Korporatokratia
| Osa artikkelisarjaa |
| Valtiomuodot |
|---|
| Vallan lähde |
|
(Itsevaltius)
|
|
(Uskonnollinen valta)
|
| Vallan ideologia |
|
(yhteiskuntapoliittiset ideologiat)
|
|
(sosioekonomiset ideologiat)
|
|
Globaali vs. paikallinen (geokulttuuriset ideologiat)
|
| Vallan rakenne |
|
Yhtenäinen |
|
Kansainväliset suhteet |
Korporatokratia on valtiomuoto, jossa valta on yrityksillä ja konglomeraateilla. Siitä on käytetty myös nimeä yhtiövalta. Korporatokratia on sekä vasemmistolaisen että oikeistolaisen antistatismin näkökulmasta tilanne, jossa valtioinstituutio on vakavasti harhautettu oikealta paikaltaan yleisen edun suojaamisesta yksityisten intressien palvelijaksi.
Ominaispiirteitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yritykset antavat merkittäviä summia rahaa kilpailevien poliittisen puolueiden ehdokkaille varmistaakseen sen, että vaalituloksesta riippumatta vaalien voittaja tulee olemaan kiitollisuudenvelassa rahoittajilleen. Koska poliitikot ovat yhä enemmän riippuvaisia lahjoituksista tullakseen valituksi, heidän objektiivisuutensa yritysten etujen suhteen voi vaarantua. Vaaleihin käytettävän rahan määrän lisääminen nostaa vaalikampanjoinnin kustannuksia, joten ulkopuolisten ehdokkaiden on hankalampi päästä läpi ilman "yritys-sponsoreita".
"Pyöröoveksi" kutsutussa ilmiössä henkilöt toimivat vuoroin yritysjohtajina, vaikutusvaltaisina valtion virkamiehinä tai lobbareina. Tämä luo mahdollisuuden ei-ilmeiselle korruptiolle. Esimerkiksi valtiolla päättävässä asemassa oleva henkilö, siirtyy yrityksen palvelukseen palkkiona yritykselle suotuisasta toiminnasta valtion virassa. Tätä voidaan torjua esimerkiksi säätämällä karenssiaikoja siirtymien välille.
Ekonomisti Jeffrey Sachs kuvasi Yhdysvaltoja korporatokratiaksi kirjassaan The Price of Civilization (2011)[1]. Hänen mukaan tämän taustalla on neljä trendiä: Heikot kansalliset puolueet ja yksittäisten vaalipiirien korostuminen, koska vaalin voittaja saa koko vaalipiirin vaikutusvallan; Toisen maailmansodan jälkeinen Yhdysvaltojen laajan sotilaallisen toiminnan estabiloituminen; suurten yritysten harjoittama vaalirahoitus; voimatasapainon kallistuminen globalisaation myötä yrityksille.[1] Sachs hahmottelee neljä voimakkainta ryhmittymää: sotateollinen kompleksi, Wall Street-Washington -kompleksi, öljy-liikenne-sotilaallinen -kompleksi ja terveydenhuolto-kompleksi.[1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Sachs, Jeffrey.: The price of civilization : reawakening American virtue and prosperity. New York: Random House, 2011. 711989050 ISBN 978-1-4000-6841-8, 1-4000-6841-X, 978-0-679-60502-7, 0-679-60502-9, 0-8129-8046-8, 978-0-8129-8046-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 20.8.2020).
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Teivo Teivainen: Yritysvastuun umpikuja (Kalevi Sorsa -säätiö, 2013)
