HMS Garth (L20)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan saattuehävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia on täsmennyssivulla.
HMS Garth
HMS Garth
HMS Garth
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja John Brown and Company, Clydebank
Kölinlasku 8. kesäkuuta 1939
Laskettu vesille 14. helmikuuta 1940
Palveluskäyttöön 1. heinäkuuta 1940
Poistui palveluskäytöstä joulukuu 1945
Loppuvaihe romutettu 1958
Tekniset tiedot
Uppouma 1 050 t (standardi)
1 360 t (max)
Pituus 85 m
Leveys 8,8 m
Syväys 3,27 m
Koneteho 19 000 hv
Nopeus 27,5 solmua
Miehistöä 146
Aseistus
Aseistus 4 × QF 4" Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX asennuksina
4 × QF 2 naulan Mk VIII neliputkisena Mk VII asennuksena
2 × Oerlikon 20 mm yksiputkisina P Mk III -asennuksina
2 × syvyyspomminheitintä, yksi kisko, joihin 40 syvyyspommia

HMS Garth (viirinumero L20) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin I saattuehävittäjä toisessa maailmansodassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin 21. maaliskuuta 1939 vuoden 1939 hätäohjelmassa Clydebankistä John Brown and Companyltä, missä köli laskettiin 8. kesäkuuta. Alus laskettiin vesille 14. helmikuuta 1940 ja valmistui 1. heinäkuuta.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palvelukseen otettaessa alus määrättiin 21. hävittäjälaivueeseen. Alus siirtyi koeajojen jälkeen miehistön koulutukseen Scapa Flowhun. Se suojasi 5. elokuuta risteilijä HMS Calcuttan, HMS Berkeleyn ja kahden Kotilaivaston hävittäjän kanssa 1. miinalaivuetta rakennettaessa miinakenttää Irlanninmerelle (operaatio SN32). Alus liittyi 8. elokuuta Sheernessissä laivueeseensa suojaamaan Pohjanmeren ja Kanaalin saattueita. Se määrättiin suojaamaan polttolaivoja hyökättäessä Kanaalin satamiin operaatio Lucidissa, joka peruutettiin myöhemmin. Alus oli 5. Hävittäjälaivueen mukana sen jälkeen, kun oli yritetty rakentaa miinakenttä Alankomaiden rannikolle operaatio CBX5:ssä.[1]

Alus havaitsi miinaan ajaneen HMS Ivanhoen, joka oli tuuliajolla. Alus suojasi HMS Kelviniä, joka hinasi myös miinaan ajanutta HMS Expressiä. Garth pysyi alusten suojana, kunnes hinaaja St. Cyrus saapui paikalle. Tilanteen päätyttyä alus jatkoi laivuepalvelustaan. Alus suojasi monitori HMS Erebusta 30. syyskuuta Calaisin ja 15. lokakuuta Dunkerquen tulituksen aikana. Muun ajan alus oli laivueen mukana saattueiden suojana, jolloin se muun muassa marraskuussa upotti HMS Campbellin kanssa Southwoldin edustalla Saksan laivaston E-vene S 38:n. E-vene oli ensimmäinen rannikkosaattueiden kimppuun hyökänneistä, joka oli kyetty upottamaan.[1]

Alus vaurioitui 1. joulukuuta Thamesin suistossa osuttuaan miinaan. Se siirrettiin korjattavaksi telakalle, mistä alus palasi tammikuussa 1941 laivueeseensa suojaamaan saattueita. Alus ajoi karille maaliskuussa, jolloin se vaurioitui pahoin. Alus siirrettiin Lontoossa kaupalliselle telakalle. Alus liitettiin toukokuussa palvelukseen palatessaan Rosythin saattajaosastoon suojaamaan itärannikon saattueita, mistä se palasi elokuussa Sheernessiin aiempaan laivueeseensa. Marraskuussa alus vaurioitui 40 millimetrin ilmatorjuntatykin kranaatin osuttua kattilahuoneeseen. Se jouduttiin siirtämään telakalle korjattavaksi, josta se palasi joulukuussa palvelukseen.[1]

