HMS Fury (H76)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Kuninkaallisen laivaston toisessa maailmansodassa palvelleesta F-luokan hävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia, katso HMS Fury.
HMS Fury
HMS Fury
HMS Fury
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja J. Samuel White and Company, Cowes, Isle of Wight
Kölinlasku 19. toukokuuta 1933
Laskettu vesille 10. syyskuuta 1934
Palveluskäyttöön 18. toukokuuta 1935
Palveluskäytöstä ajoi miinaan 21. kesäkuuta 1944, romutettu 18. syyskuuta 1944
Tekniset tiedot
Uppouma 1427,5 t (kuiva)
1971,1 t (max)
Pituus 100,3 m
Leveys 10,1 m
Syväys 3,3 m
Koneteho 38000 shp
Nopeus 35,5 solmua
Miehistöä 145
Aseistus 4 x 4,7"/L45 (120 mm) QF Mk XII -tykkiä CP Mk XVII -asennuksena
2 x nelipiipuista 0,5" Vickers Mk I -konekivääriä
8 x 21" (533 mm) torpedoputkea
1 x kisko, jolla 20 syvyyspommia

HMS Fury (viirinumero H76) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston F-luokan hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: F-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin 17. maaliskuuta 1933 J. Samuel White and Companyltä Cowesista Isle of Wightilta. Sen köli laskettiin 19. toukokuuta ja alus laskettiin vesille 10. syyskuuta 1934. Alus valmistui 18. toukokuuta 1935.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Fury liitettiin palvelukseen otettaessa Kotilaivaston 6. Hävittäjälaivueeseen, jonka mukana alus suoritti Espanjan sisällissodassa maihinnousun estämispartiointia Biskajan lahdella ja Välimerellä. Alus kuljetti 11. joulukuuta 1936 Windsorin herttuan Boulogne-sur-Meriin.

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan syttyessä HMS Fury oli laivueensa mukana sjoitettu Scapa Flowhon, mistä alus osallistui laivasto-osastojen suojaamiseen sekä sukellusveneidentorjuntapurjehduksiin. HMS Royal Oakin upottamisen jälkeen 14. lokakuuta 1939 alus siirrettiin Clydeen yhdessä Kotilaivaston alusten kanssa, kunnes Scapa Flown suojaa saatiin parannettua. Alus suojasi vuoden 1939 lopulla Kanadasta saapuvia saattueita. HMS Fury palasi vuoden 1940 alussa Scapa Flowhun.

HMS Fury 20.4.1940

HMS Fury suojasi 17. huhtikuuta Norjassa ilmahyökkäyksessä vaurioitunutta risteilijää HMS Suffolkia Scapa Flowhun. Alus suojasi lentotukialuksia HMS Ark Royal ja HMS Glorious näiden toimittaessa ilmasuojaa Tromssan ympäristön joukoille.

HMS Fury siirrettiin 9. toukokuuta yhdessä sisaralustensa HMS Fortunen ja HMS Foresightin kanssa Noreen taistelemaan Pohjanmerellä olevia Saksan laivaston E-veneitä ja miinalaivoja vastaan. Alus suoritti useita purjehduksia yhdessä risteilijä HMS Birminghamin kanssa ja se suojasi E-veneitä vastaan taistellessaan vaurioituneen hävittäjän HMS Kellyn paluun Tyneen.

Välimerellä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Fury siirrettiin heinäkuussa 8. Hävittäjälaivueen mukana Force H:hon Gibraltarille. Elokuussa alus suojasi saattueita Välimerellä ja syyskuussa se otti osaa operaatio Menaceen eli Vapaan Ranskan joukkojen siirtoon Dakariin. Alus taisteli yhdessä Australian laivaston risteilijän HMAS Australian ja hävittäjä HMS Greyhoundin kanssa Vichyn Ranskan laivaston hävittäjää L'Audacieuxia vastaan sytyttäen aluksen tuleen ja pakottaen sen ajamaan rantaan uppoamisen estämiseksi. HMS Fury partioi lokakuussa Länsi-Afrikan rannikolla ja se suojasi 9. lokakuuta Vapaan Ranskan joukkojen maihinnousua Kameruniin. Alus palasi marraskuussa Force H:hon.

