HMS Hotspur (H01)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Kuninkaallisen laivaston toisessa maailmansodassa palvelleesta H-luokan hävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia, katso HMS Hotspur.
HMS Hotspur
HMS Hotspur
HMS Hotspur
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Scotts Shipbuilding and Engineering Company, Greenock
Kölinlasku 27. helmikuuta 1935
Laskettu vesille 23. maaliskuuta 1936
Palveluskäyttöön 29. joulukuuta 1936
Palveluskäytöstä Dominikaasen tasavallan laivastolle 23. marraskuuta 1948 Trujillo
Tekniset tiedot
Uppouma 1 340 t (kuiva)
1 980 t (max)
Pituus 98,45 m (kokonaispituus)
97,5 m (vesiraja)
Leveys 10,05 m
Syväys 3,78 m
Koneteho 34 000 hv
Nopeus 36 solmua (67 km/h)
Miehistöä 145
Aseistus 4 × 4,7"/L45 (120 mm) QF Mk XII tykkiä CP Mk XVIII asennuksena
2 × 0,5" Vickers Mk I nelipiippuista konekivääriä
8 × 21" (533 mm) torpedoputkea Mk IX
45 syvyyspommia

HMS Hotspur (viirinumero H01) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston H-luokan hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Alus tilattiin 13. joulukuuta 1934 Scotts Shipbuilding and Engineering Companyltä Greenockista osana vuoden 1934 laivasto-ohjelmaa. Aluksen köli laskettiin 27. helmikuuta 1935 ja se laskettiin vesille 23. maaliskuuta 1936. Aluksen valmistuskustannukset olivat 253 037 puntaa ilman Amiraliteetin toimittamia ase- ja viestijärjestelmiä.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Hotspur liitettiin palvelukseen otettaessa H-luokan aluksista muodostettuun Välimeren laivaston 2. Hävittäjälaivueeseen, jossa se palveli toisen maailmansodan alkuun saakka.[2]

HMS Hotspur matkasi 3. syyskuuta 1939 Sheernessistä liittyäkseen Välimeren laivastoon huollon jälkeen. Alus siirrettiin 6. syyskuuta Gibraltarille saavuttuaan Freetowniin etsimään saksalaisia kaappareita saarronmurtajia[2]. Se siirrettiin 22. lokakuuta edelleen Länsi-Intian alueelle suojaamaan saattueita.[1]

1940[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Hotspur palasi tammikuussa 1940 kotimaahan, jossa se matkasi Sheernessiin. Alus otettiin 18. tammikuuta Sheernessissä telakalle huollettavaksi. Se palasi palvelukseen maaliskuun alussa, minkä jälkeen se liittyi 6. maaliskuuta Scapa Flowssa laivueeseensa, joka oli liitetty Kotilaivastoon. Laivueen tehtävänä oli suojata saattueita sekä laivastoa luoteisen reitin alueella.[1]

HMS Hotspur määrättiin 31. maaliskuuta liittymään Force WV:hen suojaamaan miinanlaskua Vestfjordiin Norjan rannikolle. Alus purjehti 6. huhtikuuta Sullom Voesta kohdatakseen miinalaivat matkalla Norjaan. Se erosi Force WV:stä yhdessä HMS Hardyn, HMS Havockin ja HMS Hunterin kanssa suojatakseen HMS Eskiä, HMS Impulsiveä, HMS Icarusta ja HMS Ivanhoeta miinojenlaskussa. Alus liittyi seuraavana päivänä miinoituksen päätyttyä taisteluristeilijä HMS Renownin suojaksi. HMS Hotspur oli mukana kohdattaessa Saksan laivaston taisteluristeilijä Scharnhorst. Alus erkani pian kohtaamisen jälkeen osastosta huonon sään vuoksi liittyen laivueeseensa Vestfjordissa.[1]

HMS Hotspur osallistui laivueen mukana seuraavana päivänä Narvikin ensimmäiseen taisteluun. Alukseen osui useita laukauksia, jotka aiheuttivat pahoja vaurioita ja muuttaen aluksen palveluskyvyttömäksi. Aluksen kattilahuone No2 tuhoutui ja sähköt katkesivat. Alus kolaroi pian tämän jälkeen HMS Hunterin kanssa, jolloin yhteenkytkeytyneet alukset joutuivat keskitettyyn tuleen. Taistelussa sai surmansa kolmetoista miehistönjäsentä.[1]

