. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Diane Keaton Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta - Diane Keaton Rotten Tomatoesissa (englanniksi)