HMS Mendip
| HMS Mendip | |
|---|---|
 HMS Mendip |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Swan Hunter, Wallsend |
| Kölinlasku | 10. elokuuta 1939 |
| Laskettu vesille | 9. huhtikuuta 1940 |
| Palveluskäyttöön | 12. lokakuuta 1940 |
| Poistui palveluskäytöstä | Kiinan laivastolle 1948 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 050 t (standardi) 1 360 t (max) |
| Pituus | 85 m |
| Leveys | 8,8 m |
| Syväys | 3,27 m |
| Koneteho | 19 000 hv |
| Nopeus | 27,5 solmua (50,9 km/h) |
| Miehistöä | 146 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 × 4" QF Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX -asennuksina 4 × 2 naulan QF Mk VIII -tykkiä neliputkisina Mk VII -asennuksina 2 × Oerlikon 20 mm ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina P Mk III -asennuksina 6 × syvyyspomminheitintä, yksi kisko, joihin 40 syvyyspommia |
HMS Mendip (viirinumero L60) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin I saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa. Alus nimettiin Somersetissa pidetyn ketunmetsästyksen mukaan. Sen palvelusura on yksi erikoisimmista, koska se palveli kolmen valtion laivastossa toisen maailmansodan päätyttyä.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Hunt-luokka (hävittäjä)
Alus tilattiin 17. huhtikuuta 1939 Swan Hunterilta Wallsendistä osana vuoden 1939 laivasto-ohjelmaa ja sen köli laskettiin 10. elokuuta työnumerolla J4111. Alus laskettiin vesille 9. huhtikuuta 1940 ja se valmistui 16. lokakuuta 1941.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
HMS Mendip siirrettiin vastaanottokokeiden päätyttyä Scapa Flowhun varustettavaksi Kotilaivastoon koulutettavaksi. Alus vaurioitui 28. lokakuuta 1940 syvyyspommin räjähtäessä ennen aikaisesti. Hinaaja Champion hinasi 11. marraskuuta vaurioituneen aluksen Middlesbroughiin Smith'sin telakalle korjattavaksi.[1]
1941[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
HMS Mendip palasi 18. helmikuuta 1941 Scapa Flowhun jatkamaan koulutustaan. Alus liitettiin maaliskuussa Sheernessin 21. Hävittäjälaivueeseen suojaamaan saattueita sekä valvomaan Pohjanmeren ja Kanaalin meriliikennettä. Alus joutui 30. maaliskuuta ilmahyökkäykseen suojatessaan Pohjanmerellä saattuetta FS449.[1]
Alus suojasi 20. kesäkuuta apumiinalaiva HMS Teviot Bankia itäistä sulkua rakennettaessa (operaatio BS64). Operaatiosta vapauduttuaan alus palasi laivueeseensa. Se pelasti seuraavana päivänä ilmahyökkäyksessä uponneen alankomaalaisen rahtilaivan SS Schielandin eloonjääneet.[1]
Alus määrättiin heinäkuussa Kanaalin operaatioihin. Se tulitti Dieppeä HMS Cattistockin ja HMS Quornin kanssa. Alus palasi elokuussa saattueiden suojaksi ja partiotehtäviin. Alus joutui 17. syyskuuta ilmahyökkäyksen kohteeksi suojatessaan Pohjanmerellä saattuetta FS605 ja 3. lokakuuta se karkotti saattueen FS615 kimppuun käyneet Saksan laivaston E-veneet.[1]
1942[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
HMS Mendip joutui 19. helmikuuta 1942 E-veneiden hyökkäyksen kohteeksi suojatessaan etelään matkannutta itärannikon saattuetta. Alus vältti torpedo-osuman, joka olisi aiheuttanut pahaa tuhoa. Se jatkoi saattuepalvelusta, ja alus määrättiin syyskuussa laivueen johtoalukseksi. Alukselle siirtyi 19. syyskuuta HMS Meynelliltä laivueenkomentaja C R L Parry esikuntineen.[1]
Alus suojasi 9. marraskuuta Pohjanmerellä saattuetta HMS Windsorin kanssa. Saattue joutui Great Yarmouthin edustalla E-veneiden hyökkäyksen kohteeksi, jolloin kaksi rahtialusta tuhoutui. Alus suojasi 12. joulukuuta pohjoiseen matkannutta saattuetta HMS Meynellin kanssa, kun se joutui E-veneiden hyökkäyksen kohteeksi. Hyökkäyksessä upposi neljä rahtialusta.[1]