HMS Hostile hinasi 10. huhtikuuta pahoin vaurioituneen HMS Hotspurin Lofooteille. Aluksella aloitettiin 12. huhtikuuta Skjelfjordissa tilapäiskorjausten tekeminen ja se kykeni 19. huhtikuuta aloittamaan matkansa Chathamiin.[1]

HMS Hotspur siirrettiin 2. toukokuuta korjattavaksi telakalle. Alus määrättiin kesäkuussa siirtymään Gibraltarille 13. Hävittäjälaivueeseen suojaamaan Atlantin saattueita sekä Force H:ta. Alus palasi palvelukseen 16. heinäkuuta, jolloin se aloitti valmistautumisen siirtoon Gibraltarille. Se aloitti 24. heinäkuuta matkan Gibraltarille yhdessä lentotukialus HMS Arguksen sekä hävittäjien HMS Encounterin ja HMS Greyhoundin kanssa. Osasto suojasi samalla SS Reina del Pacificoa ja SS Clan Fergusonia Hyväntoivonniemenreitin alkuosan. Gibraltarille saavuttuaan alus suojasi HMS Argusta toimitettaessa 30. heinäkuuta lentokonetäydennystä Maltalle (operaatio Hurry).[1]

HMS Hotspur suojasi 2. elokuuta operaatio Hurrystä vapauduttuaan lentotukialus HMS Ark Royalia sen lentokoneiden iskiessä Cagliarin lentotukikohtaan operaatio Crushissa. Alus suojasi 30. elokuuta Force H:n mukana taistelulaiva HMS Valiantin, lentotukialus HMS Illustriousin, risteilijöiden HMS Calcutta ja HMS Coventry siirtoa Välimeren laivastoon Aleksandriaan (operaatio Hats).[1]

HMS Hotspur palasi 3. syyskuuta Gibraltarille Force H:n mukana vapauduttuaan operaatio Hatsistä. Aluksen ollessa 11. syyskuuta Gibraltarin edustalla partiomatkalla se havaitsi Vichyn Ranskan laivaston risteilijöiden menevän Dakarin satamaan.[1]

HMS Hotspur, HMS Gallant ja HMS Griffin upottivat 18. lokakuuta Alboran saaresta kaakkoon Italian laivaston sukellusveneen Lafolen. Alus kärsi lieviä vaurioita ajettuaan sukellusveneen päälle. Se siirrettiin 22. lokakuuta telakalle korjattavaksi. Alus määrättiin 20. marraskuuta Maltalle telakalle lopullisia korjauksia varten.[1]

HMS Hotspur suojasi 25. marraskuuta risteilijöitä HMS Manchester ja HMS Southampton niiden siirtyessä Välimeren laivastoon (operaatio Collar). Matkan kuluessa alus osallistui 27. marraskuuta Spartiventon taisteluun, joka päättyi ratkaisemattomana. Alus otettiin 29. marraskuuta Maltalla telakalle.[1]

1941[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Hotspur palasi palvelukseen 20. helmikuuta 1941, jolloin se määrättiin Välimeren laivaston 2. Hävittäjälaivueeseen Aleksandriaan. Alus suojasi 15. maaliskuuta HMS Warspitea, HMS Barhamia, HMS Valiantia ja HMS Formidablea osaston siirtyessä Sudanlahteen torjumaan mahdollista Italian laivaston siirtymistä Egeanmerelle. Se osallistui 17. maaliskuuta Matapanin taisteluun.[1]

HMS Hotspur suojasi huhtikuussa Aleksandrian ja Pireuksen välisiä saattueita. Alus evakuoi 24. huhtikuuta liittoutuneiden joukkoja Nauphiasta yhdessä HMS Calcutan, HMS Isiksen ja HMS Diamondin kanssa. Aluksiin siirtyi kaikkiaan noin 1000 sotilasta.[1]

HMS Hotspur palasi 1. toukokuuta laivastoon evakuointien päätyttyä. Alus suojasi 6. toukokuuta laivastoa operaatio Tiikerissä, josta se erkani seuraavana päivänä suojatakseen risteilijä HMS Ajaxia yhdessä HMS Imperialin ja HMS Havockin kanssa. Alus tulitti Bengasia osaston mukana. Alus palasi 12. toukokuuta Aleksandriaan laivaston mukana.[1]

