HMS Calpe (L71)
| HMS Calpe | |
|---|---|
 HMS Calpe |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Swan Hunter, Wallsend |
| Kölinlasku | 12. kesäkuuta 1940 |
| Laskettu vesille | 28. huhtikuuta 1941 |
| Palveluskäyttöön | 11. joulukuuta 1941 |
| Poistui palveluskäytöstä | Tanskan laivastolle 1952 nimellä KDM Rolf Krake |
| Loppuvaihe | romutettu 1966 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 050 t (standardi) 1 490 t (max) |
| Pituus | 85,34 m |
| Leveys | 9,62 m |
| Syväys | 2,51 m |
| Koneteho | 19 000 hv |
| Nopeus | 27 solmua |
| Miehistöä | 168 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
6 × QF 4"/L45 Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX asennuksina 1 × neliputkinen QF 2 naulan ilmatorjuntatykki 2 × 20 mm ilmatorjuntatykkiä |
HMS Calpe (viirinumero L71) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin II saattuehävittäjä toisessa maailmansodassa.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Hunt-luokka (hävittäjä)
Alus tilattiin joulukuussa 1939 vuoden 1939 hätäohjelmassa työnumerolla J4196 Swan Hunterilta Wallsendistä, missä köli laskettiin 12. kesäkuuta 1940. Se laskettiin vesille 28. huhtikuuta 1941 ja valmistui 11. joulukuuta.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koeajojen päätyttyä alus oli varustettavana ja miehistön koulutuksessa Scapa Flowssa. Se suojasi 9. tammikuuta HMS Chiddingfoldin kanssa 1942 1. miinalaivuetta rakennettaessa itärannikon sulkua. Alus liittyi koulutuksen päätyttyä maaliskuussa 1. hävittäjälaivueeseen suojaamaan rannikkosaattueita sekä valvomaan Kanaalin ja Pohjanmeren meriliikennettä.[1]
Kesäkuussa alus määrättiin Dieppeen tehtävään kommandoiskuun operaatio Jubileehen. Alus muutettiin heinäkuussa esikunta ja lentokoneiden maaliinohjausalukseksi. Alukselle nousi 18. elokuuta operaatioesikunta sekä maavoimien joukkoja. Se joutui 21. elokuuta ilmahyökkäykseen ja rannikkotykistön maaliksi, jolloin se kärsi vaurioita. Alus suojasi palanneiden maihinnousualusten matkan Portsmouthiin. Operaatiosta vapauduttuaan alus palasi rannikkosaattueiden suojaksi, kunnes se määrättiin suojaamaan rannikkojoukkojen iskuja saksalaisten rannikkoliikennettä vastaan. Alus määrättiin lokakuussa Pohjois-Afrikan maihinnousuun, minkä vuoksi se siirtyi saattueen mukana Gibraltarille. Alus liittyi maihinnousun keskiseen osastoon ja osallistui 7. marraskuuta osaston mukana maihinnousuun suojaamalla saattueita. Alus palasi operaatiosta vapauduttuaan suojaamaan saattueita läntisellä Välimerellä sekä Atlantilla.[1]
Maaliskuussa 1943 alus suojasi saattuetta MKF10A. Se liittyi 59. hävittäjäviirikköön suojaamaan edelleen saattueita Pohjois-Afrikkaan maihinnousseiden joukkojen tueksi, kunnes alus siirrettiin toukokuussa viirikön mukana Cape Boniin estämään akselivaltojen joukkojen evakuointia Italiaan operaatio Retributionissa. Kesäkuussa alus määrättiin Sisilian maihinnousuun suojaamaan saattueita sekä tukemaan maihinnousseita joukkoja. Se liittyi heinäkuussa maihinnousun itäiseen tukiryhmään suojaamaan saattueita sillanpäähän sekä maihinnousualueita hyökkäyksiltä. Alus siirrettiin 48. saattajaryhmään keskiselle Välimerelle.[1]