1943[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
HMS Mendip torjui 25. tammikuuta 1943 Great Yarmouthin edustalla saattueen kimppuun käyneitä E-veneitä HMS Windsorin kanssa. Aluksen saattuepalvelus jatkui, kunnes se määrättiin huhtikuussa Välimeren laivastoon. Alus siirrettiin 19. toukokuuta Chathamin telakalle huollettavaksi.[1]
Aluksen vastaanottokokeet päättyivät 9. kesäkuuta ja se aloitti 15. kesäkuuta Scapa Flowssa koulutuksen suojatakseen Gibraltarille matkaavaa saattuetta. Alus liittyi 20. kesäkuuta Movillessa Pohjois-Irlannissa saattueeseen KMF17.[1]
Alus oli 21. kesäkuuta Lähi-itään matkanneen WS31:n ja Välimerelle matkanneen KMF17:n saattajana risteilijä HMS Ugandan ja hävittäjien HMS Arrowin, HMS Blankneyn, HMS Blencathran, HMS Breconin, HMS Brissendenin, HMS Hambledonin, HMS Ledburyn, HMS Viceroyn, HMS Wallacen, HMS Witheringtonin ja HMS Woolstoni kanssa. Saattueeseen kuului kaikkiaan 15 alusta, joista kahdeksan muodosti Sisilian maihinnousuun joukkoja kuljettaneen KMF17:n. Alus erkani 26. kesäkuuta yhdistetystä saattueesta KMF17:n suunnatessa kohti Gibraltaria. Seuraavana päivänä alus oli tankattavana, minkä jälkeen se palasi saattueen suojaksi.[1]
Alus erkani 28. kesäkuuta saattueesta HMS Blencathran kanssa matkaten Algeriin, jossa se valmistautui Sisilian maihinnousun tukemiseen sekä läntisen Välimeren saattueiden suojaamiseen. Alus siirtyi itäiseen tukiryhmään liittyäkseen Maltalle, jonne se saapui 9. heinäkuuta aloittaen BARK WEST lohkolle matkaavien saattueiden suojaamisen.[1]
Alus suojasi 10. heinäkuuta maihinnousualuetta ilmatorjunnallaan sekä esti E-veneiden ja sukellusveneiden pääsyn maihinnousualueelle. Seuraavana päivänä vapauduttuaan operaatiosta alus matkasi Algeriin, missä se aloitti 21. heinäkuuta läntisen Välimeren saattueiden suojaamisen Pohjois-Afrikan satamien ja Gibraltarin välillä.[1]
HMS Mendip siirrettiin 6. elokuuta kattiloiden puhdistukseen Bizertaan, jolloin aluksen miehistö pääsi maihin. Huollon valmistuttua 13. elokuuta alus suojasi kolmen miehistönkuljetusaluksen saattueen Gibraltarille HMS Puckeridgen kanssa. Alus määrättiin syyskuussa Salernon maihinnousun pohjoiseen hyökkäysosastoon (Task Force 85).[1]
Alus partioi 6. syyskuuta Bizertan edustalla. Seuraavana päivänä se liittyi HMS Breconin ja HMS Blankneyn kanssa Salernoon matkanneeseen saattueeseen. Saattue joutui 11. syyskuuta ilmahyökkäykseen lähestyessään Salernoa, jolloin HMS Mendip kärsi vaurioita lähelle osuneista pommeista. Aluksen vasen akseli vaurioitui, mutta se säilyi palveluskelpoisena vaikkakin nopeus pieneni. Alus tuki maihinnousua tykkitulella.[1]
Alus vapautettiin seuraavana päivänä operaatiosta ja se aloitti matkansa Maltalle korjattavaksi. Alus siirrettiin 15. syyskuuta Maltalla telakalle, mistä se palasi lokakuun alussa. Aluksen konehuoneessa olleita vikoja ei saatu korjattua, joten sen nopeus oli edelleen normaalia pienempi.[1]
Alus matkasi 3. lokakuuta Gibraltarille suojaten saattuetta. Se siirrettiin 13. lokakuuta Gibraltarilla telakalle korjausten jatkamiseksi. Alukselle sijoitettu 21. Hävittäjälaivueen komentaja vaihtui 15. lokakuuta, jolloin aluksen päälliköksi saapui P. Davey. Samalla alus siirrettiin Maltalle sijoitettuun 58. Hävittäjäviirikköön.[1]
