HMS Belvoir (L32)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Kuninkaallisen laivaston toisessa maailmansodassa palvelleesta Hunt-luokan saattuehävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia, katso HMS Belvoir.
HMS Belvoir
HMS Belvoir
HMS Belvoir
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Cammell Laird
Kölinlasku 14. lokakuuta 1940
Laskettu vesille 18. marraskuuta 1941
Palveluskäyttöön 29. maaliskuuta 1942
Palveluskäytöstä romutettu 1957
Tekniset tiedot
Uppouma 1070 t (kuiva)
1458 t (max)
Pituus 85,3 m
Leveys 10,16 m
Syväys 3,51 m
Koneteho 19000 hv
Nopeus 27 solmua (50 km/h)
Miehistöä 168
Aseistus 4 4" QF Mk XVI tykkiä kaksiputkisina Mk XIX asennuksina
4 kaksinaulaista QF Mk VIII tykkiä neliputkisena Mk VII asennuksena
2 20 mm Oerlikon ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina P Mk III asennuksina
2 21" (533 mm) torpedoputkea
4 syvyyspomminheittäjää ja 3 kiskoa, joihin 110 syvyyspommia

HMS Belvoir (viirinumero L32) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin III saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Alus tilattiin 4. heinäkuuta 1940 Cammell Lairdilta Birkenheadista osana vuoden 1940 hätäohjelmaa. Sen köli laskettiin 14. lokakuuta työnumerolla J3964 ja alus laskettiin vesille 18. marraskuuta 1941. Alus valmistui 29. maaliskuuta 1942.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Belvoir varustettiin palvelukseenoton jälkeen ja se siirtyi maaliskuussa 1942 Scapa Flowhun Kotilaivastoon koulutettavaksi. Koulutuksen aikana alus suojasi Venäjälle matkannutta saattuetta PQ14 sekä palaavaa saattuetta QP10 taistelulaivojen HMS King George V:n ja HMS Duke of Yorkin, lentotukialus HMS Victoriousin, risteilijöiden HMS Nigerian ja HMS Kentin sekä hävittäjien HMS Bedouinin, HMS Offan, HMS Escapaden, HMS Eskimon, HMS Faulknorin, HMS Matchlessin, HMS Onslowin, HMS Somalin, HMS Ledburyn, HMS Middletonin ja HMS Wheatlandin kanssa. Alus suojasi edelleen toukokuun alussa Kotilaivaston mukana saattueita PQ15 ja QP12.[1]

Alus määrättiin Itäisen laivaston 2. Hävittäjälaivueeseen ja se liittyi 11. toukokuuta saattuetta WS19 suojanneeseen osastoon, jonka muodostivat risteilijä HMS Mauritius, aseistettu kauppalaiva HMS Carnarvon Castle ja hävittäjä HMS Hursley. Alus erkani 22. toukokuuta osaston mukana saattueesta saavuttuaan Freetowniin. Osasto palasi 25. toukokuuta saattueen suojaksi matkan jatkuessa Kapkaupunkiin. Osastossa oli korvattu HMS Carnarvon Castle sluuppi HMS Mitfordilla. Määränpäähän saavuttuaan 5. kesäkuuta suojaus erkani saattueesta.[1]

Alus liittyi 14. kesäkuuta saattueen WS19 suojaksi risteilijä HMS Shropshiren ja aseistetun kauppalaivan HMS Cheshiren kanssa jatkettaessa matkaa Durbaniin. Alus erkani 23. kesäkuuta saattueesta tankatakseen Mombasassa. Alus siirrettiin lainaksi Välimeren laivaston 5. Hävittäjälaivueelle.[1]

HMS Belvoir suojasi aseistettua kauppalaivaa HMS Moreton Baytä Mombasasta Durbaniin, josta edelleen Kilindiniin. Alukset saapuivat 8. heinäkuuta Kilindiniin, mistä HMS Belvoir jatkoi matkaansa Aleksandriaan. Alus liittyi 15. elokuuta Aleksandriassa Välimeren laivaston 5. Hävittäjälaivueeseen.[1]

Alus suojasi 14. syyskuuta Aleksandriasta kohti Tobrukia hinaaja Brigandia vaurioituneiden risteilijä HMS Coventryn ja hävittäjä HMS Zulun tueksi HMS Aldenhamin kanssa, mutta kumpikin avustettava alus upposi ennen kohtaamista. Lokakuussa alus osallistui kahteen maajoukkojen tueksi tehtyyn rannikkokohteiden tulitusoperaatioon.[1]

Alus suojasi 17. marraskuuta HMS Aldenhamin, HMS Beaufortin, HMS Croomen, HMS Dulvertonin, HMS Exmoorin, HMS Hursleyn, HMS Hurworthin, HMS Tetcottin ja Kreikan laivaston Pindosin kanssa Maltalle matkannutta saattuetta MW13, joka oli osa operaatiota Stoneage. Saattueen jouduttua seuraavana päivänä ilmahyökkäykseen risteilijä HMS Arethusa vaurioitui. Alus erkani 19. marraskuuta saattueesta sen saavuttua Maltalle aloittaen suojausosaston mukana paluumatkan Aleksandriaan.[1]

