HMS Atherstone (L05)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston toisessa maailmansodassa palvelleesta Hunt-luokan saattuehävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia, katso HMS Atherstone.
HMS Atherstone
HMS Atherstone
HMS Atherstone
Naval ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Cammell Laird, Birkenhead
Kölinlasku 8. kesäkuuta 1939
Laskettu vesille 12. joulukuuta 1939
Palveluskäyttöön 23. maaliskuuta 1940
Palveluskäytöstä romutettu 25. marraskuuta 1957
Tekniset tiedot
Uppouma 1 050 t (kuiva)
1 360 t (max)
Pituus 85 m
Leveys 8,8 m
Syväys 3,27 m
Koneteho 19 000 hv
Nopeus 27,5 solmua
Miehistöä 146
Aseistus 4 × 4" QF Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX -asennuksina
4 × 2 naulan QF Mk VIII -ilmatorjuntatykkiä neliputkisina Mk VII -asennuksina
2 × Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina P Mk III -asennuksina
2 × syvyyspomminheitintä, yksi kisko, joihin 40 syvyyspommia

HMS Atherstone (viirinumero L05) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin I saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin 21. maaliskuuta 1939 Cammell Lairdilta Birkenheadistä osana vuoden 1939 laivasto-ohjelmaa. Sen köli laskettiin 8. kesäkuuta 1939 ja alus laskettiin vesille 12. joulukuuta. Alus valmistui 23. maaliskuuta 1940, jolloin sen vakavuudessa todettiin pahoja puutteita. Niiden korjaamiseksi alukselta poistettiin yksi kolmesta kaksiputkisesta neljän tuuman tykkitornista, vähennettiin ylä kuormaa keventämällä kansirakenteita sekä lisättiin painolastia. Seuraavissa luokan aluksissa (tyyppi II) tehtiin rakenteeseen muutoksia vian korjaamiseksi.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Atherestone liitettiin huhtikuussa 1940 palvelukseen oton jälkeen Portsmouthiin sijoitettuun 1. hävittäjälaivueeseen, jonka tehtävänä oli saattueiden suojaaminen sekä Englannin kanaalin ja Pohjanmeren alueen partiointi. Alus siirrettiin kesäkuussa Kotilaivastoon. Se kohtasi 8. kesäkuuta Norjan evakuointia muodostetun Group I:n alukset Färsaarten edustalla HMS Witheringtonin, HMS Wolverinen, HMS Antelopen ja HMS Viscountin kanssa.[1]

Alus suojasi 10. heinäkuuta 1. miinalaivuetta pohjoisen sulun laskussa risteilijä HMS Coventryn, hävittäjien HMS Inglefieldin ja HMS Imogenin sekä saattuehävittäjien HMS Hambledonin ja HMS Fernien kanssa (operaatio SN). Aluksen vapautuessa elokuussa Kotilaivastosta se palasi laivueeseensa Portsmouthiin.[1]

Se osallistui syyskuussa maihinnousuntorjuntapartioihin sekä Kanaalin saattueiden suojaamiseen laivueen mukana. Alus etsi 8. syyskuuta maihinnousualuksia Le Touquetin ja Cap d'Antiferin väliltä. Se joutui 11. syyskuuta ilmahyökkäykseen suojatessaan saattuetta CW11 Thamesin suistoon, jolloin se kärsi merkittäviä vaurioita kahden pommin osuessa ja yhden osuessa aluksen viereen. Alus siirrettiin 15. syyskuuta Chathamin telakalle korjattavaksi.[1]

1941[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Atherstone palasi palvelukseen tammikuussa 1941. Alus suojasi Kanaalin saattueita sekä partioi Kanaalin ja Pohjanmeren alueella laivueen mukana, kunnes se kärsi syyskuussa saattuetta suojatessaan myrskyssä vaurioita. Alus siirrettiin Devonportin telakalle tarkastettavaksi. Aluksen korjaukset siirrettiin Southamptoniin kaupalliselle telakalle.[1]

Alukselle asennettiin telakalla Boforsin 40 millimetrin ilmatorjuntakanuuna parantamaan lyhyenkantaman torjuntakykyä Saksan laivaston E-veneitä vastaan. Alus palasi palvelukseen joulukuussa, jolloin se siirrettiin koeajojen päätyttyä Plymouthiin 15. hävittäjälaivueeseen.[1]

1942[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus suojasi saattueita ja partioi valvonta-alueella laivueen mukana, kunnes se määrättin helmikuussa tukemaan kommandoiskua. Alus liittyi 26. maaliskuuta St. Nazairen kuivatelakalle kohdistuvaa iskua varten koottuun osastoon, jonka muut alukset olivat HMS Cleveland, HMS Brocklesbyja HMS Tynedale. Alukselle nousi iskuosaston miehiä sekä komentoporras (operaatio Chariot). Alus toimi seuraavana päivänä suunnistajana. Se hinasi 28. maaliskuuta moottoritykkivene MTB314:ää, joka seuraavana päivänä kuljetti maihin osaston komentoportaan. Alus pelasti iskun aikana vaurioituneen moottorivene ML156:n miehistön.[1]