HMS Mendip aloitti 22. lokakuuta koeajot, joilla varmennettiin aluksen nopeuden palaaminen ja korjausten onnistuminen. Alus suojasi 1. marraskuuta hinattavana olleen Salernon edustalla pahoin liitopommiosumasta vaurioituneen taistelulaiva HMS Warspiten Maltalta Gibraltarille HMS Breconin, HMS Blankneyn ja HMS Haydonin kanssa. Alus vapautui taistelulaivan suojaustehtävästä 8. marraskuuta, minkä jälkeen se palasi saattueiden suojaksi.[1]
Alus suojasi 9. marraskuuta saattueen Napoliin. Se määrättiin 22. marraskuuta tukemaan maajoukkoja tykkitulella. HMS Mendip, HMS Ilex ja HMS Nubian tulittivat 24. marraskuuta Gariglianon joen suiston kohteita, kunnes seuraavana päivänä tulitukiosasto vapautettiin tehtävästä. Alukset palasivat saattueiden suojaksi.[1]
Alus oli 25. joulukuuta Maltalla. Seuraavana päivänä alus suojasi HMS Catterickin kanssa ranskalaisen joukkojenkuljetusalus Ville d'Oranin Algeriin. Matkalla olleen myrskyn aikana kaksi aluksen miehistönjäsentä loukkaantui.[1]
1944[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
HMS Mendip palasi tammikuun 1944 alussa Algerista Maltalle saattueiden suojaksi. Alus oli tammikuussa myös huollettavana telakalla, mistä palattuaan se jatkoi saattueiden suojaamista.[1]
Alus suojasi 17. maaliskuuta Napolista saattueen SNF17. Bougien edustalla Saksan laivaston sukellusvene U-371 upotti hollantilaisen joukkojenkuljetusaluksen Dempon ja amerikkalaisen rahtialuksen Maiden Creekin. HMS Mendip ja HMS Catterick hyökkäsivät sukellusvenettä vastaan ilman tulosta.[1]
Alus oli 20. maaliskuuta Algerissa kattiloiden puhdistuksessa, jonka valmistuttua se suojasi 25. maaliskuuta saattueen Algerista Napoliin. Sukellusvene upotti HMS Laforeyn, mutta sukellusvene upotettiin metsästyksen kuluessa. Alus määrättiin huhtikuussa palaamaan kotimaahan.[1]
HMS Mendip ja HMS Blankney suojasivat 4. toukokuuta saattuetta Algerista Gibraltarille. Saattue joutui seuraavana päivänä Alboranin edustalla sukellusvenehyökkäykseen, jonka jälkeen suojana olleet alukset sekä HMS Hambledon ja HMS Blencathra metsästivät sukellusvenettä. HMS Mendip vapautui 8. toukokuuta palveluksesta Välimerellä aloittaen matkansa Sheernessiin 21. Hävittäjälaivueeseen.[1]
Alus saapui 13. toukokuuta Sheernessiin, mistä se jatkoi matkaansa edelleen Chathamiin. Alus määrättiin samalla Normandian maihinnousuun suojaamaan saattueita. Alus lähti 26. toukokuuta Chathamista liittyäkseen laivueeseensa, josta se irrotettiin HMS Blencathran kanssa Milford Haveniin sijoitettuun 111. saattajaryhmään. Alus oli kuun lopulla Milford Havenissa.[1]
Kesäkuun alussa HMS Mendip, sluupit HMS Pelican ja HMS Lapwing sekä fregatit HMS Narborough ja HMS Rupert muodostivat 111. saattajaryhmän. Alus oli 4. kesäkuuta etsimässä saattueiden reitillä olevia sukellusveneitä ja se liittyi seuraavana päivänä Bristolin kanavassa ryhmänsä mukana Solentiin matkanneeseen saattueeseen EBP1, jonka muodostivat Yhdysvaltain armeijan divisioonaa kuljettaneet neljä miehistönkuljetusalusta ja kaksi emälaivaa.[1]
Saattue jatkoi seuraavana päivänä Solentista Ranskan rannikolle. Omaha rannalle Port en Besinin edustalle saavuttuaan 7. kesäkuuta alus osallistui yhdysvaltalaisjoukkojen pelastamiseen, kun saattueen komentajan alus osui miinaan alkane upota. Alus pelasti merestä 400 miestä, joita osa oli haavoittunut. Pelastetut miehet toimitettiin myöhemmin maihinnousualuksilla sillanpäähän.[1]
Alus palasi 8. kesäkuuta sillanpäästä Plymouthiin aloittaen täydennyssaattueiden suojaamisen. Alus vapautui 24. kesäkuuta saattuetehtävästä lähtien Liverpooliin. Alus siirrettiin 26. kesäkuuta telakalle.[1]
