Cape Passeron taistelu (1940)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Cape Passeron taistelu
Osa toisen maailmansodan Välimeren sotatoimialuetta
Yhdistyneen kuningaskunnan laivaston kevyt risteilijä HMS Ajax.
Yhdistyneen kuningaskunnan laivaston kevyt risteilijä HMS Ajax.
Päivämäärä:

12. lokakuuta 1940

Paikka:

Passeronniemen edusta, Välimeri

Lopputulos:

Yhdistyneen kuningaskunnan voitto

Osapuolet

Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta

Italia

Komentajat

Yhdistyneen kuningaskunnan lippu kapteeni E. D. B. McCarthy

Italian lippu 1861–1946 kapteeni Banfi
Italian lippu 1861–1946 kapteeni Carlo Margottini

Vahvuudet

2 risteilijää

4 hävittäjää
3 torpedovenettä

Tappiot

13 kaatunutta
1 vaurioitunut risteilijä

noin 200 kaatunutta
1 hävittäjä
1 hävittäjä vaurioitunut
2 torpedovenettä

Cape Passeron taistelu oli Britannian kuninkaallisen laivaston ja Italian laivaston välinen taistelu toisessa maailmansodassa 12. lokakuuta vastaisena yönä vuonna 1940. Taistelussa olivat vastakkain Britannian kevyt risteilijä HMS Ajax ja italialainen laivasto-osasto.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maltalle toimitettavalla sotamateriaalilla, ruoalla ja polttoainella kuormatut rahtialukset SS Clan Macaulay (10 492 t), SS Clan Ferguson (7 347 t), SS Lanarkshire (9 816 t) ja SS Memnon (7 506 t), jotka olivat lähteneet Britteinsaarilta ja kulkeneet Hyväntoivonniemen reittiä, saapuivat 8. lokakuuta 1940 Aleksandriaan.[1] Rahtialuksista muodostettiin saattue MF3, joka lähti Aleksandriasta Maltalle 9. lokakuuta suojanaan ilmatorjuntaristeilijät HMS Calcutta ja HMS Coventry ja neljä hävittäjää. Kaukosuojana toimi amiraali Andrew Cunninghamin komentama osasto, jossa olivat taistelulaivat HMS Warspite, HMS Malaya ja HMS Ramillies ja molemmat tukialukset HMS Ark Royal ja HMS Illustrious, 3. risteilijäviirikkö HMS York, HMS Gloucester, HMS Liverpool, 7. risteilijäviirikkö HMS Ajax, HMS Orion ja HMAS Sydney sekä 16 hävittäjää.[2] Samalla oli tarkoitus siirtää Maltalta Aleksandriaan saattue MF4, jonka muodostivat tyhjä rahtilaiva SS Volo, laivaston tankkeri RFA Plumleaf ja tykkivene HMS Aphis. Näitä kahta saattuetta yhdessä kutsutaan nimellä operaatio MB6.[3]

Ainoa merkittävä tapahtuma saattueen reitillä Maltalle oli hävittäjä HMS Imperialin vaurioituminen sen osuttua miinaan. Hävittäjä HMS Decoy hinasi vaurioituneen aluksen Maltalle. Saattue MF3 pääsi määränpäähänsä 11. lokakuuta, ja saattue MF4 lähti kohti Aleksandriaa saman tien. Italian ilmavoimien tiedustelukone havaitsi palaavan saattueen pian Maltalta lähdön jälkeen, minkä seurauksena Italian laivaston esikunta päätti järjestää ylläkön palaavalle saattueelle.[3]

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italian laivaston komentaja amiraali Inigo Campioni määräsi hävittäjäyksiköt Tunisian ja Sisilian väliseen salmeen Cap Boniin, mikäli brittiläinen laivasto-osasto olisi matkalla Gibraltarille. Campionin näkemyksen mukaan taistelulaivojen ja risteilijöiden lähettäminen oli liian myöhäistä, koska ne eivät kykenisi taistelemaan enää saattuetta vastaan. Italian laivaston Soldati-luokan hävittäjistä muodostettu kapteeni (ital. Capitano di Vascello) Carlo Margottinin komentama 11. hävittäjälaivue Artigliere, Camicia Nera, Aviere ja Geniere lähti merelle. Lisäksi Spica-luokan torpedoveneista muodostettu kapteeni (ital. Capitano di Fregata) Alberto Banfin komentama 1. torpedovenelaivue Ariel, Alcione ja Airone oli partiomatkalla 35°45”N ja 35°25”N välillä ja eteni noin kolme merimailia toisistaan täydenkuun valossa.[4]

HMS Ajaxin ja torpedoveneosaston välinen taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Torpedovene Alcione havaitsi kello 01:37 HMS Ajaxin matkalla kohti itää 17,9 kilometrin päässä vasemmalla. Kaikki kolme torpedovenettä aloittivat hyökkäyksen kello 01:48 täydellä vauhdilla kohti HMS Ajaxia, joka ei ollut havainnut italialaisia. Alcione laukaisi kaksi torpedoa kello 01:57 1 900 metrin etäisyydeltä. Torpedoveneosaston komentaja Banfi käski lippulaiva Aironen avata tulen 100 millimetrin tykillään, samalla myös muut avasivat tulen kohti HMS Ajaxia, johon osui kolme laukauksista, kaksi sillalle ja yksi kaksi metriä vesirajan alle.[4]

