HMS Limbourne

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
HMS Limbourne
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Alexander Stephen and Sons
Kölinlasku 8. huhtikuuta 1941
Laskettu vesille 12. toukokuuta 1942
Palveluskäyttöön 24. lokakuuta 1942
Palveluskäytöstä upotettu 23. lokakuuta 1943
Tekniset tiedot
Uppouma 1070 t (kuiva)
1458 t (max)
Pituus 85,3 m
Leveys 10,16 m
Syväys 3,51 m
Koneteho 19000 hv
Nopeus 27 solmua (50 km/h)
Miehistöä 168
Aseistus 4 4" QF Mk XVI tykkiä kaksiputkisina Mk XIX asennuksina
4 kaksinaulaista QF Mk VIII tykkiä neliputkisena Mk VII asennuksena
2 20 mm Oerlikon ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina P Mk III asennuksina
2 21" (533 mm) torpedoputkea
4 syvyyspomminheittäjää ja 3 kiskoa, joihin 110 syvyyspommia

HMS Limbourne (viirinumero L57) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin III saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Alus tilattiin 4. heinäkuuta 1940 Alexander Stephen and Sonsilta Govanista osana vuoden 1940 hätäohjelmaa (engl. 1940 War Emergency Programme). Aluksen köli laskettiin 8. huhtikuuta 1941 työnumerolla J1490, ja alus laskettiin vesille 12. toukokuuta 1942. Alus valmistui 24. lokakuuta.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Limbourne siirtyi marraskuussa 1942 koeajojen ja varustamisen päätyttyä Scapa Flow'hun koulutettavaksi. Koulutuksen aikana alus suojasi matkalla Gibraltarille taistelulaiva HMS Duke of Yorkia. Paluumatkalla osastoon liittyi lentotukialus HMS Victorious, joka oli ollut tukemassa Pohjois-Afrikan maihinnousua.[1]

Alus liittyi joulukuussa Plymouthissa 15. hävittäjälaivueeseen suojaamaan saattueita ja valvomaan meriliikennettä Kanaalissa sekä lounaisen reitin alueella. Tammikuusta 1943 alkaen alus suojasi kotimaan ja Gibraltarin välisiä saattueita, kunnes helmikuussa aluksen propelli vaurioitui. Se korvattiin maaliskuussa Portsmouthissa uudella.[1]

Telakalta palattuaan alus suojasi Vapaan Ranskan laivaston taistelulaiva Courbetin Clydeen, minkä jälkeen se palasi laivueeseensa jatkamaan Kanaalin saattueiden suojaamista. Se osallistui myös operaatio Tunneliin eli Ranskan rannikon saattueiden häirintään.[1]

Alus vapautettiin operaatiosta lokakuussa. Se taisteli 3. lokakuuta Kanaalissa Saksan laivaston torpedoveneitä vastaan, jolloin se vaurioitui lievästi. 22. lokakuuta alus liitettiin kevyt risteilijä HMS Charybdiksen sekä hävittäjien HMS Grenvillen, HMS Rocketin, HMS Wensleydalen, HMS Talybontin ja HMS Stevenstonen muodostamaan Force X:ään estämään Kaukoidästä saapuvan saarronmurtaja Münsterlandin pääsyä Ranskan satamiin. Seuraavana päivänä osasto joutui Guernseyn lähistöllä torpedoveneiden maaliksi, jolloin HMS Limbourneen osui T22:n laukaisema torpedo. Aluksella sai surmansa 42 miehistönjäsentä. Alus menetti liikuntakykynsä, ja sitä koetettiin hinata, mutta se osoittautui mahdottomaksi. Aluksen sata eloon jäänyttä siirrettiin osaston muihin aluksiin. HMS Talybont laukaisi torpedon, ja HMS Rocket ampui tykillä vaurioitunutta alusta, kunnes se upposi.

Hylky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksen hylky paikallistettiin 1990-luvulla, ja vuonna 2001 brittiläinen ryhmä kuvasi HMS Charybdiksen ja HMS Limbournen hylyt.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Colledge, JJ & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]