Operaatio Collar

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Operaatio Collar oli peitenimi Kuninkaallisen laivaston toisen maailmansodan huoltosaattueelle Gibraltarilta Maltalle ja Aleksandriaan.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Risteilijä HMS Newcastle lähti 9. marraskuuta Plymouthista lastinaan RAF:n henkilöstöä sekä materiaalia Maltalle. Aluksen tulee liittyä Gibraltarilla Force H:hon ja purjehtia osana operaatio Whitea Maltalle, minkä jälkeen aluksen palasi Gibraltarille 19. marraskuuta odottamaan operaatio Collarin alkamista.[1]

Laivaston komentaja antoi käskyn 17. marraskuuta 1940 Force H:n komentajalle, että operaatio MB9:n aloituspäivä on 22. marraskuuta. Samalla annettiin määräys, jonka mukaan saattue MW4:n saattajanaan taistelulaiva HMS Ramillies, risteilijät HMS Berwick ja HMS Coventry sekä hävittäjät HMS Diamond, HMS Defender, HMS Gallant, HMS Greyhound ja HMS Hereward purjehtii Aleksandriasta Maltalle aloituspäivänä kulkien Kreetan pohjoispuolitse.[2]

Risteilijät HMS Manchester ja HMS Southampton sekä rahtialus SS New Zealand Starin purjehtivat 12.–14. marraskuuta Englannista Gibraltarille. Saman aikaisesti purjehtivat 16 solmun alukset RAF:n kuljetusalus Franconia, SS Clan Forbes ja SS Clan Fraser Englannista Gibraltarille. Näiden kuuden aluksen oli määrä kohdata pisteessä 41°N, 21°W, mutta tapaamispaikka siirrettiin pisteeseen 39°N, 19°W eli noin 650 mailia Gibraltarilta länteen. Tapaamisen jälkeen HMS Southampton ja Franconia purjehtivat parasta vauhtiaan Gibraltarille. Loppuosasto jäi alueelle odottamaan HMS Sheffieldiä, jonka saavuttua HMS Manchester purjehti parasta vauhtiaan Gibraltarille ja HMS Sheffield suojasi kauppa-alusten kulun Gibraltarille.[3]

Gibraltarilla HMS Manchesterille ja HMS Southamptonille siirrettiin 1 370 Britannian kuninkaallisten ilmavoimien henkilöstöä Franconialta toimitettavaksi Aleksandriaan. Risteilijöiden tuli myös suojata kolmen kauppa-aluksen pääsy Maltalle ja New Zealand Starin kulku edelleen Aleksandriaan.[3]

Saattavan osaston kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gibraltarille sijoitettu amiraali James Somervillen komentama Force H muodosti saattueen kaukovarmistuksen. Somervillen osastossa (Force B) olivat taisteluristeilijä HMS Renown, lentotukialus HMS Ark Royal, risteilijät HMS Sheffield ja HMS Despatch sekä yhdeksän hävittäjää.

Saattueeseen kuuluivat lisäksi Välimeren laivastolle siirrettävät alukset eli Force F, jonka muodostivat aiemmin mainitut kolme kauppa-alusta ja kaksi risteilijää sekä hävittäjä HMS Hotspur ja Flower-luokan korvetit HMS Peony, HMS Salvia, HMS Gloxinia ja HMS Hyacinth. Osaston johtajana toimi amiraali Lancelot Holland.

Force B ja F purjehtivat Gibraltarilta 25. marraskuuta vastaisena yönä. Korvetit, joiden oli tarkoitus mennä Suda lahteen suojaamaan Aegean meren saattueita jäivät kuitenkin saattueesta, koska ne eivät kyenneet ylläpitämään riittävää nopeutta.

Italian laivasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italian laivaston osasto koostui kahdesta taistelulaivasta, kuudesta risteilijästä sekä 14 hävittäjästä. Osaston komentajana oli amiraali Inigo Campioni. Osaston tehtävänä oli estää laivojen pääsy Maltalle. Italialainen laivasto-osasto kohtasi Force F:n alukset Spartiventon taistelussa, jossa yksi britti risteilijä ja yksi italialainen hävittäjä vaurioituivat.

Loppumatka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelun jälkeen amiraali Somervillen Force H jatkoi kohti Maltaa, kunnes 27. marraskuuta Cape Bonin kohdalla kääntyivät paluumatkalle kohden Gibraltaria. Saattue ohitti Cape Bonin 28. marraskuuta puolelta öin ja jatkoivat matkaa kohdatakseen amiraali Andrew Cunninghamin Välimeren laivaston osaston saattamaan lopun matkaa.

Kohtaamisen jälkeen saattue jakaantui kahtia. Clan Fraser ja Clan Forbes suuntasivat kohden Maltaa ja New Zealand Star, jota saattoivat hävittäjät HMS Defender ja HMS Hereward, kohti Aleksandriaa. Aleksandriaan saattuetta suojasi lisäksi risteilijät HMS Manchester ja HMS Southampton.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Page Christopher (toim.): The Royal Navy and the Mediterranean Volume II: November 1940 – December 1941. Lontoo: Whitehall History Publishing, 2002. ISBN 0-7146-5205-9. (englanniksi)
  • Bauer Eddy: Toinen Maailmansota osa 1. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1973. ISBN 951-0-05841-6.
  • Whitley M J: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Christopher Page (toim) s. 23–24
  2. Christopher Page (toim) s. 23
  3. a b Christopher Page (toim) s. 24

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]