Aluksen koeajot päättyivät 29. lokakuuta, minkä jälkeen se siirtyi Clydeen. Clydessä aluksen radiosuuntimalaitteisto kalibroitiin ja miehistöä koulutettiin uusien laitteiden käyttöön. Alus siirtyi marraskuun alussa Scapa Flowhun jatkamaan koulutusta Kotilaivaston mukana.[1]
Alus ajoi 15. marraskuuta Scapa Flowssa ankkurointipoijun yli, jolloin sen molemmat akselit sekä kaikuluotaimen kupu vaurioituivat. Seuraavana päivänä myrsky viivästytti aluksen pääsyä telakalle, mutta 18. marraskuuta se siirrettiin kelluvalle telakalle korjattavaksi. Alus palasi palvelukseen 24. marraskuuta, kun kumpikin akseli oli vaihdettu.[1]
Alus palasi 26. marraskuuta Sheernessiin 21. Hävittäjälaivueeseen, jolloin se määrättiin suojaamaan saattue Antwerpeniin. Satamaa ei kuitenkaan voitu käyttää ennen kuin 28. marraskuuta, jolloin miinat oli saatu raivattua Scheldtin suistosta (operaatio Calendar). Alus suojasi saattuetta 28. marraskuuta HMS Garthin kanssa.[1]
1945[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
HMS Mendip suojasi vuoden 1945 alun sotilassaattueita Antwerpenin ja Thamesin suiston välillä sekä kauppalaivoja Pohjanmerellä. Alus ajoi 21. tammikuuta matalikolle, minkä seurauksena se siirrettiin 23. tammikuuta Chathamin telakalle korjattavaksi.[1]
Telakalta palattuaan alus liitettiin 13. helmikuuta Noren paikallislaivueeseen. Alus torjui 21. helmikuuta Pohjanmerellä lähellä Hearty Knollia saattueen kimppuun hyökänneet E-veneet yhdessä HMS Garthin ja rannikkojoukkojen moottoritykkiveneiden kanssa.[1]
Alukselle saapui 12. huhtikuuta uusi paällikkö L. E. Blackmore. Aluksen saattuetehtävät jatkuivat touko-kesäkuussa Euroopan sotatoimien päätyttyä, kunnes se määrättiin heinäkuussa Clydeen operaatio Deadlightiin, jonka aikana oli koota tuhottavaksi määrätyt Saksan laivaston sukellusveneet. Alus siirtyi operaatiota varten Greenockiin.[1]
Alus hinasi sukellusveneitä tammikuuhun 1946, minkä jälkeen se palasi Sheernessiin palveluksesta poistoa varten. Aluksen miehistö siirtyi 25. tammikuuta HMS Bleasdalelle, jolloin alus virallisesti siirrettiin reserviin. Sotamateriaalin poiston ja varastojen tyhjentämisen jälkeen alus ankkuroitiin Harwichiin.[1]
Kiinan laivastossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus sijoitettiin poistolistalle, minkä jälkeen se myytiin Kiinalle. Alus palasi 21. tammikuuta 1948 palvelukseen siirtoa varten ja se luovutettiin virallisesti nimettynä Lin Fuksi. Alus oli Kiinan laivastossa, kunnes se palautettiin 29. toukokuuta 1949 Nationalistihallinnon kaaduttua.[1]
Egyptin laivastossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kesäkuussa alus siirrettiin Kauko-Idän laivastoon korvaamaan huollossa oleva HMS Consort. Alus poistettiin palveluksesta 12. syyskuuta 1949. Paluumatkalla kotimaahan alus myytiin 9. marraskuuta Aleksandriassa Egyptille, joka nimesi sen Mohammed Aliksi. Alus nimettiin 1951 Ibrahim Awaliksi, jolla nimellä se osallistui Israelin kanssa käytyihin sotiin.[1]
Israelin laivastossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Israel valtasi 31. lokakuuta 1956 Haifan edustalla aluksen, minkä jälkeen se liitettiin Israeliin laivastoon nimellä Haifa. Alus palveli koululaivana vuoteen 1970, jolloin se siirrettiin majoitusalukseksi. Alus romutettiin 1972.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy – The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present, s. 255. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
- English, John: The Hunts – A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Edeltäjä: L-luokka – Seuraaja: M-luokka |