Huhtikuussa 1942 alus siirrettiin 21. hävittäjälaivueen mukana Harwichiin suojaamaan Pohjanmeren saattueita. Alus määrättiin kesäkuussa Dieppen kommandoiskuun operaatio Jubileehen. Alus palasi elokuussa laivueeseensa Sheernessiin suojaamaan saattueita, kunnes se osallistuisi kommandoiskuun. Alus siirtyi Portsmouthiin operaation harjoituksiin. Alus suojasi 18. elokuuta maihinnousualuksia Dieppeen. Seuraavana päivänä se tuki BLUE rannan maihinnousua tykkitulella. Alus suojasi 20. elokuuta hengissä säilyneiden paluuta Dieppestä.[1]

Garth ja HMS Montrose torjuivat 17. helmikuuta 1943 Yarmouthin edustalla saattueen kimppuun hyökänneitä Saksan laivaston E-veneitä, jolloin ne upottivat S 71:n tykkitulella. Alus suojasi edelleen Pohjanmeren saattueita, kunnes se määrättiin toukokuussa suojaamaan miinanlaskua Sarkin edustalle. Alus hinasi 5. helmikuuta 1944 miinaan ajossa vaurioituneen saattuetukialus HMS Slingerin Sheernessiin. Alus torjui 22. helmikuuta HMS Southdownin ja kahden moottoritykkiveneen kanssa Smith's Knollin edustalla saattueen kimppuun hyökänneitä E-veneitä, jolloin S 94 ja S 128 tuhoutuivat törmättyään toisiinsa.[1]

Huhtikuussa alus määrättiin Normandian maihinnousuun Noreen sijoitettuun saattajaryhmä 101:een. Alus liittyi 6. kesäkuuta HMS Meynelliin ja korvetteihin HMS Camelliaan ja HMS Charlockiin Thamesin suistossa. Alus suojasi 12 moottorialuksen ja viiden maihinnousualuksen (LST) muodostamaa saattuetta ETM1 Solentiin. Kaksi Mulberry sataman valvonta-alusta liittyi saattueeseen Selsea Billin edustalla sekä 12 LCI(L):ää saapui täydennyksenä Isle of Wightilta. Seuraavana päivänä saattue saapui itäisen maihinnousuosaston alueelle, jolloin saattajat palasivat Noreen. Alus jatkoi maihinnousualueelle matkaavien saattueiden suojaamista täydennysten ajan, jonka jälkeen se palasi itärannikon saattueiden suojaksi.[1]

Syyskuussa alus määrättiin Walcherenin maihinnousuun operaatio Infatuateen. Se tuki 1. lokakuuta HMS Cottesmoren kanssa tykkitulella maihinnousua. Alukselle nousi 16. lokakuuta Ostendissa kuningas Yrjö VI, joka kuljetettiin Doveriin. Alus suojasi saattueita ja valvoi meriliikennettä laivueen mukana, kunnes se määrättiin joulukuussa telakalle korjattavaksi. Alus palasi tammikuussa 1945 telakalta laivueeseensa, jonka mukana se jatkoi edelleen saattueiden suojaamista sekä Pohjanmeren meriliikenteen valvontaa. Alus taisteli 21. helmikuuta saattueen kimppuun hyökänneiden E-veneiden kanssa, jolloin kaksi rahtialusta upposi. Alus upotti 14. maaliskuuta Orfordnessin edustalla pienoissukellusveneen vangiten miehistön.[1]

Toukokuussa alus määrättiin Noreen tukemaan rannikkoalueiden uudelleen miehitystä. Se kuljetti 25. toukokuuta Britannian Alankomaiden suurlähettilään Rotterdamiin. Alus oli Noressa, kunnes se poistettiin joulukuussa palveluksesta Sheernessin reserviin. Alus sijoitettiin Sheernessissä majoitusalukseksi. Lakkautettaessa Sheernessin reservi alus siirrettiin Harwichiin ja edelleen Barrowiin. Alus sijoitettiin 1958 poistolistalle ja se myytiin BISCOlle, joka allokoi aluksen T. W. Wardille. Alus saapui 15. elokuuta hinattuna romutettavaksi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]