HMS Fury suojasi marraskuussa useita Maltan saattueita, joihin kuului myös operaatio Collarin kaukosuojaustehtävä osana Force H:ta. Alus osallistui Spartiventon taisteluun, jossa se suojasi HMS Renownia. Alus otti osaa tammikuussa 1942 operaatio Excessiin ja se suojasi 9. helmikuuta Genovan pommitukseen osallistunutta laivasto-osastoa. Alus oli maaliskuussa huollettavana Maltalla.

HMS Fury suojasi huhtikuussa HMS Ark Royalia tukialuksen siirtäessä lentokoneita Maltalle. Alus oli jälleen toukokuussa suojaamassa saattueita osana Force H:ta, kun siirrettiin panssarivaunuja Pohjois-Afrikassa taistelevalle 8. Armeijalle Egyptiin. Force H määrättiin 24. toukokuuta osallistumaan Saksan laivaston taistelulaivan Bismarckin metsästykseen Atlantille. Bismarckin upottua HMS Fury määrättiin 8. Hävittäjälaivueen mukana etsimään saksalaisia tukilaivoja, joiden tehtävänä oli huoltaa Bismarckia merellä. Hävittäjälaivue pysäytti 23. kesäkuuta saksalaisen tukilaiva Alstertorin, jonka oma miehistö upotti ennen valtausta. Laivue palasi Gibraltarille. HMS Fury suojasi saattuetta 21. heinäkuuta operaatio Substancessa ja 24. syyskuuta operaatio Halberdissa.

Jäämeren saattueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Fury siirrettiin lokakuussa Kotilaivastoon suojaamaan Jäämeren saattueita ja se liitettiin marraskuussa erikoissaattajaosastoon Greenockissa. Alus palasi joulukuussa 8. Hävittäjälaivueeseen suojaamaan saattueita. HMS Fury oli tammikuussa 1942 huollettavana Humberin telakalla, missä aluksen ilmatorjunta-aseistusta lisättiin. Alus liittyi 15. helmikuuta laivueeseen Scapa Flowssa, jossa alus valmistautui Jäämeren saattueiden suojaamiseen. HMS Fury oli maaliskuussa saattueiden QP6 ja PQ12 kaukosuojausosastossa.

HMS Fury oli 23. maaliskuuta suojaamassa saattuetta PQ13 yhdessä risteilijä HMS Trinidadin ja hävittäjä HMS Eclipsen kanssa. Alus määrättiin 27. maaliskuuta etsimään saattueesta jääneitä, jolloin se ohjasi saattueeseen SS Haraplionin. Saattue joutui 28. maaliskuuta Saksan laivaston Narvik-luokan hävittäjien kohteeksi, jolloin alus avusti hyökkäyksen torjunnassa. Alus suojasi oman torpedonsa vaurioittamaa HMS Trinidadia Kuolan niemimaalle. HMS Fury hyökkäsi Saksan laivaston sukellusvenettä U-378 vastaan ilman tulosta. Alus viipyi Murmanskissa, kunnes se liitettiin 10. huhtikuuta palaavaan saattueeseen QP10. Alus suojasi samalla HMS Trinidadia sen palatessa Englantiin. HMS Trinidad upposi 15. huhtikuuta useiden ilmapommitusten jälkeen.

HMS Fury suojasi seuraavaksi saattueita PQ16, QP12 ja QP17. Alus suoritti tuloksettoman hyökkäyksen sukellusvenettä U-456 vastaan yhdessä HMS Wiltonin ja HMS Lotusin kanssa.

HMS Fury palasi elokuun alussa Välimerelle ja se oli suojaamassa 10. elokuuta operaatio Pedestalia. Alus oli suojaamassa miinanraivaajia, kunnes palasi 17. elokuuta Englantiin. Alus suojasi 9. syyskuuta saattuetta PQ18, mutta se siirrettiin 17. syyskuuta suojaamaan palaavaa saattuetta QP14. HMS Fury purjehti 18. syyskuuta yhdessä HMS Impulsiven kanssa Huippuvuorille suojaten RFA Oligarchia takaisin saattueeseen. Kolmen aluksen osasto palasi saattueen QP14 luokse 19. syyskuuta. Alus siirrettiin suojaamaan yhdessä HMS Wheatlandin ja HMS Wiltonin kanssa risteilijä HMS Scyllaa ja saattuetukialus HMS Avengeria kasvaneen sukellusveneuhan vuoksi.