Operaatiosta vapauduttuaan alus jatkoi palvelustaan laivueen mukana, kunnes se siirrettiin toukokuussa Sheernessiin sijoitettuun 16. hävittäjälaivueeseen suojaamaan Pohjanmeren saattueita. Se aloitti kesäkuussa itärannikon saattueiden suojaamisen, mikä kesti aina vuoden loppuun saakka.[1]

1943[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksen itärannikon saattueiden suojaaminen päättyi, kun se määrättiin helmikuussa Välimeren laivaston 18. hävittäjälaivueeseen. Alus siirtyi maaliskuussa Välimerelle liittyäkseen uuteen laivueeseensa. Se aloitti huhtikuussa saattueiden suojaamisen ja partioinnin läntisellä ja keskisellä Välimerellä.[1]

Alus osallistui toukokuussa saksalaisia joukkoja Tunisiasta kuljettaneiden alusten etsimiseen ja tuhoamiseen (operaatio Retribution). Se siirtyi kesäkuussa laivueen mukana Maltalle, minkä jälkeen laivue määrättiin tukemaan liittoutuneiden maihinnousua Sisiliaan.[1]

HMS Atherstone liittyi laivueen mukana itäiseen tukiosastoon, jonka muodostivat risteilijät HMS Newfoundland, HMS Uganda, HMS Mauritius, HMS Orion, HMS Carlisle, HMS Colombo ja HMS Delhi, monitorit HMS Erebus ja HMS Roberts, 15 hävittäjää, 36 Hunt-luokan saattuehävittäjää, kahdeksna sluuppia, kuusi River-luokan fregattia sekä 17 korvettia. Alus lähti 7. heinäkuuta Bizertasta suojaten saattuetta KMS18, josta se erkani pari päivää myöhemmin siirtyen Tunisiin liittyäkseen Saattajaryhmä Y:hyn. Alus suojasi 10. heinäkuuta XXX Armeijakunnan maihinnousua Syrakusaan.[1]

Alus jatkoi saattueiden suojaamista sekä sotilasoperaatioiden tukemista Sisiliassa, kunnes se määrättiin elokuussa Salernon maihinnousuun (operaatio Avalanche). Se liittyi Saattuetukialusosastoon (TF88), jossa sen tehtävänä oli suojata risteilijöitä HMS Scyllaa, HMS Charybdista ja HMS Euryalusta, saattuetukialuksia HMS Unicornia, HMS Attackeria, HMS Battleria, HMS Hunteria ja HMS Stalkeria yhdessä Puolan laivaston ORP Slazakin, ORP Krakowiakin ja saattuehävittäjien HMS Clevelandin, HMS Holcomben, HMS Liddesdalen, HMS Farndalen ja HMS Haydonin kanssa. Osasto oli 9. syyskuuta Salernon edustalla TF86:n kanssa.[1]

HMS Atherstone vapautui lokakuussa operaatiosta, minkä jälkeen se palasi saattueiden suojaamiseen. Alus antoi tarvittaessa tulitukea Italian länsirannikon sotatoimiin.[1]

1944[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Atherstone suojasi vuoden 1944 alussa joukkojenkuljetussaattueita Pohjois-Afrikan ja Napolin välillä valmistauduttaessa Anzion maihinnousuun (operaatio Shingle). Alus siirtyi heinäkuussa läntisen Välimeren saattueiden suojaksi valmistauduttaessa Etelä-Ranskan maihinnousuun (operaatio Dragoon), mistä tehtävästä se vapautui syyskuussa palaten samalla Välimeren laivaston komentajan alaisuuteen.[1]

Alus jatkoi saattueiden suojaamista Välimerellä, kunnes sen alue laajeni lokakuussa käsittämään myös Adrianmeren. Alus siirrettiin marraskuussa Aleksandriaan sijoitettuun 5. Hävittäjälaivueeseen, minkä jälkeen se operoi lähinnä Adrianmerellä tukien sotilasoperaatioita alueella. Alus pelasti 14. joulukuuta HMS Aldenhamin eloonjääneet.

1945[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Atherstone jatkoi palvelustaan Adrian merellä Euroopan sotatoimien päättymiseen saakka, jonka jälkeen se jatkoi palvelustaan laivueen mukana Välimerellä. Laivueen tuli kouluttautua mahdollista Tyynelle valtamerelle siirtoa varten.[1]

Alus viipyi Välimerellä lokakuuhun 1945, jolloin se siirrettiin reserviin. Se makasi kahdeksan seuraavaa vuotta Portsmouthissa, minkä jälkeen se siirrettiin Cardiffiin. Alus sijoitettiin 1957 poistolistalle, minkä jälkeen se myytiin marraskuussa romutettavaksi BISCOlle. Alus saapui 25. marraskuuta hinattuna Clydeen Smith and Houstonin romuttamolle.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]