HMS Blankney

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
HMS Blankney
HMS Blankney
HMS Blankney
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja John Brown and Company, Clydebank, Skotlanti
Kölinlasku 17. toukokuuta 1940
Laskettu vesille 19. joulukuuta 1940
Palveluskäyttöön 11. huhtikuuta 1941
Palveluskäytöstä romutettu 1959
Tekniset tiedot
Uppouma 1050 t (kuiva)
1490 t (max)
Pituus 85,34 m
Leveys 9,62 m
Syväys 2,51 m
Koneteho 19000 hv
Nopeus 25,5 solmua (67 km/h)
Miehistöä 164
Aseistus 6 4" QF Mk XVI tykkiä kaksiputkisina Mk XIX asennuksina
2 20 mm ilmatorjuntatykkiä
2 0,5" Vickers Mk III nelipiippuista konekivääriä
6 syvyyspomminheittäjää

HMS Blankney (viirinumero L30) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin II saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin 4. syyskuuta 1939 John Brown and Companyltä Clydebankistä osana vuoden 1939 hätäohjelmaa (engl. 1939 War Emergency Programme). Sen köli laskettiin 17. toukokuuta 1940 työnumerolla J1570 ja aluksen vesillelasku oli 19. joulukuuta samana vuonna.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Blankney valmistui telakalta 11. huhtikuuta 1941, jolloin sen koeajot aloitettiin. Aluksen koeajot suoritettiin nopeutettuina ja se siirrettiin laivastolle hyväksyttäväksi. Hyväksynnän jälkeen alus siirrettiin toukokuussa koulutettavaksi ja varustettavaksi, jolloin se samalla määrättiin läntisen reitin (engl. Western Approaches Command) alaisuuteen Irlanninmerelle sijoitettuihin yksiköihin (engl. Irish Sea Escort Force).[1]

Aluksen koulutuksen päätyttyä se aloitti Atlantin saattueiden suojaamisen, kunnes se määrättiin elokuussa suojaamaan Gibraltarille matkaavia saattueita. Alus liittyi 17. syyskuuta joukkojenkuljetussaattueeseen WS11X Kotilaivastosta määrättyjen alusten kanssa (operaatio Halberd). Se erkani 24. syyskuuta saattueesta Force H:n alusten saavuttua, minkä jälkeen alus palasi palveluspaikkaansa.[1]

Alus liittyi 1. lokakuuta Clydessä saattueeseen WS12 HMS Stanleyn kanssa. Se jäi saattueeseen, vaikka muut paikallisosaston alukset erkanivat siitä. Alus erkani 7. lokakuuta saattueesta HMS Stanleyn kanssa palaten Clydeen.[1]

HMS Blankney siirrettiin marraskuussa 11. Saattajaryhmään, jolloin aluksen tehtävä Atlantin saattueiden suojana jatkui. Alus määrättiin kuukauden lopulla siirrettäväksi Välimerelle. Se liittyi joulukuussa Londonderryssä 20. Saattajaryhmään, jonka mukana se suojasi saattueen HG76 matkan Gibraltarille. Alukselle oli sijoitettu ilmavoimien kalustoa kuljetettavaksi Gibraltarille, jonne saavuttuaan alus siirrettiin 13. Hävittäjälaivueeseen.[1]

Alus suojasi 17. joulukuuta alkumatkalla saattuetta HG76 Gibraltarilta Liverpooliin. Tehtävän aikana alus osallistui Saksan laivaston sukellusvene U-131:n upottamiseen HMS Exmoorin sekä F. J. Walkerin komentaman 36. Saattajaryhmän alusten kanssa. Alus upotti 18. joulukuuta törmäämällä sukellusvene U-434:n, jolloin se kärsi merkittäviä vaurioita. Alus siirrettiin 21. joulukuuta Gibraltarilla telakalle korjattavaksi.[1]

1942[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Blankney palasi helmikuussa 1942 telakalta palvelukseen, jolloin se liitettiin Gibraltarille sijoitettuun 37. Hävittäjäviirikköön suojaamaan saattueita. Alus liittyi 16. helmikuuta saattueeseen WS16 HMS Activen, HMS Anthonyn, HMS Croomen, HMS Duncanin, HMS Firedraken, HMS Lightningin ja HMS Laforeyn kanssa. Se erkani 21. helmikuuta saattueesta suojaten Maltalle lentokoneita operaatio Spotteria varten kuljettanutta lentotukialus HMS Argusta.[1]

