HMS Brissenden

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
HMS Brissenden
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja John I. Thornycroft and Company, Woolston
Kölinlasku 28. helmikuuta 1941
Laskettu vesille 15. syyskuuta 1942
Palveluskäyttöön 12. helmikuuta 1943
Loppuvaihe romutettu 3. maaliskuuta 1965
Tekniset tiedot
Uppouma 1 194 t (standardi)
1 586 t (max)
Pituus 90,22 m
Leveys 9,6 m
Syväys 2,36 m
Koneteho 19 000 hv
Nopeus 26 solmua
Miehistöä 170
Aseistus 6 × QF 4" Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX -asennuksina
4 × QF 2 naulan Mk VIII -tykkiä neliputkisena Mk VII -asennuksena
2 × Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina P Mk III -asennuksina
4 × Vickers .50" (12,7 mm) konekivääriä kaksipiippuisina Mk V asennuksina
3 × 21" (533 mm) torpedoputkea
2 × syvyyspomminheitintä ja 1 kisko, joihin 40 syvyyspommia

HMS Brissenden (viirinumero L79) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin IV saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa ja sen päätyttyä aina 1960-luvun alkuun.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin 27. heinäkuuta 1940 John I. Thornycroft and Companyltä Clydebankistä osana vuoden 1940 hätäohjelmaa (engl. 1940 War Emergency Program). Sen köli laskettiin 28. helmikuuta 1941 työnumerolla J6140 ja alus laskettiin vesille 15. syyskuuta 1942. Alus valmistui 12. helmikuuta 1943.[1][2]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmi-maaliskuun vaihteessa 1943 alus siirtyi vastaanottotestien ja varustamisen päätyttyä Scapa Flowhun koulutettavaksi, johon liittyen se aloitti partioinnin luoteisen reitin alaisuudessa. Alus liittyi 21. huhtikuuta saattueen WS29A paikallissuojaksi HMS Anthonyn ja HMS Lewesin kanssa. HMS Boreas vapautti 26. huhtikuuta Brissendenin tehtävästä, minkä jälkeen se kykeni palaamaan Kotilaivastoon koulutukseen.[2]

Toukokuussa alus määrättiin Sisilian maihinnousuun. Se liittyi 21. kesäkuuta Gibraltarille matkanneeseen saattueeseen WS31/KMF17 muiden Sisilian maihinnousuun määrättyjen Kotilaivaston alusten kanssa. Alus jäi 26. kesäkuuta saattueen KMF17 suojaksi Gibraltarin jälkeen risteilijä HMS Ugandan kanssa. Saattue WS31 erkani jatkaen matkaansa Hyväntoivonniemen reitillä.[2]

Heinäkuun alussa alus liittyi 58. hävittäjäviirikköön. Se matkasi Bônen niemimaalle liittyäkseen maihinnousun itäiseen tukiosastoon. Alus jatkoi 7. heinäkuuta matkaansa suojaten saattuetta KMF18, jolloin se kuului saattajaryhmä V:hen HMS Blankneyn, HMS Blencathran, HMS Breconin ja HMS Brocklesbyn kanssa. Alus tankattiin 9. heinäkuuta, minkä jälkeen se palasi saman saattueen suojaksi.[2]

Alus saapui 10. heinäkuuta KMF18:n mukana maihinnousualue Bark Westin edustalle, jossa se erkani saattueesta. Alus tuki maihinnousua tykkitulella sekä valvoi maihinnousualueen turvallisuutta. Se määrättiin Blankneyn kanssa miehittämään Pozzallon satama.[2]

Blankney törmäsi 13. heinäkuuta Brissendeniin, joka kärsi pahoja vaurioita keulan vasemmalla puolella. Vaurioitunut alus siirrettiin Maltalle korjattavaksi, mistä se siirrettiin edelleen kotimaahan. Alus otettiin 21. elokuuta Liverpoolissa telakalle. Se määrättiin palvelukseen palatessa Plymouthiin 15. hävittäjälaivueeseen. Alus palasi palvelukseen 2. lokakuuta, jolloin se matkasi Plymouthiin uuteen laivueeseensa. Se suojasi saattueita ja valvoi Kanaalin meriliikennettä laivueen mukana, kunnes alus määrättiin marraskuussa Kotilaivaston alaisuuteen.[2]