HMS Hotspur määrättiin 20. toukokuuta etsimään saksalaisten miehittämiä veneitä Kreetan edustalta. Alus etsi 24. toukokuuta veneitä tuloksetta yhdessä HMS Ajaxin, HMS Didon, HMS Isiksen ja HMS Imperialin kanssa. Se tuki seuraavana päivänä Kreetan puolustusta.[1]

HMS Hotspur oli 28. toukokuuta evakuoimassa Heraklionista 4000 sotilasta osana Force B:tä. Alus erkani seuraavana päivänä osastosta suojatakseen pelastusalusten paluumatkan, kun siihen oli siirretty HMS Imperialin evakuoimat sotilaat ja miehistön. HMS Imperialin peräsin oli vaurioitunut lähelle osuneesta pommista. Alus upotti vaurioituneen aluksen kahdella torpedolla.[1]

HMS Hotspur evakuoi 31. toukokuuta Spakhiasta jäljelle jääneet sotilaat yhdessä HMS Manxmanin ja HMS Phoeben kanssa. Osasto joutui ilmahyökkäykseen sekä meno- että paluumatkalla, mutta alukset selvisivät ilman suuria tappioita.[1]

HMS Hotspur ja HMS Janus siirrettiin heinäkuussa tukemaan Syyrian operaatioita. Alukset karkottivat kaksi Vichyn Ranskan laivaston hävittäjää, jotka tulittivat australialaisia joukkoja (operaatio Exporter). Alus siirrettiin heinäkuussa Rannikkolaivueeseen huoltamaan ja tukemaan Tobrukin varuskuntaa.[1]

HMS Hotspur suojasi 24. marraskuuta taistelulaivoja HMS Queen Elizabethia, HMS Barhamia sekä HMS Valiantia etsittäessä tuloksetta Italian laivaston aluksia. Alus osallistui seuraavana päivänä Saksan laivaston sukellusvene U-331:n torpedoiman HMS Barhamin miehistön pelastamiseen.[1]

HMS Hotspur joutui 29. marraskuuta Italian ilmavoimien torpedokoneiden hyökkäyksen kohteeksi ollessaan suojaamassa HMS Naiadia yhdessä HMS Griffinin kanssa. Osasto oli matkalla pommittamaan Dernaa. Alus selvisi vaurioitta.[1]

HMS Hotspur suojasi 23. joulukuuta saattuetta AT5. Se ja HMS Hasty jahtasivat viisi tuntia sukellusvene U-79:ää, minkä jälkeen alukset tuhosivat vastustajansa (32°15′N, 25°19′E ).[1]

1942[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Hotspur suojasi tammikuussa 1942 laivaston mukana Maltalle matkannutta saattuetta operaatiossa MF3. Alus määrättiin helmikuussa siirtymään Itäiseen laivastoon.[1]

HMS Hotspur palveli edelleen Välimerellä, kunnes laivueiden uudelleen järjestelyn päätyttyä se aloitti 23. helmikuuta matkansa Ceylonille. Alus liitettiin 31. maaliskuuta HMS Indomitablen, HMS Formidablen, HMS Cornwallin, HMS Dorsetshiren, HMS Enterprisen, HMS Emeraldin sekä viiden hävittäjän muodostamaan Force A:han.[1]

HMS Hotspur purjehti 1. huhtikuuta Force A:n mukana etsimään tuloksetta Keisarillisen Japanin laivaston osastoa, jonka sanottiin olevan matkalla Ceylonille. Tämän jälkeen alus suojasi Intian valtamerellä saattueita, kunnes se sai kesäkuussa määräyksen palata Välimeren laivaston 2. Hävittäjälaivueeseen.[1]

HMS Hotspur suojasi 12. kesäkuuta laivaston mukana Maltalle matkannutta saattuetta operaatio Vigorousissa. Saattue joutui 14. kesäkuuta ilmahyökkäyksen kohteeksi ja samalla saatiin tieto Italian laivaston merellä olosta. Saattue joutui seuraavana päivänä E-veneiden hyökkäyksen kohteeksi, jolloin HMS Hastyyn osui torpedo. HMS Hotspur upotti vaurioituneen aluksen torpedoimalla pelastettuaan miehistön. Alus palasi saattueen mukana Aleksandriaan, kun operaatio peruutettiin.[1]

