HMS Airedale

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
HMS Airedale
The Royal Navy during the Second World War A10473.jpg
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja John Brown and Company, Clydebank
Kölinlasku 20. marraskuuta 1940
Laskettu vesille 12. elokuuta 1941
Palveluskäyttöön 8. tammikuuta 1942
Palveluskäytöstä upotettu 15. kesäkuuta 1942
Tekniset tiedot
Uppouma 1070 t (kuiva)
1458 t (max)
Pituus 85,3 m
Leveys 10,16 m
Syväys 3,51 m
Koneteho 19000 hv
Nopeus 27 solmua (50 km/h)
Miehistöä 168
Aseistus 4 4" QF Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX -asennuksina
4 kaksinaulaista QF Mk VIII -tykkiä neliputkisena Mk VII -asennuksena
3 20 mm Oerlikon-ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina P Mk III -asennuksina
2 21" (533 mm) torpedoputkea
4 syvyyspomminheittäjää ja 3 kiskoa, joihin 110 syvyyspommia

HMS Airedale (viirinumero L07) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin III saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Alus tilattiin 4. heinäkuuta 1940 John Brown and Companyltä Clydebankistä osana vuoden 1940 hätäohjelmaa (engl. 1940 War Emergency Program). Sen köli laskettiin 20. marraskuuta työnumerolla J1578 ja alus laskettiin vesille 12. elokuuta 1941. Alus valmistui 8. tammikuuta 1942.[1][2]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Airedalen ensimmäiseksi ja ainoaksi päälliköksi määrättiin 8. lokakuuta 1941 alkaen Archibald George Forman[3]. Alus oli tammikuussa valmistajan koeajoissa, minkä jälkeen se läpäisi hyväksyntätestit. Alus siirtyi hyväksynnän jälkeen Scapa Flowhun varustettavaksi sekä koulutuksen aloittamiseksi. Alus oli helmikuussa koulutettavana Kotilaivastossa, kun se määrättiin Neuvostoliittoon matkanneen saattueen PQ11 suojaksi yhdessä miinanraivaajien HMS Nigerin (johtoalus) ja HMS Hussarin, HMS Middletonin, korvetti HMS Sweetbriarin ja troolarien HMT Blackflyn, HMT Cape Argonan ja HMT Cape Mariaton kanssa. Saattue lähti 14. helmikuuta matkaan Kirkwallista ja alus erkani 17. helmikuuta saattueesta HMS Nigerin ja HMS Middletonin kanssa palaten Scapa Flowhun.[4][1][5]

Alus aloitti 28. helmikuuta matkansa Gibraltarille suojaten SS Queen Victoriaa sekä korvetti HMS Petuniaa hinaavaa Samsonia. Alukset saapuivat 13. maaliskuuta Gibraltarille. Alus lähti kahta päivää myöhemmin kohti Simonstownia suojaten risteilijä HMS Dauntlessia. Alukset saapuivat 3. huhtikuuta Simonstowniin, josta ne jatkoivat kohti Aleksandriaa.[1][5]

HMS Airedale liittyi 1. toukokuuta Aleksandriassa 5. Hävittäjälaivueeseen. Alus suojasi 11. toukokuuta HMS Beaufortin ja HMS Dulvertonin kanssa hinattavana ollutta ilmahyökkäyksessä vaurioitunutta HMS Jackalia sen palatessa Aleksandriaan, missä tehtävässä kuitenkin epäonnistuttiin vaurioituneen aluksen kaatuessa. Alus määrättiin kesäkuussa operaatio Vigorousiin suojaamaan saattuetta MW11. Alus liittyi 13. kesäkuuta laivueensa mukana saattueeseen.[1][5]

Saattue joutui seuraavana päivänä ilmahyökkäykseen ja seuraavana yönä Saksan laivaston E-veneiden maaliksi. Risteilijä HMS Newcastleen ja hävittäjä HMS Hastyyn osui hyökkäysten aikana torpedot. Saattue määrättiin 15. kesäkuuta palaamaan Aleksandriaan, koska pelättiin sen ja Italian laivaston taistelulaivojen kohtaamista. Käsky kuitenkin peruutettiin ja saattue jatkoi matkaansa kohti Maltaa, jolloin se joutui Kreetan eteläpuolella noin neljänkymmenen Dernasta saapuneen 3. Syöksypommittajarykmentin II laivueen Junkers Ju 87 syöksypommittajan maaliksi[6].[1][5]

Noin kolmannes hyökkääjista keskittyi HMS Airedaleen, jonka kummallakin puolella räjähti raskas pommi ja sen takakannelle tykkitornin lähelle osui kaksi pommia. Osumista aluksen taaempi ammusvarasto ja/tai syvyyspommit räjähtivät sytyttäen suuren tulipalon. Alus jouduttiin hylkäämään, minkä jälkeen HMS Aldenham upotti aluksen torpedoimalla ja HMS Hurworth viimeisteli aluksen tuhon tykkitulella. Alukselta pelastui yhdeksän upseeria ja 124 miehistönjäsentä.[1][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Colledge, JJ & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present, s. 30. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Woodman Richard: Arctic Convoys 1941–1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Naval-history.net - HMS Airedale
  2. English, John s. 17
  3. Uboat.net - HMS Airedale
  4. Woodman, Richard s. 60
  5. a b c d e English, John s. 27
  6. Smith, Peter C. s. 121