Sininen laguuni

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sininen laguuni
The Blue Lagoon
The-Blue-Lagoon-1980.jpg
Ohjaaja Randal Kleiser
Käsikirjoittaja Douglas Day Stewart
Perustuu Henry de Vere Stacpoolen romaaniin
Tuottaja Randal Kleiser
Säveltäjä Basil Poledouris
Kuvaaja Néstor Almendros
Leikkaaja Robert Gordon
Lavastaja Jon Dowding
Pääosat Brooke Shields
Christopher Atkins
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Columbia Pictures
Ensi-ilta Yhdysvaltain lippu 5. heinäkuuta 1980
Suomen lippu 25. joulukuuta 1980
Kesto 105 min
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 4 500 000 dollaria
Seuraaja Paluu siniselle laguunille
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Sininen laguuni on Randal Kleiserin vuonna 1980 ohjaama romanttinen seikkailudraama, joka perustuu Henry De Vere Stacpoolen samannimiseen romaaniin. Elokuvan pääosia esittävät 14-vuotias Brooke Shields ja 18-vuotias Christopher Atkins. Elokuvan alkuperäisen musiikin on säveltänyt Basil Poledouris.

Elokuva oli taloudellinen menestys, mutta Brooke Shields sai roolistaan historian ensimmäisen huonoimman naispääosan Razzie-palkinnon. Elokuva sai myöhemmin jatko-osan Paluu siniselle laguunille (1991).

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksi nuorta serkusta, Emmeline (Brooke Shields) ja Richard Lestrange (Christhoper Atkins), ovat matkalla Tyynen valtameren yli San Franciscoon. Laivalla syttyy kuitenkin tulipalo, ja sekasorrossa Emmeline ja Richard joutuvat eroon huoltajastaan Arthur Lestrangesta (William Daniels). Lapset hyppäävät pieneen veneeseen ja heidän mukaansa tulee laivan huonotapainen kokki Paddy Button (Leo McKern).

Kolmikko haaksirikkoutuu paratiisisaarelle, missä Paddy opettaa heitä selviämään. Pian löytämästään alkoholitynnyristä itsensä humalaan juonut Paddy kuolee hukkumalla ja lapset jäävät oman onnensa nojaan.

Vuosia kuluu eikä saaren tuntumaan osu yhtäkään pelastavaa laivaa. Lapset kasvavat, ja kokevat murrosiän kehityksen. Lopulta kun laiva menee ohi Emmeline ei sytytä tulta merkiksi, koska ei halua pois saarelta. Tämä aiheuttaa riidan nuorten välille.

Nuoret rakastuvat toisiinsa ja aikanaan Emmeline synnyttää – vanhempien suureksi yllätykseksi, sillä ilman aikuisia kasvaneina he eivät tienneet lisääntymisestä – pojan, jonka he nimeävät Paddyksi.

Nuoret eivät enää halua pois saarelta ja eivät yritä herättää ohimenevän laivan huomiota. Laivassa on Richardin isä Arthur Lestrange. Hän näkee savessa kieriskelleet nuoret kaukoputkella, mutta luulee heitä alkuasukkaiksi.

Erinäisten vastoinkäymisten seurauksena he joutuu ajelehtimaan pelastusveneessä ilman airoja. Kun Emmeline ja Richard huomaavat Paddyn syöneen myrkyllisiä marjoja, hekin päätyvät epätoivossaan syömään niitä. Jonkin aikaa myöhemmin Arthur Lestrangen johtama etsintäretkikunta löytää veneen ja tajuttoman perheen, mutta laivan kapteenin mukaan he eivät ole kuolleet vaan unessa.

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Brooke Shields  … Emmeline Lestrange  
 Christopher Atkins  … Richard Lestrange  
 Leo McKern  … Paddy Button  
 William Daniels  … Arthur Lestrange  
 Elva Josephson  … Nuori Emmeline  
 Glenn Kohan  … Nuori Richard  
 Alan Hopgood  … Kapteeni  
 Gus Mercurio  … Upseeri  
 Bradley Pryce  … Pieni Paddy  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvaa kuvattiin Jamaikalla sekä Fidžillä yksityisomisteisella Nanuya Levun saarella. Sinisen laguunin kohtaukset kuvattiin Champagne Bayssa, Vanuatulla. Elokuvan kasvillisuus ja eläimistö on siis peräisin monelta mantereelta. Kun herpetologi John Gibbons katsoi elokuvan, hän huomasi Fidžisaarilla kuvattujen leguaanien olevan ennestään tieteelle tuntemattomia. Hän matkusti kuvauspaikkana toimineelle saarelle ja löysi uuden leguaanilajin (Brachylophus vitiensis) vuonna 1981.[1]

Elokuvan lisämateriaaleissa kerrotaan, että monet alaikäisen Brooke Shieldsin alastonkohtauksista toteutettiin käyttäen vanhempia sijaisnäyttelijöitä, kuten elokuvan stunttikoordinaattori Kathy Troutt ja delfiinikouluttaja. Yläosattomissa kohtauksissa Shieldsin hiukset liimattiin kiinni hänen rintoihinsa.[2]

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

VideoHound's Golden Movie Retriever pitää Sinistä laguunia turhana ja älyllisesti loukkaavana uudelleenfilmatisointina vuoden 1948 elokuvasta (suomeksi Sininen laguuni tai Kultainen laguuni). Elokuva saa 1–4 tähden sijasta huonoimmille elokuville varatun arvion ”Woof!”.[3] Video-oppaassa vuodelta 1994 Esko Rautakorpi sanoo elokuvan toimivan lähinnä eksoottisten kuvauspaikkojensa mainosfilminä ja antaa sille yhden tähden viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”huono”.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Robert George Sprackland (1992). Giant lizards. Neptune, NJ: T.F.H. Publications. ISBN 0866226346. 
  2. The Blue Lagoon (DVD special edition) Julkaistu 5.10.1999
  3. "The Blue Lagoon." VideoHound's Golden Movie Retriever. Gale, 2008. Haettu 8.11.2016 palvelusta HighBeam Research (vaatii tilauksen).
  4. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]