HMS Southdown

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta HMS Southdown (L25))
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Kuninkaallisen laivaston toisessa maailmansodassa palvelleesta Hunt-luokan saattuehävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia, katso HMS Southdown.
HMS Southdown
HMS South Down FL19190.jpg
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja J. Samuel White and Company, Cowes
Kölinlasku 22. elokuuta 1939
Laskettu vesille 5. heinäkuuta 1940
Palveluskäyttöön 8. marraskuuta 1940
Palveluskäytöstä maalilaivaksi 1945
poistettu palveluksesta 22. toukokuuta 1946
romutettu 1. marraskuuta 1956
Tekniset tiedot
Uppouma 1050 t (kuiva)
1360 t (max)
Pituus 85 m
Leveys 8,8 m
Syväys 3,27 m
Koneteho 19000 hv
Nopeus 27,5 solmua
Miehistöä 146
Aseistus 4 4" QF Mk XVI tykkiä kaksiputkisina Mk XIX asennuksina
4 kahden naulan QF Mk VIII ilmatorjuntatykkiä neliputkisina Mk VII asennuksina
2 20 mm Oerlikon ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina P Mk III asennuksina
2 syvyyspomminheitintä, yksi kisko, joihin 40 syvyyspommia

HMS Southdown (viirinumero L25) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin I saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Alus tilattiin 11. huhtikuuta 1939 J. Samuel White and Companyltä Cowesista osana vuoden 1939 laivasto-ohjelmaa. Sen köli laskettiin 22. elokuuta työnumerolla J6602 ja alus laskettiin vesille 5. heinäkuuta 1940. Alus valmistui 8. marraskuuta.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Southdown määrättiin valmistajan koeajojen ja palvelukseen oton jälkeen 16. Hävittäjälaivueeseen. Se aloitti 8. marraskuuta vastaanottotestit sekä merikokeet uudella Fiore tyyppisellä merivalvontatutkalla tyyppiä 285. Alus siirrettiin Scapa Flowhun testien loppuun saattamiseksi ja varustamiseksi. Se aloitti 17. marraskuuta koulutuksen Kotilaivaston mukana Scapa Flowssa.[1]

Alus liittyi joulukuussa Sheernessissä laivueeseensa suojaamaan Englannin kanaalin ja Pohjanmeren saattueita. Se vaurioitui 4. toukokuuta 1941 taistelussa Saksan laivaston E-veneitä vastaan. Alus oli 6. toukokuuta telakalla korjattavana ennen paluutaan laivueeseensa.[1]

Alus vaurioitui 17. syyskuuta törmätessään korvetti HMS Shearwaterin kanssa Sherighamin edustalla. Se oli korjattavana telakalla ennen paluutaan saattuepalvelukseen. HMS Southdown, HMS Windsor ja HMS Sheldrake taistelivat 4. maaliskuuta 1943 E-veneitä vastaan Lowestoftin edustalla.[1]

Alus oli 22. helmikuuta 1944 yhdessä HMS Garthin kanssa saattuetta suojatessaan taistelussa Smith's Knollin edustalla E-veneitä vastaan. Taistelun aikana kaksi hyökkääjistä törmäsi toisiinsa. Alus vaurioitui lievästi 5. huhtikuuta törmätessään laituriin Parkestonessa. HMS Southdown suojasi 13. huhtikuuta saattuetta E-veneitä vastaan vaurioituen lievästi.[1]

Alus oli telakalla 15. huhtikuuta, mistä se palasi palvelukseen 21. huhtikuuta. Alus määrättiin toukokuussa Normandian maihinnousun 102. Saattajaryhmään suojaamaan saattueita Noresta sillanpäähän.[1]

HMS Southdown liittyi kesäkuun alussa HMS Mackayn, HMS Potentillan ja HMS Vervainin muodostamaan ryhmäänsä. Se lähti 7. kesäkuuta Thamesin suistosta merelle suojaten 25 moottorialuksen ja neljän muun rahtilaivan muodostamaa saattuetta ETM2 Solentiin. Alus suojasi seuraavana päivänä saattueen edelleen itäisen maihinnousualueen sillanpäähän. Tästä eteenpäin 24. kesäkuuta saakka alus suojasi ryhmän mukana saattueita päivittäin Noresta sillanpäähän.[1]

Operaatiosta vapauduttuaan alus palasi kesäkuun lopulla laivueeseensa suojaamaan saattueita, kunnes se määrättiin 14. toukokuuta 1945 HMS Brocklesbyn kanssa suojaamaan Cuxhavenin takaisin valtausta. Operaatiosta vapauduttuaan alus tuki Noren alaisuudessa luoteisen Euroopan sotatoimia.[1]

HMS Southdown muutettiin syyskuussa Rosythissa ilmavoimien maalilaivaksi, missä tehtävässä se palveli aseistamattomana. Alus poistettiin palveluksesta huhtikuussa 1946 ja se siirrettiin Portsmouthin reserviin toukokuussa. Alus sijoitettiin 1955 poistolistalle ja se myytiin BISCOlle romutetettavaksi. Alus saapui 1. joulukuuta 1956 hinattuna T. W. Wardille romutettavaksi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]