HMS Goathland

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
HMS Goathland
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Fairfield Shipbuilding and Engineering Company, Govan
Kölinlasku 30. tammikuuta 1941
Laskettu vesille 3. helmikuuta 1942
Palveluskäyttöön 6. marraskuuta 1942
Palveluskäytöstä korjauskelvoton heinäkuu 1944
romutettu helmikuussa 1946
Tekniset tiedot
Uppouma 1070 t (kuiva)
1458 t (max)
Pituus 85,3 m
Leveys 10,16 m
Syväys 3,51 m
Koneteho 19000 hv
Nopeus 27 solmua (50 km/h)
Miehistöä 168
Aseistus 4 4" QF Mk XVI tykkiä kaksiputkisina Mk XIX asennuksina
4 kaksinaulaista QF Mk VIII tykkiä neliputkisena Mk VII asennuksena
2 20 mm Oerlikon ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina P Mk III asennuksina
2 21" (533 mm) torpedoputkea
4 syvyyspomminheittäjää ja 3 kiskoa, joihin 110 syvyyspommia

HMS Goathland (viirinumero L27) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin III saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Alus tilattiin 27. elokuuta 1940 Fairfield Shipbuilding and Engineering Companyltä Govanista osana vuoden 1940 hätäohjelmaa. Sen köli laskettiin 30. tammikuuta 1941 työnumerolla J1694 ja alus laskettiin vesille vasta 3. helmikuuta 1942 maaliskuussa edellisenä vuonna tehtyjen ilmahyökkäysten telakalle aiheuttamien vahinkojen vuoksi. Alus valmistui saman vuoden lopulla 6. marraskuuta.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Goathland määrättiin palvelukseen otettaessa 15. Hävittäjälaivueeseen. Koeajojen ja varustamisen jälkeen alus siirtyi 6. marraskuuta 1942 Scapa Flowhun koulutettavaksi. Alus liittyi tammikuussa 1943 Plymouthissa laivueeseensa, jonka mukana se aloitti saattueiden suojaamisen ja meriliikenteenvalvonnan Kanaalissa ja lounaisen reitin alueella.[1]

Alus liittyi 16. maaliskuuta saattueeseen WS28/KMF11, mistä se erkani 21. maaliskuuta saattueen KMF11 kanssa kohti Gibraltaria. Saattueen saavuttua määränpäähänsä alus palasi kotimaahan.[1]

Alus osallistui 27. huhtikuuta Sept Ilen edustalla HMS Albrightonin kanssa hyökkäykseen saksalaista rannikkosaattuetta vastaan, jolloin italialainen saarronmurtaja SS Butterfly ja yksi kolmesta saattajasta sukellusveneidentorjunta-alus UJ1402 vaurioituivat. HMS Goathland kärsi lieviä vaurioita tykkitulessa. Alus taisteli 29. toukokuuta Saksan laivaston E-veneitä vastaan niiden hyökättyä rannikkosaattueen kimppuun Portlandin edustalla.[1]

HMS Goathland määrättiin elokuussa Normandian maihinnousuun. Alus erkani laivueestaan, kun se määrättiin telakalle muutettavaksi esikuntalaivaksi. Matkalla telakalle Liverpoolin alus suojasi 3. syyskuuta HMS Limbournen kanssa rannikkosaattuetta, kun se joutui E-veneiden maaliksi. Alus siirrettiin 29. syyskuuta Liverpoolista Sheernessiin muutostöiden jatkamiseksi.[1]

Alukselle asennettiin esikunnan vaatimat radiolaitteet, jotka mahdollistivat viestinnän maihinnousualuksiin ja joukkojen komentajiin. Alukselle rakennettiin tilat esikuntahenkilöstön majoittamiseksi. Henkilöstön majoitustarve kasvoi noin sadalla. Sen ilmatorjuntaa parannettiin vaihtamalla yksiputkiset 20 millimetrin ilmatorjuntatykit kaksiputkisiin ja lisäämällä kaksinaulaisia keulaan E-veneiden torjuntaa varten. Alus määrättiin itäisen maihinnousuryhmän osasto S:n esikunta-alukseksi.[1]

1944[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Goathland aloitti tammikuussa 1944 koeajot satama-altaassa töiden valmistuttua, mistä se siirrettiin helmikuussa merikokeisiin. Alus siirrettiin Invergordoniin valmistautumaan esikuntatehtäviin, minä aikana se muun muassa osallistui brittiläisen 3. jalkaväkidivisioonan maihinnousuharjoitukseen Burgheadissa. Saman aikaisesti aluksen tuleva tehtävä tarkentui maihinnousuryhmä S3:n esikuntalaivaksi.[1]

