Viimeinen metro

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Viimeinen metro (Le Dernier Métro) on François Truffaut’n ohjaama ranskalainen draamaelokuva vuodelta 1980. Truffaut teki myös käsikirjoituksen yhdessä Suzanne Schiffmanin ja Jean-Claude Grumbergin kanssa. Elokuvan pääkuvaajana toimi Néstor Almendros, ja sen musiikin teki Georges Delerue.[1]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeinen metro kertoo teatteriseurueesta natsi-Saksan miehittämässä Pariisissa. Vuonna 1942 menestyvä juutalainen teatteriohjaaja Lucas Steiner (Heinz Bennent) joutuu piiloutumaan saksalaisilta ja antaa teatterinpidon vaimonsa Marionin (Catherine Deneuve) huoleksi. Marion yrittää pysyä väleissä natsimielisen kriitikon (Jean-Louis Richard) kanssa ja rakastuu teatterinsa tähtinäyttelijään (Gérard Depardieu), joka toimii Ranskan vastarintaliikkeessä.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käsikirjoitustyön pohjaksi Truffaut ja hänen kirjoittajakumppaninsa Suzanne Schiffman kävivät läpi arkistoja, muistelmia ja kirjallisuutta tutustuakseen miehitysajan teattereiden historiaan. Elokuvan nimi löytyi tiedosta, että miehitysvuosien ulkonaliikkumiskiellon takia pariisilaisten oli syytä pitää huolta, että ehtivät illan viimeiseen junaan.[2]

Elokuvan rahoituksessa oli historiallisen aiheen vuoksi vaikeuksia, ja monet levittäjäyhtiöt hylkäsivät käsikirjoituksen. Viimeisestä metrosta tuli kuitenkin suuri menestys lippuluukulla.[2]

Marion Steinerin rooliin Truffaut valitsi Catherine Deneuven, jonka hän sanoo tulkinneen erinomaisesti hahmon kaksoiselämää. Truffaut käytti vastarintaliikkeessä toimivan kiihkeän Brunon osassa pitkään ihailemaansa Gérard Depardieutä, jota hän ei ollut aiemmin roolittanut elokuviinsa.[2]

Viimeistä metroa kuvattiin tammikuun lopulta 1980 alkaen Pariisin esikaupungin hyljätyssä tehdasrakennuksessa.[2]

Vastaanotto ja myöhempi arvostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeinen metro tuotti vuonna 1981 kymmenen César-palkintoa, muun muassa vuoden parhaana elokuvana. Se oli parhaan vieraskielisen elokuvan ehdokkaana sekä Oscar- että Golden Globe -gaalassa.

The New York Timesin kriitikot valitsivat Viimeisen metron vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Last Metro, VideoHound's Golden Movie Retriever 2008. Vaatii HighBeam-tilauksen.
  2. a b c d Francois Truffaut, New Wave Film -sivusto. Viitattu 15.7.2016.
  3. The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 13.7.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]