Alus liittyi 27. helmikuuta HMS Arguksen ja HMS Eaglen suojaksi HMS Malayan, HMS Hermionen, HMS Laforeyn, HMS Lightningin, HMS Activen, HMS Anthonyn, HMS Whitehallin, HMS Wishartin, HMS Exmoorin ja HMS Croomen kanssa (operaatio Spotter). Operaation päätyttyä osasto palasi seuraavana päivänä Gibraltarille. Sama osasto toimitti 6. maaliskuuta uudelleen lentokoneita Maltalle.[1]

Alus liittyi 20. maaliskuuta Maltalle lentokoneita toimittavien lentotukialusten HMS Arguksen ja HMS Eaglen suojaksi HMS Malayan, HMS Hermionen, HMS Laforeyn, HMS Duncanin, HMS Activen, HMS Anthonyn, HMS Whitehallin, HMS Wishartin, HMS Exmoorin ja HMS Croomen kanssa (Opeeaatio Picket I). Sama osasto toimitti 27. maaliskuuta uudelleen lentokoneita Maltalle (operaatio Picket II).[1]

HMS Blankney siirrettiin huhtikuussa Kotilaivaston 6. Hävittäjälaivueeseen, minkä vuoksi se purjehti kotimaahan. Alus suojasi 2. toukokuuta taistelulaiva HMS King George V:n Islannista kotimaahan, kun taistelulaiva oli vaurioitunut törmättyään HMS Punjabiin. HMS Blankney suojasi 23. toukokuuta Kotilaivaston mukana Neuvostoliittoon matkannutta saattuetta PQ16 sekä Kuolanniemimaalta palaavaa saattuetta QP12.[1]

Alus liittyi 5. kesäkuuta Clydessä Gibraltarille ja edelleen Maltalle matkanneeseen saattueeseen, jonka mukana se saapui 11. kesäkuuta Gibraltarin edustalle. Alus liitettiin Force X:ään, jonka tehtävänä oli toimia saattueen lähisuojana. Saattue joutui 15. kesäkuuta taisteluun Italian laivaston risteilijäosaston kanssa. Alus saapui seuraavana päivänä kahden jäljellä olevan kauppa-aluksen sekä jäljelle jääneiden Force X:n alusten kanssa Maltalle (operaatio Harpoon).[1]

Alus aloitti 19. kesäkuuta paluumatkan Gibraltarille ja se aloitti 22. kesäkuuta matkansa kotimaahan yhdessä muiden Kotilaivaststa saapuneiden alusten kanssa liittyäkseen laivueeseensa.[1]

Alus suojasi heinäkuussa taistelulaivoja HMS Duke of York ja USS Washington, lentotukialus HMS Victoriousia ja risteilijöitä HMS Cumberlandia ja HMS Nigeriaa Murmanskiin matkanneen saattueen PQ17 ja sieltä palaavana saattueen QP13 kaukosuojausosastona HMS Ashantin, HMS Escapaden, HMS Faulknorin, HMS Marnen, HMS Martinin, HMS Onslaughtin, HMS Onslowin, HMS Middletonin, USS Mayrantin ja USS Rhindin kanssa. Se palasi 3. heinäkuuta kaukosuojausosaston mukana Scapa Flowhun saattueen hajaannuttua.[1]

HMS Blankney, HMS Marne, HMS Martin ja HMS Middleton kuljettivat 24. heinäkuuta ampumatarvikkeita Murmanskiin, jonne ne saapuivat 24. heinäkuuta. Alus vaurioitui 30. heinäkuuta törmättyään satamassa, minkä vuoksi se piti siirtää korjattavaksi. Alus lähti 13. syyskuuta Arkangelista suojaten saattuetta QP14.[1]

Alus suojasi 15. joulukuuta saattuetta JW51A HMS Chiddingfoldin ja HMS Ledburyn kanssa. Alukset erkanivat 18. joulukuuta saattueesta palaten Scapa Flowhun. Alus suojasi 22. joulukuuta saattuetta JW51B samojen alusten kanssa. Se erkani 25. joulukuuta saattueesta.[1]

1943[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Blankney liittyi 6. tammikuuta 1943 HMS Ledburyn kasnsa Neuvostoliitosta palaavaan saattueeseen RA51, josta se erkani 10. tammikuuta. Alus suojasi 17. tammikuuta HMS Ledburyn ja HMS Middletonin kanssa saattuetta JW52, josta alukset erkanivat 21. tammikuuta. Alus liittyi 5. helmikuuta HMS Middletonin kanssa saattueeseen RA52, josta ne erkanivat 8. helmikuuta saavuttuaan Loch Eween. Alus palasi 10. helmikuuta Scapa Flowhun liittyen Kotilaivastoon.[1]