Elokuussa alus määrättiin suojaamaan lentotukialusten suojausosastoa (Task Force 88) Salernon maihinnousussa. Se liittyi syyskuussa uuteen osastoonsa suojaamaan HMS Clevelandin, HMS Holcomben, HMS Atherstonen, HMS Liddesdalen, HMS Farndalen, ORP Krakowiakin ja ORP Ślązakin kanssa risteilijöitä HMS Euryalusta, HMS Charybdistä, HMS Scyllaa ja saattuetukialuksia HMS Battleria, HMS Hunteria, HMS Stalkeria ja HMS Unicornia. Alus oli 9. elokuuta osaston mukana sillanpään edustalla, jossa se joutui Saksan laivaston E-veneiden hyökkäysten ja ilmahyökkäysten kohteeksi. Alus vapautui 16. elokuuta operaatiosta, jolloin se liittyi Algeriin sijoitettuun 50. saattajaryhmään suojaamaan saattueita.[1]
Marraskuussa alus liittyi Atherstonen, HMS Catterickin, Clevelandin, HMS Haydonin, Farndalen, Liddesdalen, Krakowiakin ja Slazakin kanssa Välimeren laivaston Hunt-luokan aluksista Maltalle koottuun laivueeseen suojaamaan saattueita. Alus suojasi 10. joulukuuta HMS Tynedalen, Holcomben sekä Yhdysvaltain laivaston USS Niblackin, USS Bensonin ja USS Wainwrightin kanssa saattuetta KMS34, joka joutui 12. joulukuuta Bougien lahdella Saksan laivaston sukellusveneiden U-223 ja U-593 maaliksi. U-593:n laukaisema torpedo upotti Tynedalen. Hävittäjien jahdatessa sukellusveneitä saman sukellusveneen laukaisema torpedo upotti Holcomben. Calpe upotti 13. joulukuuta Wainwrightin kanssa U-593:n ().[1]
Tammikuussa 1944 alus siirrettiin Maltalle 18. hävittäjälaivueeseen, jossa se suojasi keskisen Välimeren saattueita ja valvoi meriliikennettä. Alus määrättiin kesäkuussa suojaamaan Yhdysvaltain laivaston alaisuudessa Etelä-Ranskan maihinnousun saattueita. Se siirtyi elokuun alussa Oraniin liittyäkseen saattuepalvelukseen. Alus suojasi 11. elokuuta saattuetta AMI Catterickin, Clevelandin ja Yhdysvaltain laivaston miinanraivaajien USS Staffin, USS Swiftin ja USS Threatin kanssa. Saattue saapui 15. elokuuta sillanpäähän. Vapauduttuaan operaatiosta Calpe palasi Välimeren laivaston alaisuuteen samaan laivueeseen kuin aiemmin.[1]
Alus oli 24. syyskuuta Egeanmerelle lähetetyssä osastossa, jonka tehtävänä oli miehittää Italian valvonnasta vapautuneet saaret. Alus pyrki estämään saksalaisjoukkojen vetäytymisen alueelta, mihin liittyen se laski maajoukkoja saariin ja tuki niiden taistelua tykkitulella. Operaatiosta vapauduttuaan alus aloitti paluumatkansa kotimaahan.[1]
Marraskuussa Calpe määrättiin huollon päätyttyä Itäiseen laivastoon. Alus lähti joulukuussa Välimerelle Ferryvilleen Tunisiaan huollettavaksi. Se oli huollettavana maaliskuuhun 1945, minkä jälkeen alus siirtyi Maltalle. Alus siirrettiin Maltalla takaisin telakalle viimeisteltäväksi ja varustettavaksi ulkomaanpalvelusta varten. Se lähti telakalta päästyään kotimaahan ja saapui 11. toukokuuta Chathamiin. Alus lähti kesäkuussa Välimeren kautta Itäisen laivaston 14. hävittäjälaivueeseen Trincomaleehen. Heinäkuussa liityttyään laivueeseensa se valmistautui liittymään Malesian maihinnousuun operaatio Zipperissä, johon se ei kuitenkaan kerennyt mukaan.[1]
Alus oli Intian valtamerellä, kunnes se aloitti marraskuussa 1946 kotimatkan. Alus poistettiin palveluksesta ja siirrettiin reserviin. Alus oli ankkuroituna Sheernessissä, kunnes se siirrettiin 17. tammikuuta 1947 Portsmouthiin. Alus siirrettiin edelleen Harwichiin, josta se lainattiin 1952 Tanskan laivastolle nimettynä KDM Rolf Krakeksi. Yhdeksän vuoden laina-ajan jälkeen Tanskan hallitus osti aluksen, joka palveli laivastossa, kunnes se myytiin 1066 romutettavaksi.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Edeltäjä: L-luokka – Seuraaja: M-luokka |