HMS Holderness (L48)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Kuninkaallisen laivaston toisessa maailmansodassa palvelleesta Hunt-luokan saattuehävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia, katso HMS Holderness.
HMS Holderness
HMS Holderness
HMS Holderness
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Swan Hunter, Wallsend
Kölinlasku 29. kesäkuuta 1939
Laskettu vesille 8. helmikuuta 1940
Palveluskäyttöön 10. elokuuta 1940
Palveluskäytöstä romutettu 1956
Tekniset tiedot
Uppouma 1050 t (kuiva)
1360 t (max)
Pituus 85 m
Leveys 8,8 m
Syväys 3,27 m
Koneteho 19000 hv
Nopeus 27,5 solmua
Miehistöä 146
Aseistus 4 4" QF Mk XVI tykkiä kaksiputkisina Mk XIX asennuksina
4 kahden naulan QF Mk VIII ilmatorjuntatykkiä neliputkisina Mk VII asennuksina
2 20 mm Oerlikon ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina P Mk III asennuksina
2 syvyyspomminheitintä, yksi kisko, joihin 40 syvyyspommia

HMS Holderness (viirinumero L48) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin I saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Alus tilattiin 21. maaliskuuta 1939 Swan Hunterilta Wallsendistä osana vuoden 1939 laivasto-ohjelmaa. Sen köli laskettiin 29. kesäkuuta ja alus laskettiin vesille 8. helmikuuta 1940. Alus valmistui 10. elokuuta.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Holderness määrättiin valmistajan koeajojen päätyttyä 21. Hävittäjälaivueeseen Sheernessiin. Alus siirtyi Scapa Flowhun koulutettavaksi eikä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti Portlandiin, koska Saksan ilmavoimien toiminta aiheutti liiaksi häiriöitä Kanaalin rannikon satamissa. Koulutuksen päättyessä alus liittyi 5. syyskuuta 1940 laivueeseensa.[1]

Alus laukaisi 16. syyskuuta miinan, mutta ei kärsinyt merkittäviä vaurioita. Alus jatkoi palvelustaan laivueen mukana Pohjanmerellä ja Kanaalissa, kunnes se määrättiin joulukuussa läntisen reitin alaisuuteen Plymouthiin. Alus suojasi 11. joulukuuta telakalla modernisoitavana olleen taistelulaiva HMS Queen Elizabethin Plymouthista Clydeen. Alus palasi 16. joulukuuta laivueeseensa Noren alaisuuteen.[1]

1941[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Holderness palveli laivueen mukana Pohjanmerellä valvoen meriliikennettä sekä suojaten saattueita. Alus ampui alas 10. maaliskuuta 1941 Thamesin suistossa Saksan ilmavoimien Junkers Ju 88 pommikoneen. Alus taisteli 14. maaliskuuta Pohjanmerellä saattuetta suojatessaan Saksan laivaston E-veneitä vastaan.[1]

Alus osui 5. heinäkuuta miinaan kärsien pahoja rakenteellisia vaurioita. Kaksi päivää myöhemmin se siirrettiin telakalle korjattavaksi, mistä se palasi elokuussa laivueeseen. Alus jatkoi vuoden lopun palvelustaan laivueen mukana.[1]

1942[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Holderness suojasi 30. helmikuuta 1942 Pohjanmerellä Forthista lähtenyttä saattuetta FS29. Alus torjui HMS Mendipin ja HMS Pytchleyn kanssa saattueen kimppuun lähellä Hearty Knollia käyneet E-veneet. Taistelussa tuhoutui kaksi hyökkänneistä aluksista ja S53 menetti liikuntakykynsä. HMS Holdernessin lähestyessä avutonta alusta sen miehistö tuhosi sen räjäyttämällä, jolloin saaliiksi jäi ainoastaan kahdeksantoista sotavankia.[1]

Alus joutui 14. maaliskuuta uudelleen Pohjanmerellä taisteluun E-veneitä vastaan suojatessaan saattuetta FN55 HMS Pythcleyn ja HMS Wallacen kanssa.[1]

1943[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Holderness palveli edelleen 21. Hävittäjälaivueessa Sheernessissä suojaten Pohjanmeren saattueita sekä valvoen meriliikennettä. Alus osui miinaan 5. joulukuuta 1943 Cromerin edustalla kärsien pahoja vaurioita. Alus sai vakavan vuodon, jonka seurauksena se jouduttiin ajamaan rantaan Parkestonen loiston lähellä Harwichin edustalla. Alus hinattiin 8. joulukuuta Millwallin telakalle Lontooseen korjattavaksi.[1]

1944[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Holderness oli telakalla Green and Silley Weirillä, kunnes se aloitti toukokuussa 1944 koeajot sekä kouluttautumisen. Alus palasi kesäkuussa laivueeseensa, mutta ei osallistunut Normandian maihinnousuun.[1]

1945[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Holderness jatkoi palvelustaan laivueen mukana, kunnes se siirrettiin toukokuussa 1945 Euroopan sotatoimien päätyttyä Noren paikallislaivueeseen. Laivueen mukana alus osallistui koulutukseen sekä Noren alueen komentajan määräämiin tehtäviin.[1]

Alus palveli Chathamissa vuoteen 1946, jolloin se siirrettiin reserviin. Se makasi ankkuroituna Harwichissa vuoteen 1953, mistä se siirrettiin Harwichin reservilaivaston lakkauttamisen jälkeen Barrowiin. Aluksen aseistus ja muu sotamateriaali poistettiin varastoihin. Alus sijoitettiin 1956 poistolistalle ja se myytiin BISCOlle. Alus allokoitiin romutettavaksi T W Wardille Prestoniin, jonne se saapui hinattuna 20. marraskuuta.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]