Wes Craven

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wes Craven
Wes Craven vuonna 2010.
Wes Craven vuonna 2010.
Syntymäaika 2. elokuuta 1939
Syntymäpaikka Cleveland, Ohio, Yhdysvallat
Aktiivisena 1971–2014
Kuolinaika 30. elokuuta 2015 (76 vuotta)
Kuolinpaikka Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Oikea nimi Wesley Earl Craven
Ammatti elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja, tuottaja, näyttelijä
Puoliso Bonnie Broecker (1964–1969)
Mimi Craven (1984–1987)
Iya Labunka (2004–)
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
IMDb
Elonet

Wesley Earl ”Wes” Craven (2. elokuuta 1939 Cleveland, Ohio, Yhdysvallat30. elokuuta 2015 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja, -käsikirjoittaja ja -tuottaja sekä näyttelijä. Hän teki pitkän uran erityisesti kauhuelokuvien parissa. Muita kuin kauhuelokuvia hän teki vain muutaman. Craven sai jo 1970-luvulla valmistuneista ensimmäisistä elokuvistaan The Last House on the Left ja Yön silmät kulttimainetta. Hänen läpimurtoelokuvansa oli kuitenkin Painajainen Elm Streetillä (1984), joka sai useita jatko-osia ja jonka ansiosta Freddy Kruegerista tuli kauhuikoni. Cravenin toinen suurmenestys oli itsetietoinen slasher-elokuva Scream, jolle tehtiin kolme jatko-osaa.

Nuoruus, opiskelu ja ensimmäiset työpaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wesley Craven syntyi Clevelandissa 1939. Hänen vanhempansa Paul, joka kuoli Wesleyn ollessa viisivuotias, ja Caroline olivat baptisteja, jotka kasvattivat Wesleyn tiukkojen sääntöjen alaisuudessa.[1]

Craven opiskeli Wheaton Collegessa englantia ja psykologiaa. Maisterin tutkintonsa hän suoritti 1964 Johns Hopkinsin yliopistosta. Hän työskenteli tämän jälkeen muutaman vuoden ajan opettajana, ensin Westminster Collegessa ja sitten Clarkson Collegessa.[1][2]

Elokuvaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulttimainetta ensimmäisillä elokuvilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Craven siirtyi 1971 opetustehtävistä elokuva-alalle, kun hän aloitti Manhattanilla toimineen jälkituotantoyrityksen leikkaajana. Hän käsikirjoitti ja ohjasi pseudonyymillä joitaikin pornoelokuvia, kunnes teki 1972 ensimmäisen omalla nimellään tekemänsä ohjaustyönsä. Vain 90 000 dollarin budjetilla tehty The Last House on the Left oli uusintaversio Ingmar Bergmanin Neidonlähteestä ja kertoi psykoottisista tappajista, jotka raiskaavat ja murhaavat kaksi teinityttöä ja joutuvat tämän jälkeen tyttöjen vanhempien koston uhreiksi.[3] Elokuva oli niin verinen, että se oli esimerkiksi Britanniassa kielletty vuoteen 2002 asti.[2]

Craven yritti saada julkaistuksi esikoiselokuvansa jälkeen muita käsikirjoituksiaan kauhugenren ulkopuolelta, mutta hän ei saanut rahoitusta niille. Sen sijaan hänelle luvattiin rahat uuteen kauhuelokuvaan. Craven ohjasi ja käsikirjoitti seuraavaksi elokuvan Yön silmät (1977).[1] Se kertoo perheestä, joka joutuu aavikolla kannibaalimutanttien hyökkäyksen kohteeksi. Elokuvan ansiosta Craven sai mainetta kulttiohjaajana.[3]

Yön silmien jälkeen Craven teki joitakin televisioelokuvia ja vaisuja teatterielokuvia, kuten vuoden 1981 Tappava siunaus.[1] Valtavirtaohjaajaksi Craven siirtyi vuoden 1982 elokuvalla Swamp Thing, joka perustui DC Comicsin sarjakuvahahmoon Rämeen olento.[2][4]

