Wes Craven

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wes Craven
Wes Craven vuonna 2010.
Wes Craven vuonna 2010.
Syntymäaika 2. elokuuta 1939
Syntymäpaikka Cleveland, Ohio, Yhdysvallat
Aktiivisena 1971–2014
Kuolinaika 30. elokuuta 2015 (76 vuotta)
Kuolinpaikka Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Oikea nimi Wesley Earl Craven
Ammatti elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja, tuottaja, näyttelijä
Puoliso Bonnie Broecker (1964–1969)
Mimi Craven (1984–1987)
Iya Labunka (2004–)
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
IMDb
Elonet

Wesley Earl ”Wes” Craven (2. elokuuta 1939 Cleveland, Ohio30. elokuuta 2015 Los Angeles, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja, -käsikirjoittaja ja -tuottaja sekä näyttelijä. Hän teki pitkän uran erityisesti kauhuelokuvien parissa ja teki vain muutamia elokuvia, jotka eivät kuulu kyseiseen lajityyppiin. Craven sai jo 1970-luvulla valmistuneista ensimmäisistä elokuvistaan The Last House on the Left ja Yön silmät kulttimainetta. Hänen läpimurtoelokuvansa oli kuitenkin vuoden 1984 Painajainen Elm Streetillä (1984), jota seurasi useita jatko-osia ja joka teki Freddy Kruegerista kauhuikonin. Cravenin toinen suurmenestys oli itsetietoinen slasher-elokuva Scream, joka sai myös kolme jatko-osaa.

Nuoruus, opiskelu ja ensimmäiset työpaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wesley Craven syntyi Clevelandissa 1939. Hänen vanhempansa Paul, joka kuoli Wesleyn ollessa viisivuotias, ja Caroline olivat baptisteja, jotka kasvattivat Wesleyn tiukkojen sääntöjen alaisuudessa.[1]

Craven opiskeli Wheaton Collegessa englantia ja psykologiaa. Maisterin tutkintonsa hän suoritti 1964 Johns Hopkinsin yliopistosta. Hän työskenteli tämän jälkeen muutaman vuoden ajan opettajana, ensin Westminster Collegessa ja sitten Clarkson Collegessa.[1][2]

Elokuvaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulttimainetta ensimmäisillä elokuvillaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Craven siirtyi 1971 opetustehtävistä elokuva-alalle, kun hän aloitti Manhattanilla toimineen jälkituotantoyrityksen leikkaajana. Hän käsikirjoitti ja ohjasi pseudonyymillä joitaikin pornoelokuvia, kunnes teki 1972 ensimmäisen omalla nimellään tekemänsä ohjaustyönsä. Vain 90 000 dollarin budjetilla tehty The Last House on the Left oli uusintaversio Ingmar Bergmanin Neidonlähteestä ja kertoi psykoottista tappajista, jotka murharaiskaavat kaksi teinityttöä ja joutuvat tämän jälkeen tyttöjen vanhempien koston uhreiksi.[3] Elokuva oli niin verinen, että se oli esimerkiksi Britanniassa kielletty vuoteen 2002 asti.[2]

Craven yritti saada julkaistuksi esikoiselokuvansa jälkeen muita käsikirjoituksiaan kauhugenren ulkopuolelta, mutta hän ei saanut rahoitusta niille. Sen sijaan hänelle luvattiin rahat uuteen kauhuelokuvaan. Craven ohjasi ja käsikirjoitti seuraavaksi elokuvan Yön silmät (1977).[1] Se kertoo perheestä, joka joutuu aavikolla kannibaalimutanttien hyökkäyksen kohteeksi. Elokuvan ansiosta Craven sai mainetta kulttiohjaajana.[3]

Yön silmien jälkeen Craven teki joitakin televisioelokuvia ja vaisuja teatterielokuvia, kuten vuoden 1981 Tappava siunaus.[1] Valtavirtaohjaajaksi Craven siirtyi vuoden 1982 elokuvalla Swamp Thing, joka perustui DC Comicsin sarjakuvahahmoon Rämeen olento.[2][4]

Läpimurtoelokuva Painajainen Elm Streetillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cravenin todellinen läpimurto oli vuonna 1984 valmistunut Painajainen Elm Streetillä, jonka hän sekä ohjasi että käsikirjoitti.[2] Painajainen Elm Streetillä toi slasher-elokuviin fantasiaulottuvuuden, sillä sen päähirviö Freddy Krueger jahtasi uhrejaan unimaailmassa. Elokuvaa seurasi muun muassa kuusi jatko-osaa ja televisiosarja, ja Freddy Kruegerista tuli modernin kauhuelokuvan vastine Draculalle.[1]

Cravenin ura kompuroi hieman Painajainen Elm Streetillä -elokuvan jälkeen. Hänen seuraaviin elokuviin kuuluvat muun muassa kryonistisesti jäädytetystä miehestä kertova televisioelokuva Mies menneisyydestä (1985), zombieita ja voodoota käsitellyt Käärme ja sateenkaari (1988) ja Kellariväkeä (1991). Lisäksi hän ohjasi useita jaksoja televisiosarjaan Hämärän rajamailla.[1]

Craven palasi Freddy Kruegerin maailmaan vuonna 1994, jolloin hän ohjasi elokuvan Painajainen Elm Streetillä 7: Uusi painajainen.[4] Siinä Craven vei oman teemansa unen ja tosimaailman sekoittumisesta vieläkin pidemmälle, sillä tarinassa Freddy Krueger astuu elokuvasta suoraan tosimaailmaan. Elokuvassa ”ensimmäisen painajaisen” näyttelijät esittävät itseään.[2] Uuden painajaisen jälkeen Krueger ohjasi Eddie Murphyn kauhukomedian Brooklynin vampyyri (1995).[1]

