HMS Lauderdale

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
HMS Lauderdale
The Royal Navy during the Second World War A16764.jpg
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja John I. Thornycroft and Company, Southampton
Kölinlasku 12. joulukuuta 1939
Laskettu vesille 5. elokuuta 1941
Palveluskäyttöön 24. joulukuuta 1941
Palveluskäytöstä Kreikan laivastolle 1946 nimellä Aigaion
romutettu 1960
Tekniset tiedot
Uppouma 1050 t (kuiva)
1490 t (max)
Pituus 85,34 m
Leveys 9,62 m
Syväys 2,51 m
Koneteho 19000 hv
Nopeus 25,5 solmua (67 km/h)
Miehistöä 164
Aseistus 6 x 4" QF Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX -asennuksina
2 x 20 mm ilmatorjuntatykkiä
2 x nelipiippuista Vickers .50" Mk III -konekivääriä
6 x syvyyspomminheittäjää

HMS Lauderdale (viirinumero L95) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin II saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin 4. syyskuuta 1939 John I. Thornycroft and Companyltä Woolstonista työnumerolla J6153 osana vuoden 1939 hätäohjelmaa (engl. War Emergency Programme). Sen köli laskettiin 12. joulukuuta telakkanumerolla 1212 ja alus laskettiin vesille 5. elokuuta 1941. Alus nimettiin Berwickshiressä pidetyn ketunmetsästyksen mukaan ja se on ainoa täten nimetty alus Britannian kuninkaallisessa laivastossa. Alus valmistui 24. joulukuuta.[1]

Alus on ainoa Hunt-luokan alus, joka on matkannut Atlantin ylitse Kanadaan. Sen matkan tarkoituksena oli tutkia alustyypin sopivuutta palvella Town-luokan alusten rinnalla Kanadan laivastossa. Se kuitenkin todettiin sopimattomaksi Kanadan laivastolle lähinnä heikon toimintasäteen vuoksi.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Lauderdale matkasi tammikuussa 1942 koejojen ja varustettamisen jälkeen Scapa Flowhun koulutettavaksi Kotilaivastoon. Se määrättiin samalla Läntisen reitin 20. Saattajaryhmään, johon se liittyi koulutuksen päätyttyä.[1]

Alus lähti 16. helmikuuta HMS Caldwellin kanssa Halifaxiin Kanadaan, jonne ne saapuivat 21. helmikuuta aloittaen palveluksen Kanadan laivastossa. Alus liittyi 24. helmikuuta Halifaxissa läntiseen saattajaosastoon, jonka mukana se suojasi Halifaxin ja St. Johnsin välisiä saattueita. Aluksen vapauduttua tehtävästä 30. maaliskuuta se aloitti matkan saattueen mukana Londonderryyn Britteinsaarille.[1]

Alus liittyi 15. huhtikuuta HMS Badsworthin, HMS Georgetownin, HMS Lancasterin ja HMS St. Marysin kanssa saattueen WS18 paikallissaattueeksi. Alus erkani 19. huhtikuuta saattueesta palaten Londonderryyn, josta se jatkoi matkaansa Rosythin saattajaosastoon suojaamaan Pohjanmeren saattueita. Alus oli vuoden lopun suojaamassa Pohjanmeren saattueita.[1]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]