Alus määrättiin Välimerelle, jonne se siirtyi saattueen WS31/KMF17 mukana. Alus erkani 21. kesäkuuta yhdistetystä saattueesta Välimerelle matkaavien alusten (saattue KMF17) mukana ja se liittyi Gibraltarille saavuttuaan Välimeren laivaston 58. Hävittäjäviirikköön. Alus tuki kesäkuussa Sisilian maihinnousua itäisessä tukiosastossa, jonka Saattajaryhmä V:hen se oli liitetty HMS Blencathran, HMS Breconin ja HMS Brissendenin kanssa. Alus lähti 7. heinäkuuta Bonesta suojaten saattuetta KMF18, josta se erkani kaksi päivää myöhemmin tankattavaksi. Alus palasi 10. heinäkuuta saattueeseen suojaten sen matkan BARK WEST sillanpääalueelle, jossa se erkani saattueesta aloittaen partioinnin sekä maihinnousun tukemisen. Alus tulitti BARK EAST alueen maakohteita HMS Puckeridgen kanssa.[1]

Alus kolaroi 13. heinäkuuta HMS Brissendenin kanssa, jolloin se ei kuitenkaan kärsinyt merkittäviä vaurioita. Alus määrättiin syyskuussa Salernon maihinnousuun, jolloin se siirtyi BIzertaan. Alus suojasi 4. syyskuuta saattueen FSS1 Bizertasta sillanpäähän. Se liittyi 9. syyskuuta 21. Hävittäjälaivueen kanssa pohjoiseen osastoon tulitukiosastoksi.[1]

1944[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Blankney osallistui 8. maaliskuuta 1944 Saksan laivaston sukellusveneen U-50:n upottamiseen (41°11′N, 12°27′E ) HMS Blencathran, HMS Breconin ja USS Madisonin kanssa. Alus jatkoi partiointi ja sukellusveneidentorjuntatehtävissä, kunnes se määrättiin toukokuussa tukemaan Normandian maihinnousua.[1]

Alus suojasi 3. toukokuuta Yhdysvaltain laivaston alusten kanssa saattuetta GUS38. Se osallistui seuraavana päivänä sukellusvene U-371:n upottamiseen Bougien edustalla (37°09′N, 05°39′E ). Tehtävästä vapauduttuaan alus matkasi kotimaahan liittyäkseen Portsmouthissa 1. Hävittäjälaivueeseen. Alus määrättiin tukemaan Normandian maihinnousua Force G:n mukana.[1]

Alus harjoitteli 18. toukokuuta Brightonin edustalla osastojen J, S ja G kanssa. Alus liittyi kesäkuussa saattajaryhmä 115:een, jonka muodostivat sluupit HMS Lark ja HMS Crane sekä fregatit HMS Chelmer ja HMS Torrington.[1]

HMS Blankney saattoi 15. kesäkuuta maihinnousualuksen ja kaksi pelastusalusta käsittäneen saattueen G15 Solentista GOLD rannikolle. Alus erkani seuraavana päivänä saattueesta liittyen itäiseen laivasto-osastoon kokoontumisjakson ajaksi. Alus palasi 7. kesäkuuta Portsmouthiin suojatakseen saattueita sillanpäähän, kunnes operaatio lakkasi. Tämän jälkeen alus tuki maaoperaatioita mahdollisuuksiensa mukaan.[1]

Alus suojasi Kanaalin saattueita sekä valvoi meriliikennettä laivueen mukana, kunnes se määrättiin lokakuussa huoltoon. Alus oli huollettavana Liverpoolissa vuoden lopun.[1]

1945[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Blankney määrättiin tammikuussa 1945 Sheernessiin sijoitettuun 21. Hävittäjälaivueeseen. Alus matkasi 6. tammikuuta laivueeseensa. Se suojasi 15. tammikuuta Pohjanmerellä saattuetta, jota alus puolusti hyökkääviä E-veneitä vastaan. Alus suojasi Pohjanmerellä saattueita, kunnes se määrättiin kesäkuussa Itäiseen laivastoon.[1]

Alus matkasi heinäkuussa Etelä-Afrikkaan, jossa se siirrettiin Simonstownissa telakalle. Alus palasi palvelukseen Japanin antauduttua, joten se palasi kotimaahan. Alus poistettiin palveluksesta toukokuussa 1946, jolloin se sijoitettiin Devonportin reserviin.[1]

Alus kunnostettiin 1948, minkä jälkeen se sijoitettiin Sheernessin reserviin. Alus siirrettiin 1952 Hartlepooliin. Alus sijoitettiin 22. lokakuuta poistolistalle, josta se siirrettiin edelleen myytäväksi. Alus myytiin seuraavana vuonna BISCOlle, joka allokoi aluksen Hughes Bolkowille Blythiin. Alus hinattiin 9. maaliskuuta romutettavaksi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Colledge, JJ & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present, s. 46. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]