Sessue Hayakawa

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sessue Hayakawa (1918)

Sessue Hayakawa (10. kesäkuuta 188923. marraskuuta 1973) oli japanilainen näyttelijä.

Ennen näyttelijäuraa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hayakawa oli valmistautunut uraan merivoimissa, mutta hänen tärykalvonsa repeytyi uintionnettomuudessa, eikä hän läpäissyt armeijan kuntotestiä. Hän palasi teatteriin ja perusti keisarillisen teatteriryhmän, joka kierteli Yhdysvalloissa vuonna 1913. Siellä hänen lahjakkuutensa huomasi tuottaja Thomas H. Ince, joka tarjosi hänelle elokuvasopimusta. Sen jälkeen Hayakawa esiintyi useissa mykkäfilmeissä, kuten elokuvassa Typhoon (1914) ja Cecil B. DeMillen Norsunluukuningas-elokuvassa (1915). Nämä elokuvat tekivät Hayakawasta Hollywoodin ensimmäisen aasialais-amerikkalaisen tähden.

Elokuvaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mainos (1919)

Suosiostaan huolimatta Hayakawalle tarjottiin usein samantyyppisia rooleja joko eksoottisena roistona tai rakastajana, joten hän päätti perustaa oman tuotantoyhtiönsä. Hän lainasi miljoona dollaria entiseltä opiskelijaystävältään ja perusti Hayworth Films -yhtiön vuonna 1918. Seuraavan kolmen vuoden aikana hän tuotti ja joskus näytteli vaimonsa Tsuru Aokin kanssa 23:ssa eri elokuvassa. Yhtiö menestyi hyvin. Se tuotti vuosittain kaksi miljoonaa dollaria, joten Hayakawa alkoi elää leveästi ja rakennutti jopa linnan kodikseen. Kun työt Yhdysvalloissa harvenivat, hän muutti Eurooppaan, missä hän työskenteli näyttelijänä, näytelmäkirjailijana ja kirjailijana. Hän asui Euroopassa toisen maailmansodan ajan ja siirtyi äänielokuviin projektien kuten Tokio Joen (1949) kautta, jossa hän näytteli Humphrey Bogartin rinnalla. Toisen maailmansodan tapahtumiin perustuva Kwai-joen silta (1957) oli Hayakawan suurin menestys. Elokuvassa hän näytteli eversti Saitoa, isänmaallista japanilaista vankileirin upseeria Alec Guinnessin vastanäyttelijänä. Hayakawa sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta miessivuosasta, ja piti roolia ja suoritustaan pitkän uransa huippuna.

Hayakawa jäi eläkkeelle pian Kwai-joen sillan jälkeen vuonna 1966 ja eli zen-buddhalaisena pappina kuolemaansa asti. Hän kuoli vuonna 1973 aivoveritulppaan.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]