Läpimurtoelokuva Painajainen Elm Streetillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cravenin todellinen läpimurto oli vuonna 1984 valmistunut Painajainen Elm Streetillä, jonka hän sekä ohjasi että käsikirjoitti.[2] Painajainen Elm Streetillä toi slasher-elokuviin fantasiaulottuvuuden, sillä sen päähirviö Freddy Krueger jahtasi uhrejaan unimaailmassa. Elokuvaa seurasi muun muassa kuusi jatko-osaa ja televisiosarja, ja Freddy Kruegerista tuli modernin kauhuelokuvan vastine Draculalle.[1]

Cravenin ura kompuroi hieman Painajainen Elm Streetillä -elokuvan jälkeen. Hänen seuraaviin elokuviin kuuluvat muun muassa kryonistisesti jäädytetystä miehestä kertova televisioelokuva Mies menneisyydestä (1985), zombieita ja voodoota käsitellyt Käärme ja sateenkaari (1988) ja Kellariväkeä (1991). Lisäksi hän ohjasi useita jaksoja televisiosarjaan Hämärän rajamailla.[1]

Craven palasi Freddy Kruegerin maailmaan vuonna 1994, jolloin hän ohjasi elokuvan Painajainen Elm Streetillä 7: Uusi painajainen.[4] Siinä Craven vei oman teemansa unen ja tosimaailman sekoittumisesta vieläkin pidemmälle, sillä tarinassa Freddy Krueger astuu elokuvasta suoraan tosimaailmaan. Elokuvassa ”ensimmäisen painajaisen” näyttelijät esittävät itseään.[2] Uuden painajaisen jälkeen Krueger ohjasi Eddie Murphyn kauhukomedian Brooklynin vampyyri (1995).[1]

Scream-sarja ja viimeiset elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

12 vuotta Painajainen Elm Streetillä -elokuvan jälkeen Craven aloitti uuden kauhusarjan. Ensimmäinen Scream-elokuva sai ensi-iltansa 1996, ja sen jälkeen tuli vielä kolme jatko-osaa. Sarja on tunnettu tummasta huumoristaan ja viittauksistaan muihin kauhuelokuviin.[2] Scream on käytännössä kauhuelokuva, joka tietää olevansa kauhuelokuva. Ajatus elokuvan rakenteesta ei kuitenkaan ollut Cravenin, vaan elokuvan käsikirjoittaneen Kevin Williamsonin.[1] Scream tuotti lopulta 173 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti.[3]

Screamin menestyksen jälkeen Craven jatkoi samassa aiheessa ja ohjasi sille heti perään jatko-osan Scream 2 (1997), jonka katsojamenestys oli hyvä, mutta kriitikoilta se sai nuivan kohtelun. Toisen Screamin jälkeen Craven teki poikkeuksellisesti tunteikkaan draamaelokuvan Sydämen soinnut (1999).[4] Sen pääosassa ollut Meryl Streep sai roolistaan Oscar-ehdokkuuden.[3] Sydämen soinnut ei kuitenkaan ollut yleisö- eikä kriitikkomenestys, ja sen jälkeen Craven ohjasikin kolmannen Screamin.[4]

Scream 3:n jälkeen Craven yritti uudistaa ihmissusielokuvia Cursedilla (2005), mutta sen heikon vastaanoton jälkeen Craven siirtyi hitchcockmaiseen jännitykseen elokuvassa Yölento (2005).[4]

Craven näki paljon vaivaa ja etsi useita vuosia oikeita ohjaajia ja käsikirjoittajia, jotka pystyisivät tekemään uusintaversiot Cravenin omista elokuvista The Last House on the Left ja Yön silmät.[1] The Hills Have Eyes (2006) meni lopulta käsikirjoittajakaksikolle Alexandre AjaGrégory Levasseur. Siitä tehtiin vielä jatko-osa The Hills Have Eyes 2 (2007), ja Viimeinen talo vasemmalla sai ensi-iltansa 2009. Samoihin aikoihin Craven itse käsikirjoitti Kiyoshi Kurosawan elokuvaan pohjautuneen Pulsen (2006).[4]