Alus osallistui maaliskuussa Burgheadissa viimeiseen harjoitukseen ennen maihinnousua, minkä päätyttyä se siirrettiin Pohjanmerelle saattuetehtäviin. Alus siirtyi huhtikuussa ryhmänsä alusten mukana Portsmouthiin, jossa se osallistui viimeisiin harjoituksiin. Alus osallistui 2. toukokuuta kertausharjoitukseen operaatio Fabiukseen, minkä jälkeen se seuraavana päivänä ankkuroitui täydentämään varastojaan.[1]

HMS Goathland oli 4. toukokuuta Force S:n mukana harjoittelemassa Littlehamptonin länsipuolella. Alus osallistui yhdistettyyn harjoitukseen 18. toukokuuta Force G:n ja Force J:n kanssa Brihtonin edustalla. Harjoituksen aikana oli erilaisia pinta-, ilma- ja vedenalaisiahyökkäyksiä, minkä päätyttyä alus siirtyi Portsmouthiin valmistautumaan tehtäviinsä Sword alueella.[1]

Alus liittyi 3. kesäkuuta Spitheadissä saattueeseen S5, johon kuului sen lisäksi HMS St. Adrian, esikuntamaihinnousualus, kymmenen maihinnousualusta AVRE, neljä ilmatorjuntamaihinnousualusta, viisi raketinheitinmaihinnousualusta, 18 tykistömaihinnousualusta ja yhdeksän joukkojenkuljetukseen suunniteltua maihinnousualusta. Saattue lähti 5. kesäkuuta Spitheadistä.[1]

Alus oli seuraavana päivänä Queen alueen white and red rantojen valvomassa 8. jalkaväkiprikaatin maihinnousua. Alukselle nousi 7. kesäkuuta HMS Dacresilta uusi päällikkö R. Gotto, jonka alaisuudessa alus siirtyi pohjoisemmaksi. Alus aloitti meriliikenteen valvonnan 10. kesäkuuta ja samalla se siirsi maihin romujenkerääjiä.[1]

Alus lähti 17. kesäkuuta Spitheadiin täydennettäväksi maihinnousun valvonnan siirryttyä maihin. Se lähti 19. kesäkuuta takaisin maihinnousualueelle. Alus riistäytyi ankkuristaan seuraavana yönä ja aamuyöstä alus oli estämässä saksalaisten pinta-alusten pääsyä alueelle.[1]

Alus laukaisi 21. kesäkuuta kaksi miinaa kärsimättä materiaali tai henkilövahinkoja. Seuraavana päivänä alus keräsi maihinnousualuksilta postia kotiinvietäväksi. Alus vapautui 23. kesäkuuta tehtävästään esikuntalaivana, jolloin se samalla siirrettiin Portsmouthin alaisuuteen.[1]

Alus lähti 27. kesäkuuta merialueen valvontaan maihinnousualueen reunalle. Seuraavana päivänä alukselta poistuivat viimeiset esikunnan henkilöstöön kuuluneet.[1]

Alus aloitti 1. heinäkuuta partioinnin joka toinen yö. Se pelasti 3. heinäkuuta Saksan ilmavoimine lentäjän merestä. Alus siirtyi 9. heinäkuuta itäisen maihinnousualueen alaisuuteen oltuaan huollossa Portsmouthissa ja seuraavana päivänä se aloitti jälleen yölliset partiomatkat.[1]

Alus laukaisi 24. heinäkuuta miinan kärsien suurta vahinkoa muun muassa vuodon. Aluksen turbiinit ja generaattorit sekä akselit vaurioituivat. Seuraavana päivänä alus hinattiin kotimaahan, jossa sen vauriot tutkittiin. Aluksen korjaustarve oli suuri, mutta ainoastaan välttämättömät korjaukset suoritettiin aluksen liikkeelle saamiseksi. Alus poistettiin palveluksesta ja se ankkuroitiin Portsmouthiin odottamaan kohtaloaan.[1]

Alus siirrettiin Clydeen, jossa se otettiin Inveraryn telakalle ollen kuitenkin ainoastaan ankkurissa. Alus hinattiin helmikuussa 1945 Garelochiin, jossa se sijoitettiin varastoon. Se sijoitettiin maaliskuussa Garelochin reserviin, missä sen luokitus muutettiin 28. toukokuuta ylläpitämättömään reserviin Euroopan sotatoimien päätyttyä.[1]

Alus sijoitettiin poistolistalle Japanin antauduttua ja se myytiin BISCOlle, joka siirsi romuttamisen West of Scotlandille Trooniin. Alus saapui hinattuna helmikuussa seuraavana vuonna romutettavaksi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Colledge, JJ & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]