HMS Eggesford

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
HMS Eggesford
HMS Eggesford FL11471.jpg
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja J. Samuel White and Company, Cowes
Kölinlasku 23. kesäkuuta 1941
Laskettu vesille 12. syyskuuta 1942
Palveluskäyttöön 21. tammikuuta 1943
Palveluskäytöstä Saksan liittotasavallan laivastolle 1959 nimellä Brommy
romutettu 1979
Tekniset tiedot
Uppouma 1070 t (standardi)
1458 t (max)
Pituus 85,3 m
Leveys 10,16 m
Syväys 3,51 m
Koneteho 19000 hv
Nopeus 27 solmua (50 km/h)
Miehistöä 168
Aseistus 4 × 4" QF Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX asennuksina
4 × QF 2 naulan Mk VIII -tykkiä neliputkisena Mk VII asennuksena
2 × Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina P Mk III -asennuksina
2 × 21" (533 mm) torpedoputkea
4 × syvyyspomminheittäjää ja 3 kiskoa, joihin 110 syvyyspommia

HMS Eggesford (viirinumero L15) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin III saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin 28. heinäkuuta 1940 osana vuoden 1940 hätäohjelmaa J. Samuel White and Companyltä Cowesista, missä köli laskettiin 23. kesäkuuta 1941 työnumerolla J6126. Alus laskettiin vesille 12. syyskuuta 1942 ja valmistui 21. tammikuuta 1943.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eggesford aloitti 21. tammikuuta 1943 vastaanottotestit, joiden päätyttyä alus siirtyi Tobermoryyn loppuja kokeita ja varustamista varten. Aluksen miehistö oli helmikuun koulutettavana, minkä aikana se määrättiin suojaamaan Gibraltarille matkannutta saattuetta.[1]

Alus liittyi 16. maaliskuuta Clydessä HMS Badsworthin, HMS Douglasin, HMS Goathlandin, HMS Whaddonin, Puolan merivoimien hävittäjän ORP Krakowiakin ja sluuppien HMS Woodpeckerin ja HMS Wrenin kanssa Intian valtamerelle matkanneen saattueen WS28 sekä Gibraltarille matkanneen saattueen KMF11 suojaksi. Saattue jakaantui 21. maaliskuuta HMS Malcolmin, HMS Witchin, HMS Quadrantin ja HMS Wolverinen saavuttua Gibraltarilta saattaakseen WS28:n Freetowniin. Eggesford suojasi saattueen KMF11 Gibraltarille, mistä se jatkoi 22. maaliskuuta edelleen Maltalle liittyäkseen 60. hävittäjäviirikköön.[1]

Alus suojasi huhtikuusta alkaen viirikön mukana läntisen ja keskisen Välimeren saattueita. Se suojasi toukokuussa miehistönkuljetussaattueita Pohjois-Afrikkaan sekä osallistui akselivaltojen joukkojen Afrikasta Sisiliaan vetäytymisen estämiseen operaatio Retributionissa. Alus määrättiin kesäkuussa tukemaan liittoutuneiden maihinnousua Sisiliaan osana itäisen tukiosaston saattajaryhmä W:tä.[1]

Alus matkasi heinäkuun alussa saattajaryhmän mukana Sfaxiin, josta se lähti 7. heinäkuuta saattueen SBS1 mukana merelle. Alus erkani 10. heinäkuuta saattueesta, minkä jälkeen se tuki maihinnousua tykkitulella. Alus jatkoi elokuussa maihinnousun tukemista, kunnes se määrättiin Salernon maihinnousuun.[1]

Alus liittyi 9. syyskuuta Salernon maihinnousua varten koottuun saattajaryhmään. Se suojasi 16. syyskuuta maihinnousualuetta sekä oli tulituessa. Alus jatkoi lokakuusta alkaen saattueiden suojaamista keskisellä Välimerellä sekä tuki tarvittaessa Italian länsirannikon sotilasoperaatioita.[1]

Eggesford siirrettiin heinäkuussa Maltalla telakalle huollettavaksi, minä aikana se määrättiin Yhdysvaltain laivaston alaisuuteen Etelä-Ranskan maihinnousuun. Palattuaan elokuun alussa telakalta alus siirrettiin Maltalle sijoitettuun 5. hävittäjälaivueeseen.[1]

Alus siirtyi Napoliin, josta se suojasi 13. elokuuta HMS Aldenhamin, HMS Blackmoren, HMS Beaufortin, HMS Belvoirin, Whaddonin, HMS Lauderdalen ja Kreikan laivaston BN Pindosin kanssa saattueen SM2 sillanpäähän, jonne saavuttiin 15. elokuuta. Aluksen vapauduttua operaatiosta se palasi Välimeren laivaston komentajan alaisuuteen, minkä jälkeen alus palasi 5. hävittäjälaivueeseen.[1]

Alus siirrettiin syyskuussa laivueen mukana Adrianmerelle suojaamaan saattueita, tukemaan maavoimien operaatioita sekä valvomaan meriliikennettä. Se tulitti 7. marraskuuta Jugoslavian rannikolla Barissa Lussinon saarella sijainnutta E-veneiden tukikohtaa.[1]

Alus siirrettiin joulukuussa kotimaahan, jossa sen tehtävänä oli suojata Pohjanmeren ja Kanaalin saattueita. Se määrättiin tammikuussa 1945 Itäisen laivaston 18. hävittäjälaivueeseen, mutta se kuitenkin liitettiin Sheernessiin sijoitettuun 21. hävittäjälaivueeseen. Euroopan sotatoimien päätyttyä toukokuussa alus jätti 21. hävittäjälaivueen aloittaen valmistautumisen ulkomaan palvelukseen.[1]

Alus purjehti heinäkuussa Välimeren kautta Trincomaleehen, jonne se saapui Japanin antauduttua. Se viipyi Ceylonilla lokakuuhun, jonka jälkeen se palasi kotimaahan Rosythin koulutuslaivueeseen. Alus poistettiin palveluksesta 25. marraskuuta 1946 Portsmouthissa ja se sijoitettiin reserviin. Alus siirrettiin 1952 Penanrthiin.[1]

Saksan laivaston Brommy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan hallituksen kanssa käytyjen keskustelujen seurauksena alus myytiin Saksan laivastolle tammikuussa 1957. Alus nimettiin Brommyksi. Alus huollettiin Pembroken telakalla ennen palvelukseen ottoa Saksan laivaston koululaivana 14. toukokuuta 1959. Alus poistettiin palveluksesta 1979, minkä jälkeen se romutettiin Saksassa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]