HMS Tanatside

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
HMS Tanatside
HMS Tanatside
HMS Tanatside
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Yarrow, Scotstoun
Kölinlasku 23. kesäkuuta 1941
Laskettu vesille 30. huhtikuuta 1942
Palveluskäyttöön 4. syyskuuta 1942
Palveluskäytöstä Kreikan laivastolle 1946 nimellä Adrias
palautettu 1962
romutettu 1964
Tekniset tiedot
Uppouma 1070 t (kuiva)
1458 t (max)
Pituus 85,3 m
Leveys 10,16 m
Syväys 3,51 m
Koneteho 19000 hv
Nopeus 27 solmua (50 km/h)
Miehistöä 168
Aseistus 4 x 4" QF Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX -asennuksina
4 x 2 naulan QF Mk VIII -tykkiä neliputkisena Mk VII -asennuksena
3 x Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina P Mk III -asennuksina
2 x 21" (533 mm) torpedoputkea
4 x syvyyspomminheitintä ja 3 x kiskoa, joihin 110 syvyyspommia

HMS Tanatside (viirinumero L69) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin III saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin 23. elokuuta 1940 Yarrow Shipbuildersilta Scotstounista Glasgowista osana hätäohjelmaa. Sen köli laskettiin 23. kesäkuuta 1941 työnumerolla J1869 ja alus laskettiin vesille 30. huhtikuuta 1942 nimettynä Pohjois-Walesissa pidetyn ketunmetsästyksen mukaan. Alus valmistui 4. syyskuuta 1942.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Tanatside valmistui telakalta ja se siirrettiin 4. syyskuuta 1940 hyväksyntäkokeisiin läpäistyään valmistajan testit. Tätä ennen se oli jo elokuussa määrätty valmistuttuaan 15. hävittäjälaivueeseen. Alus lähti hyväksyntäkokeet suoritettuaan ja varustamisen päätyttyä Scapa Flow'hun, jossa sen koulutus aloitettiin osana Kotilaivastoa. Alus kolaroi 26. syyskuuta miinanraivaaja HMS Bramblen kanssa (58°13′N, 03°18′E ), jolloin se vaurioitui. Se siirrettiin 28. syyskuuta Tynessä telakalle korjattavaksi.[1]

Telakalta alus palasi 28. lokakuuta, minkä jälkeen se palasi Scapa Flow'hun jatkamaan koulutustaan. Aluksen koulutus päättyi marraskuussa, minkä jälkeen se liittyi laivueeseensa Plymouthissa. Laivueen tehtävänä oli häiritä akselivaltojen rannikkoliikennettä sekä suojata saattueita Englannin kanaalissa ja lounaisen reitin alueella. 12. joulukuuta alus pysäytti HMS Egretin kanssa saksalaisen tankkerin SS Germanian, jonka miehistö upotti aluksensa ennen valtausta.[1]

Aluksen tehtävät saattueiden suojana jatkuivat, kunnes se kolaroi 23. lokakuuta 1943 SS Normanvillen kanssa. Se siirrettiin 25. lokakuuta Devonportin telakalle korjattavaksi. Alus palasi palvelukseen tammikuussa 1944, jolloin se palasi laivueeseensa jatkamaan saattueiden suojaamista.[1]

Helmikuussa taistellessaan Bretagnen rannikolla Saksan laivaston torpedoveneiden kanssa alus vaurioitui lievästi, mutta korjaus ei vaatinut telakalle siirtoa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present, s. 30. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]