Éric Rohmer
Éric Rohmer (synt. Jean-Marie Maurice Schérer tai Maurice Henri Joseph Schérer[1], 4. huhtikuuta 1920 Nancy, Ranska – 11. tammikuuta 2010[2])[Huom 1] oli ranskalainen elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja sekä arvostetun elokuvalehti Cahiers du cinéman entinen toimittaja monen muun aikalaisohjaajansa tavoin.[3]
Uran alkuvaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Éric Rohmer työskenteli aluksi opettajana ja romaanikirjailijana. Useat elokuva-alan lehtien toimittajan työt veivät häntä kohti elokuvantekijän ammatteja. Hänen ensimmäinen pitkä näytelmäelokuvansa vuonna 1952 jäi keskeneräiseksi. Uuden yrityksen elokuvaohjaajana hän teki vuonna 1959, jolloin hän sai valmiiksi filmin Le Signe du lion (Leijonan merkki). Läpimurron hän teki vasta elokuvilla Keräilijätär (1967) ja Yöni Maudin luona (1969). Näiden aikojen elokuvat muodostavat sarjan Kuusi moraalitarinaa. Myöhempiä tunnettuja elokuvia ovat O:n markiisitar (1975), Pauline rantatyttö (1982), [4] Vihreä säde (1986) ja Syystarina (1998). Hän jatkoi uraansa 2000-luvulle asti.[5]
Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva Vihreä säde toi Éric Rohmerille vuonna 1986 Venetsian elokuvajuhlien Kultaisen leijonan. Filmi oli osa hänen Komedioita ja sananlaskuja -sarjaansa. Vuonna 2001 hänelle myönnettiin elämäntyöstään Kultainen leijona. Hän oli myös Oscar-ehdokkaana vuonna 1970 ja useampaan otteeseen César-ehdokkaana.
Rohmer oli viimeinen maineeseen noussut ranskalaisen elokuvan uuden aallon ohjaaja. Monet hänen filmeistään ovat kirjallisten aiheiden elokuvasovituksia. Komediallisessa sävyssä tehdyt, henkevän ironista keskustelua sisältävät Rohmerin filmit eivät juurikaan sisällä toimintaa, sillä Rohmer etsi tietoisesti ihmisen sisäistä draamaa. [4]
Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Leijonan merkki (Le Signe du lion), 1962
- Kuusi moraalista tarinaa (Six contes moraux) 1962–1972:
- La Boulangère de Monceau (1962) – lyhyt, ei esitetty teatterissa
- La Carrière de Suzanne (1963) – lyhyt, ei esitetty teatterissa
- Yöni Maudin luona (Ma nuit chez Maud, 1969)
- Keräilijätär (La Collectionneuse) (1967)
- Clairen polvi (Le Genou de Claire, 1970, Louis Dellucin palkinto)
- Rakkaus iltapäivällä (L'Amour l'après-midi, 1972)
- O:n markiisitar (La Marquise d'O), 1976
- Perceval le Gallois (Prix Méliès), 1978
- Catherine de Heilbronn, 1979
- Komedioita ja sananlaskuja (Comédies et proverbes) 1981–1987:
- Lentäjän nainen (La Femme de l'aviateur, 1981)
- Ihana avioliitto? (Le Beau Mariage, 1982)
- Pauline rantatyttö (Pauline à la plage, 1983)
- Täysikuu Pariisissa (Les Nuits de la pleine lune, 1984)
- Vihreä säde (Le Rayon vert) (1986)
- Ystävättäreni poikaystävä (L'Ami de mon amie, 1987)
- Reinetten ja Mirabellen neljä seikkailua (4 aventures de Reinette et Mirabelle, 1987)
- Contes des quatre saisons 1990–1998:
- Kevättarina (Conte de printemps) (1990)
- Talvitarina (Conte d'hiver) (1992)
- Kesätarina (Conte d'été, 1996)
- Syystarina (Conte d'automne, 1998)
- L'Arbre, le maire et la médiathèque, 1993
- Les Rendez-vous de Paris, 1995
- Historialliset draamat
- L'Anglaise et le Duc, 2001
- Kolmoisagentti (Triple agent), 2004
- Les Amours d'Astrée et de Céladon, 2007
Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Éric Rohmer Britannica. Viitattu 25.3.2020.
- ↑ Eric Rohmer, a Leading Filmmaker of the French New Wave, Dies at 89 New York Times. Viitattu 30.12.2010. (englanniksi)
- ↑ Karjalainen, Jussi: Vapaana Rivieralla. Helsingin Sanomat, 29.5.2009, s. D9.
- ↑ a b Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 1, s. 9804–9805, art. Rohmer, Erik. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-05124-5.
- ↑ Éric Rohmerin muistokirjoitus. Helsingin Sanomat 11.10.2010.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Éric Rohmer Internet Movie Databasessa (englanniksi)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Anhava, Martti: ”Kun sattuma ja johdatus flirttailevat – Eric Rohmerin yö Pascalin seurassa”, Filmihullu 3/2015.
- Hösle, Vittorio: Eric Rohmer : Filmmaker and Philosopher. London : Bloomsbury, 2016. ISBN 978-1-4742-2113-9.