HMS Heythrop

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta HMS Heythrop (L85))
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
HMS Heythrop
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Swan Hunter, Wallsend
Kölinlasku 18. joulukuuta 1939
Laskettu vesille 20. elokuuta 1940
Palveluskäyttöön 21. kesäkuuta 1941
Palveluskäytöstä upotettu 20. maaliskuuta 1943
Tekniset tiedot
Uppouma 1050 t (kuiva)
1490 t (max)
Pituus 85,34 m
Leveys 9,62 m
Syväys 2,51 m
Koneteho 19000 hv
Nopeus 27 solmua
Miehistöä 168
Aseistus 6 4"/L45 QF Mk XVI tykkiä kaksiputkisina Mk XIX asennuksina
4 kahden naulan ilmatorjuntatykkiä neliputkisena asennuksena
2 20 mm ilmatorjuntatykkiä

HMS Heythrop (viirinumero L85) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin II saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Alus tilattiin 4. syyskuuta 1939 Swan Hunterilta Newcastlesta osana vuoden 1939 hätäohjelmaa työnumerolla J4139. Sen köli laskettiin 18. joulukuuta ja alus laskettiin vesille 20. elokuuta 1940. Alus valmistui 21. kesäkuuta 1941.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Heythrop liitettiin palvelukseen otettaessa Clydeen sijoitettuun Irlannin saattajaryhmään, johon se liittyi koulutuksen päätyttyä heinäkuussa 1941. Alus määrättiin Gibraltarille, jonne se saapui 30. elokuuta aloittaen saattueiden suojaamisen ja meriliikenteen valvonnan.[1]

Alus oli huollettavana syyskuun alussa Gibraltarilla. Alus suojasi 17. syyskuuta risteilijä HMS Manchesteriä ja hävittäjä HMS Firedrakea, jotka olivat matkalla Yhdysvaltoihin korjattavaksi. Alus erkani saatettavista palaten Gibraltarille.[1]

Alus suojasi 25. syyskuuta taistelulaivoja HMS Prince of Walesia ja HMS Rodneytä sekä risteilijöitä HMS Edinburghia, HMS Euryalusta, HMS Kenyaa ja HMS Sheffieldiä yhdessä 'HMS Cossackin, HMS Furyn, HMS Gurkhan, HMS Lancen, HMS Laforeyn, HMS Lightningin, HMS Oribin ja HMS Farndalen kanssa. Osaston, Force A:n, tehtävänä oli suojata saattue Sisilian kapeikosta Maltalle operaatio Halberdissa. Saattue joutui 27. syyskuuta ilmahyökkäykseen, jolloin HMS Rodneyyn osui torpedo. HMS Heythrop siirrettiin Force X:ään, johon kuuluivat HMS Cossack, HMS Foresight, HMS Forester, HMS Fury, HMS Laforey, HMS Oribi, HMS Zulu ja HMS Farndale. Force X suojasi risteilijöitä HMS Edinburghia, HMS Euryalusta, HMS Hermionea, HMS Kenyaa ja HMS Sheffieldiä Force A:n vetäytyessä lännemmäksi.[1]

HMS Heythrop erkani osastosta liittyen Maltalta saapuneeseen saattueeseen MG3, jota se suojasi matkalla Gibraltarille. Alus erkani saattueesta avustamaan aikaisemmassa torpedohyökkäyksessä osuman saanutta SS Imperial Staria. Alukselle nousi 300 sotilasta Imperial Starilta, mitkä kuljetettiin Maltalle. Sotilaiden päästyä maihin alus palasi Gibraltarille.[1]

Alus siirrettiin lokakuussa Välimeren laivaston 2. Hävittäjälaivueeseen Aleksandriaan, jonne se matkasi Hyväntoivonniemenreittiä. Alus liittyi 15. marraskuuta uuteen laivueeseensa Aleksandriassa. Se kuljetti laivueen mukana täydennyksiä Tobrukin varuskunnalle operaatio Aggressionissa.[1]

HMS Heythrop, HMS Avon Vale ja sukellusveidentorjuntatroolari suojasivat 30. marraskuuta tukilaiva HMS Chakdinaa ja varastolaiva HMS Kirklandia, jotka muodostivat saattueen AT1 Tobrukiin. Saattue saapui 2. joulukuuta Tobrukiin, josta se palasi Aleksandriaan.[1]

1942[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Heythrop suojasi 30. tammikuuta 1942 Aleksandriasta Tobrukiin SS Antwerpin, jonka mukana alus palasi 6. helmikuuta. Alus liittyi 12. helmikuuta risteilijä HMS Carlislen ja hävittäjien HMS Lancen, HMS Avon Valen ja HMS Eridgen muodostamaan osastoon suojaamaan SS Clan Chattanin ja SS Clan Campbellin muodostamaa saattuetta MW9A Maltalle. Seuraavana päivänä saattue yhdistyi saattueeseen MW9B, jonka jälkeen ne joutuivat ilmahyökkäyksseen. Yksikään neljästä rahtialuksesta ei päässyt Maltalle.[1]

Alus lähti 20. maaliskuuta etsimään sukellusveneitä suunnitellulta saattueen ME10 reitiltä yhdessä HMS Avon Valen, HMS Beaufortin, HMS Dulvertonin, HMS Eridgen, HMS Hurworthin ja HMS Southwoldin kanssa. HMS Heythropiin osui 10 merimailia Bardiasta koilliseen Saksan laivaston sukellusveneen U-652 laukaisema torpedo, jolloin muun muassa takakannen tykkitorni tuhoutui täysin. Alus sai suuren vuodon ja sen peräpään vauriot estivät liikkumisen. Miehistöstä sai surmansa viisitoista ja HMS Eridge pelasti eloonjääneet ennen aluksen uppoamista.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]