HMS Derwent (L83)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Kuninkaallisen laivaston toisessa maailmansodassa palvelleesta Hunt-luokan saattuehävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia, katso HMS Derwent.
HMS Derwent
HMS Derwent FL11118.jpg
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Vickers Armstrong and Company, Barrow-in-Furness
Kölinlasku 29. joulukuuta 1940
Laskettu vesille 22. elokuuta 1941
Palveluskäyttöön 24. huhtikuuta 1942
Palveluskäytöstä poistettu palveluksesta maaliskuussa 1943
romutettu 1947
Tekniset tiedot
Uppouma 1070 t (kuiva)
1458 t (max)
Pituus 85,3 m
Leveys 10,16 m
Syväys 3,51 m
Koneteho 19000 hv
Nopeus 27 solmua (50 km/h)
Miehistöä 168
Aseistus 4 4" QF Mk XVI tykkiä kaksiputkisina Mk XIX asennuksina
4 kaksinaulaista QF Mk VIII tykkiä neliputkisena Mk VII asennuksena
2 20 mm Oerlikon ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina P Mk III asennuksina
2 21" (533 mm) torpedoputkea
4 syvyyspomminheittäjää ja 3 kiskoa, joihin 110 syvyyspommia

HMS Derwent (viirinumero L83) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin III saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Alus tilattiin 4. heinäkuuta 1940 Vickers Armstrongilta Barrowista osana vuoden 1940 hätäohjelmaa. Sen köli laskettiin 29. joulukuuta telakkanumerolla 793 ja työnumerolla J3988. Alus laskettiin vesille 22. elokuuta 1941 ja se valmistui 24. huhtikuuta 1942.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Derwent purjehti huhtikuussa hyväsyntätestien päätyttyä Scapa Flowhun viimeisteltäväksi ja varustettavaksi. Toukokuussa alus aloitti koulutuksensa Kotilaivaston mukana ja se määrättiin Välimeren laivaston 5. Hävittäjälaivueeseen.[1]

Alus liittyi 1. kesäkuuta Clydessä saattueeseen WS19P Atlantin ylityksen suojaksi taistelulaiva HMS Nelsonin ja hävittäjä HMS Blackmoren kanssa. Suojaus erkani 15. kesäkuuta Freetowniin saavuttuaan saattueesta. Alus jatkoi 19. kesäkuuta saattueen mukana matkaa Kapkaupunkiin. Suojausosastoa täydensivät taistelulaiva HMS Rodney ja hävittäjät HMS Penn, HMS Pathfinder ja HMS Quentin. Suojaus erkani 1. heinäkuuta määränpäähän saavuttuaan saattueesta.[1]

HMS Derwent aloitti vielä saapumispäivänään kotimatkansa. Alus liittyi elokuun alussa Clydestä Gibraltarille matkanneeseen saattueeseen WS21S, joka oli osa operaatio Pedestalia. Alus muodosti risteilijöiden HMS Nigerian, HMS Kenyan, HMS Manchesterin ja HMS Cairon sekä hävittäjien HMS Ashantin, HMS Intrepidin, HMS Icaruksen, HMS Foresightin, HMS Furyn, HMS Pathfinderin, HMS Pennin, HMS Bramhamin, HMS Bicesterin, HMS Ledburyn' ja HMS Wiltonin kanssa Force X:n, joka suojaisi saattuetta myös Sisilian kapeikosta Valettan satamaan.[1]

Alus erkani 13. elokuuta saattueesta yhdessä HMS Bicesterin ja HMS Wiltonin kanssa suojatakseen edellisenä päivänä torpedo-osumasta vaurioituneen risteilijä HMS Nigerian takaisin Gibraltarille, jonne osasto saapui 15. elokuuta. Alus siirrettiin Etelä-Atlantille ja Intian valtamerelle.[1]

Alus lähti Freetownin ja Simonstownin kautta eteläiselle Atlantille, jossa se liittyi 13. syyskuuta saattueeseen WS22 Hyväntoivonniemeltä Kapakaupunkiin. Alus erkani 18. syyskuuta saattueesta yhdessä Kreikan laivaston Pindoksen kanssa. Alukset matkasivat Durbanin kautta Kilindiniin, jossa alukset palvelivat loppuvuoden suojaten Intian valtameren saattueita.[1]

1943[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Derwent lähti tammikuussa 1943 Punaiselle merelle suojatakseen Australian 9. divisioonaa takaisin kotiin kuljettanutta saattuetta (operaatio Pamphlet). Alus suojasi saattuetta Punaisenmeren ja Adenin lahdella HMS Pakenhamin, HMS Isiksen, HMS Heron ja Kreikan laivaston Vasilissa Olgan kanssa, kunnes valtamerisuojue saavuttua matkasi Aleksandriaan liittyäkseen Välimeren laivastoon.[1]

Alus liittyi maaliskuussa Aleksandriassa Välimeren laivaston 22. Hävittäjälaivueeseen, jonka mukana se suojasi saattueita, partioi sekä tuki maavoimien operaatioita. Alus joutui 19. maaliskuuta voimakkaan ilmahyökkäyksen maaliksi ollessaan Tripolin satamassa. Alukseen osui torpedo sen ollessa poistumassa satamasta, jolloin se kärsi pahoja vaurioita. Aluksen keskiosastot muun muassa kattilahuone täyttyivät vedellä ja se menetti liikuntakykynsä. Aluksella sai surmansa kuusi miehistönjäsentä.[1]

Alukselle tehtiin huhtikuusta toukokuuhun tilapäiskorjauksia matalikolla, minkä jälkeen HMS Allegiance hinasi kesäkuussa aluksen kotimaahan osana Gibraltarilta lähtenyttä saattuetta MKS18. Alus ankkuroitiin Devonportiin odottamaan telakalle pääsyä.[1]

Alus siirrettiin 11. elokuuta telakalle korjattavaksi. Aluksen korjauksia viivytti vuoden lopulla Normandian maihinnousussa saatujen vaurioiden korjaaminen ja seuraavana vuonna töitä tehtiin ainoastaan työvoimaresurssien mukaan.[1]

1945[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Derwentin korjaustyöt päätettiin keskeyttää tammikuussa 1945 ja alus siirrettiin reserviin. Alus odotti Devonportissa heinäkuuhun saakka aseistuksen ja sotamateriaalin poistoa. Alus sijoitettiin elokuussa lopulta reserviin.[1]

Alus makasi ankkuroituna Devonportissa, kunnes syyskuussa 1946 aluksen voimanlähde lähetettiin RNECille Manadoniin käytettäväksi meri-insinöörien kouluttamiseen. Alus myytiin 8. marraskuuta BISCOlle, joka siirsi aluksen romuttamisen T W Wardille Penryniin. Alus saapui 21. helmikuuta 1947 hinattuna romuttamolle.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Colledge, JJ & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]