Scream-sarja ja viimeiset elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Craven aloitti 12 vuotta Painajainen Elm Streetillä -elokuvan jälkeen uuden kauhusarjan, kun ensi-iltansa sai ensimmäinen Scream-elokuva. Kolme jatko-osaa saanut sarja on tunnettu tummasta huumoristaan ja viittauksistaan muihin kauhuelokuviin.[2] Scream on käytännössä kauhuelokuva, joka tietää olevansa kauhuelokuva. Ajatus elokuvan rakenteesta ei kuitenkaan ollut Cravenin, vaan elokuvan käsikirjoittaneen Kevin Williamsonin.[1] Scream tuotti lopulta 173 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti.[3]

Screamin menestyksen jälkeen Craven pysyi samassa aiheessa ja ohjasi heti perään sen jatko-osan Scream 2 (1997), joka menestyi hyvin lippuluukuilla mutta ei saanut enää samanlaista ylistystä kriitikoilta. Toisen Screamin jälkeen Craven teki poikkeuksellisesti tunteikkaan draamaelokuvan Sydämen soinnut (1999).[4] Sen pääosassa ollut Meryl Streep sai roolistaan Oscar-ehdokkuuden.[3] Sydämen soinnut ei kuitenkaan saanut positiivista reaktiota yleisöltä eikä kriitikoilta, ja Craven ohjasikin sen jälkeen kolmannen Screamin.[4]

Scream 3:n jälkeen Craven yritti uudistii ihmissusielokuvia Cursedilla (2005), mutta sen heikon vastaanoton jälkeen Craven siirtyi hitcockmaiseen jännitykseen elokuvassa Yölento (2005).[4]

Craven näki paljon vaivaa ja etsi useita vuosia oikeita ohjaajia ja käsikirjoittajia, jotka pystyisivät tekemään uusintaversiot Cravenin omista elokuvista The Last House on the Left ja Yön silmät.[1] The Hills Have Eyes (2006) meni lopulta käsikirjoittajakaksikolle Alexandre AjaGrégory Levasseur. Siitä tehtiin vielä jatko-osa The Hills Have Eyes 2 (2007), ja Viimeinen talo vasemmalla sai ensi-iltansa 2009. Craven itse kirjoitti samoihin aikoihin myös Kiyoshi Kurosawan elokuvaan pohjautuneen Pulse (2006).[4]

Cravenin palasi pitkän elokuvan ohjaustyöhön slasher-elokuvassa My Soul to Take (2010). Kolmiulotteisena kuvattu elokuva oli Cravenin viimeinen käsikirjoitus.[1] Viimeiseksi ohjaustyöksi jäi Scream 4, jossa hän teki jälleen yhteistyöä aiemmissakin Screamissa mukana olleen käsikirjoittajan Kevin Williamsonin kanssa.[3][4]

Tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cravenin elokuvien yleinen teema on todellisuuden olemuksen tutkiminen. Esimerkiksi Painajainen Elm Streetillä käsittelee unien vaikutusta todellisuuteen. Käärme ja sateenkaari kertoo miehestä, joka ei pysty erottamaan todellisuutta painajaismaisista näyistä. Elokuvassa Painajainen Elm Streetillä 7: Uusi painajainen kaadetaan niin sanottu neljäs seinä, kun Craven ja elokuvien näyttelijät esittävät itseään. Scream-elokuvassa hahmot viittaavat muihin kauhuelokuviin ja eräässä vaiheessa Billy Loomis sanoo naisystävälleen elämän olevan vain suurta elokuvaa. Tätä konseptia laajennettiin elokuvan jatko-osissa, joissa murhaaja kopioi ensimmäisen elokuvan tapahtumista tehtyä elokuvaa.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Craven oli kolmasti naimisissa. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Bonnie Broecker, toinen vaimonsa näyttelijä Mimi Craven ja kolmas vaimonsa tuotantosuunnittelija Iya Labunka. Craven sai Broeckerin kanssa kaksi lasta, Jonathanin (s. 1965) ja Jessican (s. 1968), joista kummatkin ovat esiintyneet isänsä elokuvissa.[4] Iya Labunkan kanssa Craven meni naimisiin 2004, ja he olivat yhdessä Cravenin kuolemaan asti.[5]

Craven rakasti luontoa ja oli innokas lintujensuojelija. Hän kuului joitakin vuosia National Audubon Societyn Kalifornian osaston johtokuntaan ja kirjoitti kuukautista kolumnia paikallislehti ”Wes Craven’s The Birds” Martha’s Vineyard Magazineen.[5]

Craven kuoli kotonaan Los Angelesissa aivokasvaimeen 76-vuotiaana 30. elokuuta 2015.[5]

Tunnetuimpia elokuvia ohjaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennettu romaani[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pahan palveluksessa: Fountain society. (Fountain Society, 1989.) Suomentanut Tero Kuittinen. Helsingissä: Otava, 2000. ISBN 951-1-16604-2.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Gilbey, Ryan: Wes Craven obituary The Guardian. 31.8.2015. Guardian News and Media Limited. Viitattu 31.8.2015. (englanniksi)
  2. a b c d e f Wes Craven Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 31.8.2015. (englanniksi)
  3. a b c d e Wes Craven, film director - obituary The Telegraph. 31.8.2015. Telegraph Media Group Limited. Viitattu 31.8.2015. (englanniksi)
  4. a b c d e f g h Erickson, Hal: Biography Allmovie. All Media Network, LLC. Viitattu 31.8.2015. (englanniksi)
  5. a b c Byrge, Duane: Wes Craven, Horror Maestro, Dies at 76 The Hollywood Reporter. 30.8.2015. Viitattu 31.8.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]