Néstor Almendros

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Néstor Almendros
Henkilötiedot
Koko nimi Néstor Almendros Cuyás
Syntynyt 30. lokakuuta 1930
Barcelona, Espanja
Kuollut 4. maaliskuuta 1992 (61 vuotta)
New York, Yhdysvallat
Ammatti elokuvaohjaaja
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Néstor Almendros Cuyás (30. lokakuuta 1930 Barcelona4. maaliskuuta 1992 New York) oli espanjalaissyntyinen elokuvaaja ja dokumenttiohjaaja. Hän oli yksi 1970–1980-lukujen arvostetuimmista elokuvaajista, joka sai kolme Oscar-ehdokkuutta ja voitti vuonna 1979 parhaan kuvauksen Oscarin ensimmäisellä Hollywoodissa tekemällään työllä Terrence Malickin elokuvassa Onnellisten aika (1978). Almendros tunnettiin erityisesti luonnonmukaisen valaisutyylin käyttäjänä.[1]

Barcelonassa syntynyt Almendros opiskeli Havannan yliopistossa Kuubassa, jonne hänen perheensä oli muuttanut 1948. Hän opiskeli sitten Centro Sperimentale di Cinematografia -oppilaitoksessa Roomassa 1956–1957 ja New Yorkin City Collegessa Hans Richterin johdolla samalla kun opetti espanjaa Vassar Collegessa. Fidel Castron noustua valtaan Kuubassa Almendros palasi joksikin aikaa sinne tekemään vallankumousta ylistäviä dokumenttielokuvia. 1960-luvun alkuvuosina Almendros työskenteli Ranskassa elokuvaajana ja tv-dokumenttien ohjaajana. [2]

Almendrosin ensimmäinen pitkän näytelmäelokuvan kuvaustyö oli Eric Rohmerin Keräilijätär (1966). Sitä seurasi muun muassa François Truffaut’n Kesytön (1969) sekä useita muita Rohmerin ja Truffaut’n elokuvia. 1970-luvun lopulla Almendros alkoi työskennellä myös Hollywoodissa etenkin Robert Bentonin elokuvissa.

Voitettuaan Oscarin elokuvasta Onnellisten aika (1978) Almendros sai Oscar-ehdokkuudet elokuvista Kramer vastaan Kramer (1979), Sininen laguuni (1980) ja Sofien valinta (1982). Vuonna 1980 hän sai César-palkinnon Truffaut’n elokuvasta Viimeinen metro.

1980-luvulla Almendros teki kaksi Kuuban ihmisoikeustilannetta kritisoivaa dokumenttielokuvaa, Conducta impropia ja Nadie escuchaba. Human Rights Watch jakaa Almendrosin nimeä kantavaa elokuvapalkintoa vuosittaisilla elokuvajuhlillaan.[3]

Vuonna 1984 Almendros julkaisi omaelämäkertansa A Man With a Camera (Farrar, Straus & Giroux 1984). Hän kuoli syöpään 61-vuotiaana 1992.[1]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohjaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1950: Una confusión cotidiana, Kuuba (lyhytelokuva), yhdessä Tomás Gutiérrez Alean kanssa
  • 1953: Un monólogo de Hamlet, Kuuba (lyhytelokuva)
  • 1953: Sabá, Kuuba (lyhytelokuva)
  • 1956: The Mount of Luna, USA (lyhytelokuva)
  • 1959: 58-59, USA (lyhytelokuva)
  • 1960: Escuelas Rurales, Kuuba (lyhytelokuva)
  • 1960: Ritmo de Cuba, Kuuba (lyhytelokuva)
  • 1960: Gente en la Playa, Kuuba (lyhytelokuva)
  • 1961: La tumba francesa, Kuuba (lyhytelokuva) yhdessä Orlando Jiménez Lealin kanssa
  • 1969: El Baston, Ranska (lyhytelokuva)
  • 1983: Conducta impropia / Mauvaise conduite, Ranska
  • 1987: Nadie escuchaba / Nobody listened, USA

Elokuvaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Honan, William H.: Nestor Almendros, Cinematographer, Dies at 61, The New York Times 5.3.1992. Viitattu 25.4.2015.
  2. Ramírez Berg, Charles ja Edelman, Rob : Almendros, Néstor, teoksessa Pendergast, Tom & Sara (toim.): International Dictionary of Films and Filmmakers, Vol. 4: Writers and Production Artists, 4th edition, s. 20–22. St. James Press, 2000. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 10.4.2015). englanti
  3. Parkin, Richard: Great Moments, San Francisco Film Society 2006, viitattu 25.4.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Néstor Almendros