HMS Fernie

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
HMS Fernie
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja John Brown and Company, Clydebank
Kölinlasku 8. kesäkuuta 1939
Laskettu vesille 8. tammikuuta 1940
Palveluskäyttöön 29. toukokuuta 1940
Palveluskäytöstä romutettu 1956
Tekniset tiedot
Uppouma 1 050 t (kuiva)
1 360 t (max)
Pituus 85 m
Leveys 8,8 m
Syväys 3,27 m
Koneteho 19 000 hv
Nopeus 27,5 solmua (50,9 km/h)
Miehistöä 146
Aseistus 4 × 4" QF Mk XVI tykkiä kaksiputkisina Mk XIX asennuksina
4 kaksinaulaista QF Mk VIII tykkiä neliputkisina Mk VII asennuksina
2 × 20 mm Oerlikon ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina P Mk III asennuksina
6 syvyyspomminheittäjää, yksi kisko, joihin 40 syvyyspommia

HMS Fernie (viirinumero L11) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin I saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Alus tilattiin 21. maaliskuuta 1939 John Brown and Companyltä Clydebankistä osana vuoden 1939 hätäohjelmaa. Sen köli laskettiin 8. kesäkuuta ja alus laskettiin vesille 9. tammikuuta 1940. Alus valmistui 29. toukokuuta samana vuonna.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Fernie lähti koulutettavaksi palvelukseen oton ja varustamisen päätyttyä, mutta se tarvittiin Kanaalin alueelle palvelukseen välittömästi. Alus evakuoi 9. kesäkuuta joukkoja Ranskan satamista (operaatio Cycle), mistä vapauduttuaan se siirtyi Scapa Flowhun koulutettavaksi.[1]

Alus suojasi 10. heinäkuuta 1. Miinalaivuetta sen laskiessa pohjoisensulun ensimmäisiä miinotteita North Ronan pohjoispuolelle yhdessä risteilijä HMS Coventryn ja hävittäjien HMS Inglefieldin, HMS Imogenin sekä saattuehävittäjien HMS Hambledonin ja HMS Atherstonen kanssa (operaatio SN1). Aluksen päätettyä koulutuksensa se siirtyi Portsmouthiin 1. Hävittäjälaivueeseen.[1]

Alus taisteli 7. elokuuta Saksan laivaston E-veneitä vastaan suojatessaan saattuetta CW9 Southendistä Solentiin. Se laski 22. elokuuta savuverhon Doverin salmeen suojatessaan saattuetta rannikkopatteriston tulelta. Alus joutui 11. syyskuuta voimakkaan ilmahyökkäyksen kohteeksi suojatessaan saattuetta CW11.[1]

1941[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus suojasi vuoden 1941 alun laivueen mukana saattueita, kunnes se määrättiin 22. maaliskuuta HMS Tynedalen ja HMS Clevelandin kanssa suojaamaan HMS intrepidiä, HMS Icarusta ja HMS Impulsivea, jotka laskivat miinoja Le Havren ja Cherbourgin väliselle laivareitille (operaatio JN). Operaatiosta vapauduttuaan alus jatkoi laivuepalvelustaan suojaamalla rannikkosaattueita.[1]

1942[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Fernie etsi 15. helmikuuta 1942 tuloksetta Saksan laivaston taisteluristeilijöitä Gneisenauta ja Scharnhorstia, jotka matkasivat Kanaalin läpi Brestistä Wilhelmshaveniin. Alus määrättiin 13. maaliskuuta tuhoamaan E-veneiden suojaama saksalainen kaappari Michel, jonka tiedettiin matkaavan Kanaalia pitkin länteen kohti Atlanttia.[1]

Alus määrättiin kesäkuussa tukemaan suunniteltua kommandoiskua Dieppeen (operaatio Jubilee). Se muutettiin varalta esikuntalaivaksi operaatioon. Alus osallistui heinäkuussa iskua varten pidettyihin harjoituksiin. Alus suojasi 19. elokuuta Dieppeen matkanneita maihinnousualuksia, jolloin se joutui rannikkoa lähestyessään ilmahyökkäykseen. Seuraavana päivänä alus suojasi palaavia joukkoja. Operaatiosta vapauduttuaan alus palasi laivueeseensa saattuepalvelukseen.[1]

Alus osallistui 13. lokakuuta rannikkojoukkojen mukana iskuun, jonka tehtävänä oli tuhota saksalainen saattue. Saattueen mukana oli kaappari Komet matkalla länteen. Alus osallistui saattueen tuhoamiseen upotettuaan Kometin. Operaatiosta vapauduttuaan alus palasi laivueeseensa.[1]

1943[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Fernie siirrettiin tammikuussa 1943 Sheernessiin 21. Hävittäjälaivueeseen, johon se matkasi vielä tammikuun aikana. Alus suojasi laivueen mukana saattueita sekä valvoi Pohjanmeren liikennettä.[1]

1944[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Fernie määrättiin huhtikuussa 1944 Normandian maihinnousua varten muodostettavaan saattajaryhmä 131:een. Alus osallistui toukokuussa operaation harjoituksiin ja se liittyi ryhmään, johon kuuluivat korvetti HMS Kingcup ja kaksi moottorivenettä.[1]

Alus siirtyi kesäkuussa ryhmän mukana Milford Haveniin. Se suojasi 3. kesäkuuta saattuetta ETC1 Bristolin kanavasta Isle of Wightille yhdessä korvettien HMS Kingcup, HMS Wallflower ja HMS Primrose sekä troolari HMT Bernin kanssa. Alus saapui 5. kesäkuuta Solentiin, jossa se erkani saattueesta, jolloin se liittyi saattueeseen EWC1B.[1]

Seuraavana päivänä alus suojasi saattueen EWC1B Solentista sillanpäähän, josta se palasi Solentiin. Se suojasi 8. kesäkuuta saattueetta ETC3 Solentista HMS Kingcupin ja 133 saattajaryhmän HMS Walpolen, HMS Orchiksen ja kahden moottoriveneen kanssa.[1]

Alus matkasi 9. kesäkuuta Noreen, jossa muodostettiin seuraavan vaiheen saattueet. Se vapautui heinäkuussa operaatiosta, minkä jälkeen alus palasi laivueeseensa Sheernessiin.[1]

1945[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Fernie osallistui 19. tammikuuta 1945 Hollannin rannikolla miinaan ajaneen SS Samvernin miehistönpelastamiseen. Alus siirrettiin toukokuussa Noren alaisuuteen tukemaan operaatioita. Se myös päätettiin myöhemmin muuttaa lentokoneiden maalialukseksi supistetulla miehistöllä. Alukselta poistettiin elokuussa aseet ja sille tehtiin tarvittavia muutostöitä.[1]

Alus palveli maalilaivana, kunnes se poistettiin palveluksesta 1947 reserviin. Alus makasi Harwichissa, josta se siirrettiin 1953 Barrowiin Harwichin lakkauttamisen jälkeen. Alus sijoitettiin 1955 poistolistalle, minkä jälkeen se myytiin seuraavana vuonna BISCOlle. Alus allokoitiin Smith and Houstonille Port Glasgowiin, jonne se saapui 7. marraskuuta 1956 hinattuna.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Colledge, JJ & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present, s. 141. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]