HMS Lauderdale
| HMS Lauderdale | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | John I. Thornycroft and Company, Southampton |
| Kölinlasku | 12. joulukuuta 1939 |
| Laskettu vesille | 5. elokuuta 1941 |
| Palveluskäyttöön | 24. joulukuuta 1941 |
| Palveluskäytöstä | Kreikan laivastolle 1946 nimellä Aigaion |
| Loppuvaihe | romutettu 1960 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 050 t (standardi) 1 490 t (max) |
| Pituus | 85,34 m |
| Leveys | 9,62 m |
| Syväys | 2,51 m |
| Koneteho | 19 000 hv |
| Nopeus | 25,5 solmua (67 km/h) |
| Miehistöä | 164 |
| Aseistus |
6 x QF 4" Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX -asennuksina 2 x Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä 2 x nelipiippuista Vickers .50" Mk III -konekivääriä 6 x syvyyspomminheitintä |
HMS Lauderdale (viirinumero L95) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin II saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Hunt-luokka (hävittäjä)
Alus tilattiin 4. syyskuuta 1939 työnumerolla J6153 osana vuoden 1939 hätäohjelmaa (engl. War Emergency Programme) John I. Thornycroft and Companyltä Woolstonista, missä köli laskettiin 12. joulukuuta telakkanumerolla 1212. Alus laskettiin vesille 5. elokuuta 1941. Alus nimettiin Berwickshiressä pidetyn ketunmetsästyksen mukaan ja se on ainoa täten nimetty alus Britannian kuninkaallisessa laivastossa. Alus valmistui 24. joulukuuta.[1]
Alus on ainoa Hunt-luokan alus, joka on matkannut Atlantin ylitse Kanadaan. Sen matkan tarkoituksena oli tutkia alustyypin sopivuutta palvella Town-luokan alusten rinnalla Kanadan laivastossa. Se kuitenkin todettiin sopimattomaksi Kanadan laivastolle lähinnä heikon toimintasäteen vuoksi.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tammikuussa 1942 alus lähti koejojen ja varustettamisen jälkeen Scapa Flowhun koulutettavaksi Kotilaivastoon. Se määrättiin samalla Läntisen reitin 20. saattajaryhmään, johon se liittyi koulutuksen päätyttyä.[1]
Alus lähti 16. helmikuuta HMS Caldwellin kanssa Halifaxiin Kanadaan, jonne ne saapuivat 21. helmikuuta aloittaen palveluksen Kanadan laivastossa. Alus liittyi 24. helmikuuta Halifaxissa läntiseen saattajaosastoon, jonka mukana se suojasi Halifaxin ja St. Johnsin välisiä saattueita. Aluksen vapauduttua tehtävästä 30. maaliskuuta se aloitti matkan saattueen mukana Londonderryyn Britteinsaarille.[1]
Alus liittyi 15. huhtikuuta HMS Badsworthin, HMS Georgetownin, HMS Lancasterin ja HMS St. Marysin kanssa saattueen WS18 paikallissaattueeksi. Alus erkani 19. huhtikuuta saattueesta palaten Londonderryyn, josta se jatkoi matkaansa Rosythin saattajaosastoon suojaamaan Pohjanmeren saattueita. Alus oli vuoden lopun suojaamassa Pohjanmeren saattueita.[1]
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
- English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Edeltäjä: L-luokka – Seuraaja: M-luokka |