Alus suojasi 1. joulukuuta HMS Aldenhamin, HMS Croomen, HMS Exmoorin, HMS Hursleyn, HMS Tetcottin ja Pindosin kanssa saattuetta MW14, joka oli osa operaatioita MH1 ja Portcullis. Maltalta saapuneet Force K:n alukset liittyivät 4. joulukuuta suojaukseen. Alus erkani seuraavana päivänä saattueesta sen saavuttua Maltalle.[1]

Alus suojasi 7. joulukuuta saman suojausosaston kanssa Maltalta Egyptiin tyhjistä aluksista koostuvan saattueen ME11, joka oli osana operaatio MH2. Alus erkani 11. joulukuuta saattueesta saavuttuaan Port Saidiin.[1]

1943[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Belvoir jatkoi Välimeren laivaston mukana Maltalle matkanneiden saattueiden suojaamista. Alus pelasti 1. helmikuuta 1943 Egyptin rannikolla torpedoidun miinalaiva HMS Welshmanin eloonjääneet.[1]

Alus osallistui toukokuussa operaatio Retributioniin, jossa pyrittiin estämään akselivaltojen joukkojen laivaaminen Tunisiasta Italiaan. Alus määrättiin kesäkuussa Sisilian maihinnousun itäiseen laivasto-osastoon.[1]

Alus muoodosti saattajaryhmä Q:n sisaraluksensa HMS Dulvertonin kanssa. Alukset lähtivät 3. heinäkuuta Aleksandriasta saattueen MWS36 mukana Sisiliaan. Alus kävi 6. heinäkuuta Benghazissa palaten saattueeseen kaksi päivää myöhemmin. Alus erkani 10. heinäkuuta saattueesta saavuttuaan sillanpäähän Syrakusan edustalla. Saattajaryhmä Q aloitti maihinnousualueen suojaamisen.[1]

Alus määrättiin elokuussa Salernon maihinnousuun. Se suojasi 9. syyskuuta maihinnousuun matkanneita saattueita. Sillanpäässä alus siirtyi maihinnousualueen suojaukseen sekä tulitukiosastoon. Alus siirrettiin lokakuussa laivueen mukana Aleksandriaan, josta ne aloittivat palveluksensa Egeanmeren alueella.[1]

Alukseen kuormattiin 15. lokakuuta joukkoja ja varusteita, jotka se seuraavana päivänä kuljetti Egeanmeren saarille. Matkalla alus joutui ilmahyökkäykseen. Alus tuki 18. lokakuuta saarilla käytyjä taisteluita tykkitulella. Alus joutui 30. lokakuuta ilmahyökkäykseen, jolloin pommi läpäisi aluksen vakaajaosaston räjähtämättä. Pommi heitettiin tämän jälkeen yli laidan.[1]

Aluksen palvelus Egeanmerellä jatkui marraskuussa. Se oli 12. marraskuuta mukana osastossa, joka etsi saksalaisia Lerokselle kuljettavia aluksia. Alus pelasti seuraavana päivänä liitopommista vaurioitunelta HMS Dulvertonilta 109 eloonjäänyttä, minkä jälkeen hylky upotettiin torpedoimalla.[1]

Alus osallistui 24. marraskuuta harhautusoperaatio Rumble Bumbleen. Egeanmeren operaatioiden päätyttyä joulukuussa alus siirrettiin laivueen mukana Algeriin saattue- ja partiointi tehtäviin.[1]

1944[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Belvoir palveli alkuvuoden 1944 saattue- ja partiotehtävissä läntisellä ja keskisellä Välimerellä. Alusta tarjottiin kesäkuussa lainaksi Vapaan Ranskan laivastolle, joka kuitenkin hylkäsi tarjouksen.[1]

Alus valmistautui heinäkuussa tukemaan Etelä-Ranskan maihinnousua, minkä vuoksi se siirrettiin Napoliin Yhdysvaltain laivaston alaisuuteen. Alus liittyi 13. heinäkuuta Napolissa saattueeseen SM2 HMS Aldenhamin, HMS Beaufortin, HMS Whaddonin, HMS Blackmoren, HMS Eggesfordin, HMS Lauderdalen ja Pindosin kanssa. Alus saapui 15. heinäkuuta saattueen mukana maihinnousualueelle.[1]

Alus vapautui 23. heinäkuuta operaatiosta, minkä jälkeen se palasi Välimeren laivaston komentajan alaisuuteen. Alus jatkoi tämän jälkeen saattueiden suojaamista, partiointia sekä maajoukkojen tukemista keskisellä Välimerellä ja Adrianmerellä. Alus taisteli 20. syyskuuta Adrianmerellä HMS Whaddonin tukemana Saksan laivaston E-veneitä vastaan.[1]

1945[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Belvoir jatkoi vuoden 1945 alun palvelustaan Adrianmerellä sekä suojasi Kreikkaan matkanneita saattueita. Alus siirtyi Euroopan sotatoimien päätyttyä Maltalle jatkaen laivastopalvelusta, kunnes se heinäkuussa aloitti kotimatkan.[1]

Alus poistettiin palveluksesta ja se sijoitettiin Portsmouthin reserviin, josta se siirrettiin 1950 Harwichiin. Alus palasi pari vuotta myöhemmin Portsmouthiin, jossa se siirrettiin 1955 ylläpitämättömään reserviin. Alus sijoitettiin 1957 poistolistalle. Se myytiin BISCOlle, joka allokoi romuttamisen P&W MacLellanille Bo'nessiin lähelle Edinburghia. Alus saapui 21. lokakuuta hinattuna romuttamolle.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Colledge, JJ & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]