HMS Fury jatkoi palvelustaan Kotilaivastossa ja se suojasi joulukuussa saattueita JW51A ja RA51 ja maaliskuussa 1943 saattuetta RA53.

Atlantilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Fury liitettiin maaliskuun puolessavälissä 4. Saattajaryhmään suojaamaan Atlantin saattueita. Alus suojasi huhtikuussa saattueita HX329, jolloin se esti sukellusveneiden toimintaa tehokkaasti, HX234 ja ONS5. Se suojasi toukokuussa 1. miinalaivalaivueen miinanlaskua pohjoiselle miinasululle ja suojasi saattuetta SC130. Alus siirrettiin telakalle huollettavaksi.

HMS Fury suojasi 17. kesäkuuta Kotilaivastosta Välimeren laivastolle Sisilian maihinnousua varten lähetettyä osastoa. Osaston saavuttua määränpäähän alus siirrettiin suojaamaan joukkojenkuljetussaattueita. Se liitettiin 10. heinäkuuta maihinnousua suojaavaan osastoon.

Italian antauduttua HMS Fury oli saattamassa Italian laivastoa Maltalle antautumaan. Alus oli 12. syyskuuta suojaamassa Salernon maihinnousua.

HMS Fury oli Aigeianmerellä torjumassa saksalaisjoukkojen siirtoa. Alus kohtasi 7. lokakuuta saattueen yhdessä HMS Penelopen ja HMS Faulknorin kanssa, mutta osasto joutui 15. lokakuuta vetäytymään toistuvien ilmahyökkäysten vuoksi. Alus tulitti 15. marraskuuta Lerosta yhdessä HMS Exmoorin ja Puolan laivaston hävittäjän ORP Krakowiakin kanssa ja uudelleen seuraavana päivänä yhdessä HMS Aldenhamin ja HMS Pennin kanssa. Alus oli joulukuussa huollettavana Gibraltarilla, jolloin se samalla muutettiin saattajaksi. Alukselta poistettiin yksi nelituumainen tykki ja kolmen tuuman ilmatorjuntatykki, joiden tilalle asennettiin 20 millimetrin Oerlikonin ilmatorjuntatykkejä. Samoin aluksen syvyyspommien määrää lisättiin.

HMS Fury maihin ajettuna Arromanchesin rannalla 5.7.1944.

HMS Fury palasi palvelukseen helmikuussa 1944 ja alus palasi maaliskuussa Scapa Flowhun, jossa se liitettiin 4. Tukiryhmään. Alus suojasi saattuetta HX231 ja avusti sukellusveneparven hyökkäyksen torjunnassa. Alus siirrettiin 13. toukokuuta osaksi Force J:tä operaatio Neptunessa Brittien maihinnousussa Ranskaan. Toukokuun lopun alus osallistui harjoituksiin. Alus liitettiin kesäkuussa tulitukiosasto E:hen tukemaan Brittien itäistä maihinnousualuetta.

HMS Fury purjehti 5. kesäkuuta Solentista osana saattuetta J-1. Alus saapui sillanpään edustalle ja se siirtyi 6. kesäkuuta omalle tulitoiminta-alueelleen yhdessä HMS Venuksen kanssa. Alukset suorittivat tulivalmistelun Corseullesista länteen. Alus palasi Itäisen laivasto-osaston yhteyteen. HMS Fury suoritti 7.-20. kesäkuuta erilaisia tukitehtäviä ja suojasi saattueita alueellaan, kunnes se palasi Portsmouthiin tankattavaksi ja täydennettäväksi.

HMS Fury ajoi 21. kesäkuuta sillanpäässä miinaan ja se jouduttiin ajamaan maihin. Alus nostettiin ja hinattiin Englantiin. Elokuussa tehdyissä tutkimuksissa todettiin aluksen olevan korjauskelvoton. HMS Fury siirrettiin syyskuussa poistolistalle ja myytiin BISCOlle, joka siirsi sen romutettavaksi TW Wardille Briton Ferryyn. Alus hinattiin romutettavaksi ja se saapui 18. syyskuuta Briton Ferryyn.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMS Fury (H76).
  • English, John: Amazon to Ivanhoe - British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)
  • Woodman, Richard: Arctic Convoys 1941-1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]