HMS Hotspur siirrettiin heinäkuussa Adeniin, jossa se liittyi Itäiseen laivastoon suojaamaan saattueita sekä laivaston raskaita yksiköitä. Alus palveli vuoden lopun Adenissa.[1]

1943[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Hotspur siirrettiin tammikuussa 1943 Etelä-Atlantille suojaamaan merenkulkua. Alus määrättiin helmikuussa huollettavaksi sekä muutettavaksi sukellusveneentorjuntakykyiseksi saattajaksi. Se aloitti 14. helmikuuta matkan Freetowniin, jonne saavuttuaan se liittyi kotimaahan matkaavaan saattueeseen. Se saapui 27. helmikuuta Plymouthiin, josta se jatkoi matkaansa Sheernessiin telakalle.[1]

HMS Hotspurille asennettiin telakalla ollessa sukellusveneentorjuntaheitin, merivalvontatutka tyyppiä 271 sekä radiopeilausjärjestelmä. Aluksen koeajojen päätyttyä 1. kesäkuuta se siirtyi Tobermoryyn koulutettavaksi.[1]

HMS Hotspur liittyi heinäkuussa Greenockissa 4. Saattajaryhmään suojaamaan Atlantin saattueita. Alus osallistui 27. syyskuuta ryhmän mukana taisteluun saattuetta ONS19 uhanneita sukellusveneita vastaan.[1]

1944[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Hotspur suojasi ryhmän mukana Atlantin saattueita, kunnes se siirrettiin kesäkuussa Plymouthiin 14. Saattajaryhmään. Ryhmän muut alukset olivat HMS Fame, HMS Icarus, HMS Havelock ja HMS Inconstant. Alus osallistui 6. kesäkuuta lounaisenreitin alueella sukellusveneiden torjuntaan, jolla pyrittiin estämään niiden pääsy Kanaaliin häiritsemään Normandian maihinnousua.[1]

HMS Hotspur osallistui 18. kesäkuuta ryhmän mukana Saksan laivaston sukellusveneen U-767 upottamiseen (29°03′N, 12°03′W ). Alus palasi heinäkuussa ryhmän mukana Atlantin saattueiden suojaksi.[1]

HMS Hotspur siirrettiin 31. lokakuuta Vickers Armstrongin telakalle Barrowiin, missä se muutettiin sukellusveneentorjuntasaattajaksi. Alukselle jäi ainoastaan kolme 4,7 tuuman tykkiä, kun toinen takakannen tykeistä korvattiin syvyyspommeilla.[1]

1945[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Hotspur palasi telakalta 9. maaliskuuta 1945, minkä jälkeen se oli koeajoissa sekä koulutettavana Irlannin merellä. Alus siirrettiin rannikkosaattueiden suojaksi snorkkelilla varustettujen sukellusveneiden aiheuttamaa uhkaa vastaan.[1]

HMS Hotspur siirrettiin toukokuussa Rosythin saattajayksiköihin suojaamaan Pohjanmeren meriliikennettä, minkä jälkeen se tuki kesäkuusta elokuuhun Pohjanmerellä haltuunotto-operaatioita.[1]

HMS Hotspur siirrettiin elokuussa Londonderryn koulutuslaivueeseen. Alus palveli koulutustehtävissä aina kesäkuuhun 1946 saakka, jolloin se siirrettiin 4. Saattajaryhmään. Se siirrettiin helmikuussa 1947 Portsmouhin telakalle, josta se palatessaan alus liitettiin 3. Koulutuslaivueeseen Portlandissa. Alus siirrettiin 1948 Portsmouthin reserviin.[1]

Dominikaanisen tasavallan laivastossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus myytiin marraskuussa Dominikaaniselle tasavallalle, joka nimesi sen Trujilloksi (runkonumero D101). Alus nimettiin 1962 Duarteksi ennen palveluksesta poistoa 1972. Alus on romutettu.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • English, John: Amazon to Ivanhoe - British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5.
  • Gardiner Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Levy James P: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)
  • Woodman Richard: Arctic Convoys 1941–1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj Naval-history.net - HMS Hotspur
  2. a b Whitley, M. J. s. 110