Kryoniikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alcor Life Extension Foundationin teknikot valmistelevat potilasta syväjäädytykseen. Kuva vuodelta 1985.

Kryoniikka eli syväjäädytys tarkoittaa organismien, esimerkiksi ihmisten (tai pelkästään heidän aivojensa) tai muiden eläinten, säilyttämistä alhaisissa lämpötiloissa, jolloin aineenvaihdunta ja rappeutuminen pysähtyy lähes täysin. Yleensä tämä tehdään siinä toivossa, että tulevaisuuden teknologia (erityisesti nanoteknologia) saattaa tehdä mahdolliseksi organismin uudelleenkäynnistämisen.

Termit kryogeniikka ja kryoniikka sekoitetaan joskus toisiinsa. Kryogeniikka tarkoittaa alhaisten lämpötilojen tutkimista ja tuottamista, kryoniikka taas on yksi kryogeniikan erityissovellus.

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Science fictionin puolella henkilöt yleensä säilötään kryonisesti heidän vielä eläessään, mutta todellisuudessa säilötään vain juridisesti kuolleiksi julistettuja henkilöitä.

Kryoniikkaan uskovat eivät kuitenkaan periaatteessa pidä säilytyksessä olevia henkilöitä kuolleina – pikemminkin heidän ajatellaan kuuluvan testiryhmään, joka on ”aikamatkalla” kaukaisessa tulevaisuudessa odottavaan sairaalaan, jossa heidät voidaan mahdollisesti elvyttää. Kryonisistit siis erottavat toisistaan juridisen kuoleman (tila, josta nykyajan lääketiede ei pysty henkilöä enää elvyttämään) ja informaatioteoreettisen kuoleman (tila, josta mikään tulevaisuuden teknologia ei pysty enää henkilöä elvyttämään).

Periaatteessa kryoniikka perustuu kolmeen väitteeseen:

  • Elämä voidaan pysäyttää ja käynnistää uudelleen, jos organismin perusrakenne säilyy
  • Vitrifikaation avulla perusrakenne voidaan säilyttää
  • Tapa perusrakenteen vaurioiden korjaamiseen ja organismin henkiinherättämiseen voidaan keksiä jonakin päivänä

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kryoniikka sai alkunsa vuonna 1962, kun Robert Ettinger julkaisi kirjansa The Prospect of Immortality. Hän kertoi saaneensa idean kryoniikasta Neil R. Jonesin tieteistarinasta The Jameson Satellite.

Ensimmäisissä 1970-luvulla tehdyissä syväjäädytyskokeissa jäädyttäminen johti ruumiin kaikkien solujen tuhoutumiseen, kun jäätyessään laajeneva vesi hajotti solurakenteen. Ensimmäiset kryoniikkaa harjoittavat yhtiöt menivät konkurssiin, ja tämä toi kryoniikalle paljon huonoa mainetta.

1980-luvulla kiteytymisprosessia alettiin ymmärtää paremmin, ja koko kehon säilömisestä alettiin siirtyä pelkkien aivojen säilyttämiseen. Nykyään yleisin käytössä oleva kryosäilytysmenetelmä on vitrifikaatio.lähde? Vitrifikaatiossa organismi muutetaan osittain lasimaiseksi,lähde? jolloin solujen kristallisoitumista ei tapahdu. Ensimmäinen koko kehon vitrifikaatio suoritettiin vuonna 2005.

Nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin 500 ihmistä on syväjäädytettynä eri puolilla maailmaa. Suurimpia kryoniikkapalveluita tarjoavia organisaatioita ovat The Cryonics Institute (Detroit. USA), jonka varastossa on 206 kokonaista kehoa; Alcor Life Extension Foundation (Scottsdale, Arizona, USA), jolla on 182 kokonaista kehoa tai pelkkää aivoa; sekä moskovalainen KrioRus, joka pitää varastoissaan 80 kehoa. Kiinalainen Yinfeng Life Science Research Institute (Jinan) on varastoinut 12:n asiakkaan vartalot. 1845 asiakasta on tehnyt sopimuksen tulevasta kryosäilytyksestä näiden organisaatioiden kanssa. Lisäksi syväjäädytykseen on varastoitu lemmikkieläimiä, joita on säilötty jopa enemmän kuin ihmisiä.[1]

Alcor veloittaa koko vartalon käsittelystä 200 000 dollaria ja aivojen käsittelystä 80 000 dollaria.[1]

Kryonisessa säilytyksessä on muun muassa baseballpelaaja Ted Williams. Urbaanin legendan mukaan myös Walt Disney olisi kryosäilytyksessä, mutta todellisuudessa hänet on tuhkattu.lähde? Disney kuoli jo vuonna 1966.

Jäädytysprosessi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun vainaja on todettu lain mukaan kuolleeksi, hänet upotetaan jäävesikylpyyn. Verenkierto pidetään toiminnassa sydän-keuhkokoneella ja vainajalle annetaan muun muassa verta ohentavaa lääkitystä. Jos vainaja täytyy kuljettaa kryoniikkalaitoksen tiloihin, se tapahtuu tässä vaiheessa. Kuljetus tapahtuu pitkälti samalla tavoin kuin siirtoelimien kuljetus, mutta kyydissä on koko keho. Kun vainaja on kylmentynyt lähelle veden jäätymispistettä, veri korvataan hitaasti suoja-aineilla (kryoprotektanteilla) kuten glyserolilla. Jos kyseessä on pelkän pään vitrifikaatio (neuropreservaatio), käytetään useiden vähemmän myrkyllisten suoja-aineiden yhdistelmää.

Tämän jälkeen ruumis upotetaan silikoniöljyyn ja jäähdytetään −79 °C eli kuivajään lämpötilaan hitaasti, noin 0,1 °C minuutissa jäädytysvaurioiden välttämiseksi. Seuraavaksi vainaja siirretään dewar-säiliöön, jossa kylmennystä jatketaan nestemäisellä typellä −196 °C:n lämpötilaan. Tähän vaiheeseen kuluu aikaa kaksi viikkoa. Neuropreservaatiossa vainajan pää vitrifioidaan tietokoneen valvonnassa typpikaasulla alle −124 °C noin kolmen tunnin kuluessa ja siirretään tämän jälkeen dewar-säiliöön kahden viikon kuluessa samoin kuin koko kehon tapauksessa.

Tämänhetkinen käsitys kryoniikasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vallitsevan käsityksen mukaan kryoniikalla jäädytettyjä vainajia ei pystytä nykyisellä tai lähitulevaisuuden teknologialla herättämään henkiin. Optimistisesti ajattelevat pitävät avainteknologioina tulevaisuuden molekulaarista nanoteknologiaa tai nanolääkkeitä.

Kryoniikka fiktiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fiktiossa kryoniikkaa käytetään muun muassa tilanteessa, jossa henkilöllä on sairaus, jota ei osata hoitaa. Vaikeasti sairas ihminen voidaan panna syväjäädytykseen ja hoitokeinoja voidaan miettiä silloin rauhassa.

Fiktiivisesti kryoniikkaa käytetään myös pitkillä avaruuslennoilla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Peter Wilson: The Cryonics Industry Would Like to Give You the Past Year, and Many More, Back The New York Times. 26.6.2021. Viitattu 2.1.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]