HMS Ajax havaitsi hyökkääjät kello 1:55 ja avasi tulen kohti lähintä täyttä vauhtia hyökkäävää torpedovenettä Arielia, joka hajosi osumista ja upposi 20 minuuttia myöhemmin. Osaston varapäällikkö kapteeni Mario Ruta sekä pääosa aluksen miehistöstä sai surmansa. Seuraavaksi risteilijä siirsi tulensa Aironeen, joka kuitenkin ehti laukaisemaan kaksi torpedoa. Airone syttyi tuleen, sen kansirakenteet pirstoutuivat, ja HMS Ajaxin konekiväärit tulittivat alusta lähietäisyydeltä. Airone upposi muutamaa tuntia myöhemmin. Kapteeni Banfi oli pelastuneiden joukossa. Ainoa vahingoittumaton torpedovene Alcione poistui paikalta kello 2:03.[5]

HMS Ajaxin ja hävittäjäosaston välinen taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Artigliere HMS Ajaxin kanssa käymänsä taistelun jälkeen

Torpedoveneitä vastaan käydyn taistelun päätyttyä HMS Ajax palautti kurssinsa kohti itää. Aluksen tutka havaitsi kello 02:15 kaksi Italian laivaston hävittäjää, joiden päällikkö kapteeni Carlo Margottini oli havainnut HMS Ajaxin ja torpedoveneiden välisen taistelun etelässä. Radion epäkuntoisuus esti Margottinia hyökkäämästä koko osastollaan, koska kolme hänen hävittäjistään oli matkalla luoteeseen eikä pohjoiseen kuten oli käsketty. HMS Ajax avasi tulen täyslaidallisella ja torpedoilla kohti Avierea, joka kärsi pahoja vaurioita paeten etelään.[6]

Artigliere laukaisi torpedon ja ampui kolme sarjaa 120 mm kansitykillään 2,6 kilometrin päästä ennen kuin HMS Ajaxin tuli osui ja rampautti aluksen. Laukaistu torpedo meni ohi maalin, mutta neljä kranaattia läpäisi kaksi apuasetornia ja tuhosi tutkan. HMS Ajax ampui vielä kohti Camicia Neraa , mutta ei osunut. HMS Ajax poistui paikalta kärsittyään 13 kaatuneen ja yli 20 haavoittuneen tappiot. HMS Ajax käytti taistelussa 490 eri kokoista laukausta ja neljä torpedoa. Aluksen vaurioiden korjaaminen vei lähes kuukauden, minkä jälkeen se palasi palvelukseen.[6]

Artigliere tuhoutuu perässä olleen torpedovaraston räjähtäessä.

Camicia Nera otti hinaukseen taistelussa liikuntakyvyttömäksi vaurioituneen hävittäjä Artiglieren, jonka päällikkö ja monet upseerit olivat kaatuneet. Britannian kuninkaallisen laivaston risteilijä HMS York yllätti aamulla alukset. Seuranneessa taistelussa hinattavana ollut Artigliere tuhoutui ja Camicia Nera pakeni paikalta.[6]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italian kuninkaallisen laivaston esikunta (ital. Supermarina) tutki yöllistä taistelua ja havaitsi muutaman epäkohdan. Ensimmäinen havainto oli italialaisalusten syttyminen palamaan ensimmäisistä osumista. Tämän seurauksena annettiin määräys poistaa alusten kansilta kaikki tulenarkamateriaali kuten puiset koristeet. Lisäksi tutkittiin Britannian kuninkaallisen laivaston tapaa käyttää erilaisia valaisuammuksia ja täyteisiä tulitoiminnassaan, joiden käyttöä erityisesti yötaisteluissa määrättiin tutkittavaksi. Hieman huomiota sai etsintävalojen ja valaisuammusten käyttö tulitoiminnan tukena. Esikunta myös oletti tutkan käytön helpottaneen tulitoimintaa.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bauer, Eddy: Toinen Maailmansota osa 1. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1973. ISBN 951-0-05841-6.
  • Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Woodman, Richard: Malta Convoys 1940-1943. Lontoo: John Murray (Publishers) Ltd, 2003. ISBN 0-7195-6408-5. (englanniksi)
  • Greene, Jack & Massignani, Alessandro: The Naval War in the Mediterranean 1940-1943. Lontoo: Chatham Publishing, 2002. ISBN 1-86176-190-2. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Woodman, Richard s. 78
  2. Woodman, Richard s. 78-79
  3. a b Woodman, Richard s. 79
  4. a b Greene, Jack & Massignani, Alessandro s. 97
  5. Greene, Jack & Massignani, Alessandro s. 97-98
  6. a b c Greene, Jack & Massignani, Alessandro s. 98
  7. Greene, Jack & Massignani, Alessandro s. 99

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]