Alus liittyi 10. marraskuuta Islannin edustalla Kuolan niemimaalta palaavaan saattueeseen RA54A HMS Middletonin ja HMS Halcyonin kanssa suojatakseen saattueen loppumatkan Loch Eween. Alus erkani 13. marraskuuta saattueesta. Alus liittyi 15. marraskuuta Neuvostoliittoon matkanneeseen saattueeseen JW54A HMS Termagantin ja Puolan merivoimien ORP Burzan kanssa suojatakseen saattueen Islantiin. Alus erkani 18. marraskuuta saattueesta varsinaisen saattueen saavuttua. Tämän jälkeen Kotilaivastosta vapauduttuaan alus palasi laivueeseensa Plymouthiin.[2]

1944[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus oli laivueen mukana Plymouthissa, kunnes se määrättiin helmikuussa 1944 operaatio Tunneliin estämään Ranskan rannikon tukikohdista saapuvia E-veneitä. Alus taisteli 5. helmikuuta Bretagnen pohjoisrannikolla yhdessä HMS Tanatsiden, HMS Talybontin ja HMS Wensleydalen kanssa Saksan laivaston torpedovenettä T-29 ja miinanraivaajia M-156 ja M-206 vastaan.[2]

Alus torjui 15. maaliskuuta suojatessaan saattuetta WP492 Lands Endistä pohjoiseen HMS Melbreakin kanssa E-veneiden hyökkäyksen, jolloin Saksan laivaston E-vene S143 vaurioitui. Brissenden jatkoi saattuetehtävissä laivueen mukana, kunnes se määrättiin toukokuussa Normandian maihinnousun Force B:hen.[2]

Toukokuussa alus osallistui maihinnousun valmistaviin harjoituksiin. Se liittyi kesäkuun alussa Milford Havenissa Force B:hen Wensleydalen kanssa. Alus siirtyi 5. kesäkuuta Kanaaliin torjumaan mahdollisia Saksan laivaston aluksia, jotka pyrkisivät estämään maihinnousua läntisen osaston alueella. Brissenden ja Wensleydale torjuivat 12. kesäkuuta sillanpäähän pyrkivät E-veneet. Sään parantuessa 22. kesäkuuta Saksan ilmavoimien toiminta vilkastui, jolloin Brissenden joutui ilmahyökkäykseen. Aluksen vapauduttua operaatiosta se palasi laivueeseensa aloittaen saattuepalveluksen Kanaalin alueella. Alus siirrettiin joulukuussa Pembroken telakalle huoltoon.[2]

1945[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa 1945 alus määrättiin palvelukseen palatessaan Sheernessin 21. hävittäjälaivueeseen, jonka mukana se palveli Kanaalin ja Noren alueilla. Alus siirrettiin kesäkuussa Välimerelle Itäisen laivaston reservialukseksi.[2]

Alus palveli Välimeren laivastossa vuoteen 1947, jonka aikana se muun muassa osallistui Palestiinan rannikon valvontaan. Palattuaan kotimaahan alus poistettiin palveluksesta ja se siirrettiin 19. kesäkuuta 1948 Portsmouthissa reserviin. Alus makasi ankkuroituna Portsmouthissa, kunnes se siirrettiin 1953 reservilaivastoon Lisahallyyn Pohjois-Irlantiin.[2]

Kuwaitin hallitus oli kiinnostunut aluksen lunastamisesta sekä muuttamisesta kuninkaalliseksi jahdiksi, mutta suunnitelma kariutui. Alus sijoitettiin 1962 poistolistalle ja se myytiin 18. helmikuuta 1965 29 000 punnalla BISCOlle, joka siirsi sen Arnott Youngille Dalmuiriin. Alus saapui hinattuna 3. maaliskuuta.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. English, John s. 17
  2. a b c d e f g h i j k l m Naval-history.net - HMS Brissenden