Cravenin palasi pitkän elokuvan ohjaustyöhön slasher-elokuvassa My Soul to Take (2010). Kolmiulotteisena kuvattu elokuva oli Cravenin viimeinen käsikirjoitus.[1] Viimeiseksi ohjaustyöksi jäi Scream 4, jossa hän teki jälleen yhteistyötä aiemmissakin Screamissa mukana olleen käsikirjoittajan Kevin Williamsonin kanssa.[3][4]

Tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cravenin elokuvien yleinen teema on todellisuuden olemuksen tutkiminen. Esimerkiksi Painajainen Elm Streetillä käsittelee unien vaikutusta todellisuuteen. Käärme ja sateenkaari kertoo miehestä, joka ei pysty erottamaan todellisuutta painajaismaisista näyistä. Elokuvassa Painajainen Elm Streetillä 7: Uusi painajainen kaadetaan niin sanottu neljäs seinä, kun Craven ja elokuvien näyttelijät esittävät itseään. Scream-elokuvassa hahmot viittaavat muihin kauhuelokuviin, ja eräässä vaiheessa Billy Loomis sanoo naisystävälleen elämän olevan vain suurta elokuvaa. Tätä konseptia laajennettiin elokuvan jatko-osissa, joissa murhaaja kopioi ensimmäisen elokuvan tapahtumista tehtyä elokuvaa.lähde?

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Craven oli naimisissa kolmesti. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Bonnie Broecker, toinen näyttelijä Mimi Craven ja kolmas tuotantosuunnittelija Iya Labunka. Craven sai Broeckerin kanssa kaksi lasta, Jonathanin (s. 1965) ja Jessican (s. 1968), jotka kumpikin ovat esiintyneet isänsä elokuvissa.[5] Iya Labunkan kanssa Craven meni naimisiin 2004, ja avioliitto kesti Cravenin kuolemaan asti.[6]

Craven rakasti luontoa ja oli innokas lintujensuojelija. Hän kuului joitakin vuosia National Audubon Societyn Kalifornian osaston johtokuntaan ja kirjoitti kerran kuussa ilmestynyttä kolumnia ”Wes Craven’s The Birds” paikallislehti Martha’s Vineyard Magazineen.[6]

Craven kuoli kotonaan Los Angelesissa aivokasvaimeen 76-vuotiaana 30. elokuuta 2015.[6]

Tunnetuimpia elokuvaohjauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Coming of Rage, sarjakuvasarja, ilmestyy painettuna lokakuusta 2015 alkaen[7]

Suomennettu romaani[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pahan palveluksessa: Fountain society. (alkuteos: Fountain Society, 1989.). Suom. Tero Kuittinen. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 978-951-1-16604-7.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Gilbey, Ryan: Wes Craven obituary The Guardian. 31.8.2015. Guardian News and Media Limited. Viitattu 31.8.2015. (englanniksi)
  2. a b c d e f Wes Craven Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 31.8.2015. (englanniksi)
  3. a b c d e Wes Craven, film director – obituary The Telegraph. 31.8.2015. Telegraph Media Group Limited. Viitattu 31.8.2015. (englanniksi)
  4. a b c d e f g Erickson, Hal: Biography Allmovie. All Media Network, LLC. Viitattu 31.8.2015. (englanniksi)
  5. Wes Craven Hollywood.com. Hollywood.com, LLC. Viitattu 31.8.2015. (englanniksi)
  6. a b c Byrge, Duane: Wes Craven, Horror Maestro, Dies at 76 The Hollywood Reporter. 30.8.2015. Viitattu 31.8.2015. (englanniksi)
  7. Johnston, Rich: Wes Craven’s Coming Of Rage Finally Comes To Print From Steve Niles And Francesco Biagini Bleeding Cool Comic Book, Movie, TV News. Viitattu 3.9.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]