HMS Imperial

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HMS Imperial
HMS Imperial
HMS Imperial
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Hawthorn Leslie and Company
Kölinlasku 22. tammikuuta 1936
Laskettu vesille 11. joulukuuta 1936
Palveluskäyttöön 30. kesäkuuta 1937
Palveluskäytöstä uponnut 29. toukokuuta 1941
Tekniset tiedot
Uppouma 1391 t (kuiva)
1918 t (max)
Pituus 98 m
Leveys 10 m
Syväys 3,8 m
Koneteho 34000 hv
Nopeus 35,6 solmua
Miehistöä 145
Aseistus 4 4,7"/L45 (120 mm) QF Mk IX tykkiä CP Mk XVII asennuksena
2 0,5" Vickers Mk I nelipiippuista konekivääriä
10 21" (533 mm) torpedoputkea Mk IX
60 miinaa
1 kisko, jolla 20 syvyyspommia

HMS Imperial (viirinumero D09) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston I-luokan hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Alus tilattiin 30. lokakuuta 1935 Hawthorn Leslie and Companyltä Newcastlesta osana vuoden 1935 laivasto-ohjelmaa. Aluksen köli laskettiin 26. tammikuuta 1936 ja se laskettiin vesille 11. joulukuuta. Aluksen valmistuessa 30. kesäkuuta 1937 eli kaksi kuukautta tilauksessa sovitun toimitusajan jälkeen valmistuskustannukset olivat 257117 puntaa ilman Amiraliteetin toimittamia ase- ja viestijärjestelmiä.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Imperial liitettiin palvelukseen otettaessa Välimeren laivaston 3. Hävittäjälaivueeseen, jonka mukana se otti osaa Espanjan rannikkoliikenteen valvontaan maan sisällissodan aikana.[1]

HMS Imperial siirrettiin 3. syyskuuta 1939 laivueen mukana läntisen reitin alueelle (engl. Western Approaches Command) saattueiden suojaksi. Laivue aloitti 5. syyskuuta matkan Maltalta Plymouthiin ja se liittyi 11. syyskuuta Plymouthissa läntisen reitin alaisuuteen aloittaen sukellusveneiden torjunnan sekä saattueiden suojaamisen. Alus määrättiin lokakuussa liittymään Kotilaivastoon saattajaksi Scapa Flowhun, jonne se siirtyi marraskuussa.[1]

HMS Imperial suojasi 4. tammikuuta 1940 miinaan ajaneen taistelulaiva HMS Nelsonin Loch Ewestä Portsmouthiin korjattavaksi yhdessä HMS Faulknorin kanssa. Alus palasi 8. tammikuuta laivueeseensa.[1]

HMS Imperial kolaroi 29. helmikuuta saattuetta suojatessaan ruotsalaisen rahtialuksen SS Nordian kanssa (61°12′N, 03°08′E). Aluksen nopeus laski 12 solmuun keulan vaurioiduttua. Se palasi HMS Calcuttan saattamana Lerwickiin. Alus siirrettiin maaliskuussa Swan Hunterin telakalle Wallsendiin.[1]

HMS Imperial palasi 14. huhtikuuta palvelukseen liittyen laivastoon Norjan rannikolla. Aluksen viirinumero vaihtui toukokuun alussa I09:ksi. Alus evakuoi 2. toukokuuta liittoutuneiden joukkoja Namsoksesta yhdessä HMS Hastyn, HMS Nubianin, HMS Afridin ja Ranskan laivaston hävittäjän Bisonin kanssa. Se pelasti seuraavana päivänä uponneen HMS Afridin miehistön sekä aluksella olleet evakuoidut maavoimien sotilaat ja aiemmin pelastetut Bisonin miehistönjäsenet yhdessä HMS Griffinin kanssa. Se suojasi paluumatkalla kotimaahan HMS Devonshireä.[1]

HMS Imperial määrättiin 14. toukokuuta Välimeren laivaston 2. Hävittäjälaivueeseen. Alus lähti seuraavana päivänä Plymouthista kohti Aleksandriaa, jossa se liittyi 24. toukokuuta laivueeseensa.[1]

HMS Imperial oli 7. heinäkuuta mukana operaatiossa MA5 suojaamassa saattueita MF1 ja MS1 Maltalta Aleksandriaan. Alus erkani seuraavana päivänä saattueista purjehtien Aleksandriaan. Alus suojasi 18. heinäkuuta yhdessä HMS Herewardin kanssa Aegeanmeren saattuetta AN2 Pireukseen.[1]

HMS Imperial, HMS Decoy, HMS Ilex, HMS Janus, HMS Nubian, HMAS Vampire, HMAS Vendetta ja ORP Garland suojasivat 30. elokuuta lentotukialus HMS Eagleä, taistelulaivoja HMS Malaya ja HMS Warspite sekä risteilijöitä HMS Gloucester, HMS Kent, HMS Liverpool, HMS Orion ja HMAS Sydney. Osasto oli Egyptistä Maltalle matkanneen saattueen MS2 kaukosuojana operaatiossa MB3. Osasto joutui seuraavana päivänä ilmahyökkäyksen maaliksi, jolloin ORP Garland vaurioitui. Alus erkani 1. syyskuuta osastosta jatkaen matkaansa kohdatakseen lännestä saapuvan täydennyksen Force F:n operaatio Hatsissä: lentotukialus HMS Illustriousin, taistelulaiva HMS Valiantin sekä risteilijät HMS Coventryn ja HMS Calcuttan. Se kohtasi seuraavana päivänä täydennysosaston, minkä jälkeen se matkasi osaston mukana Rodokselle, jossa tehtiin ilmahyökkäys saarella olleisiin lentotukikohtiin.[1]

HMS Imperial hyökkäsi 4. syyskuuta syvyyspommein sukellusveneen kimppuun ilman tulosta, kun se suojasi HMS Warspiteä. Alus saapui seuraavana päivänä osaston mukana Aleksandriaan. Alus oli 8. syyskuuta operaatio MB6:n Maltalle matkanneiden saattueiden kaukosuojausosastossa. Se osui 11. lokakuuta miinaan Valettan purjehtiessaan Delimarasta viisitoista merimailia etelään (35°24′N, 14°34′E). Alus kärsi pahoja vaurioita, minkä vuoksi HMS Decoy hinasi sen Maltalle telakalle.[1]

HMS Imperial vaurioitui maaliskuussa lisää ilmapommituksessa ollessaan edelleen telakalla. Alus palasi 23. maaliskuuta palvelukseen ja se siirtyi Gibraltarille koulutukseen. Alus aloitti 27. maaliskuuta koulutuksen, mistä se siirtyi huhtikuussa Maltalle ja edelleen Aleksandriaan.[1]

HMS Imperial liittyi 28. huhtikuuta HMS Abdielin, HMS Didon, HMS Jaguarin, HMS Jervisin ja HMS Junon muodostamaan osastoon suojaamaan RFA Breconshirea matkalla Aleksandriaan. Alus saapui 30. huhtikuuta osaston mukana määränpäähän, jossa se liittyi laivueeseensa.[1]

HMS Imperial suojasi 7. toukokuuta HMS Ajaxia yhdessä HMS Havockin ja HMS Hotspurin kanssa pommitettaessa Benghazia. HMS Imperial määrättiin 28. toukokuuta osastoon, jonka tehtävänä oli evakuoida liittoutuneiden joukkoja Heraklionin satamasta. Osasto joutui seuraavana päivänä ollessaan paluumatkalla ilmahyökkäykseen. Alukseen osui pommi, joka tuhosi peräsimen korjauskelvottomaksi lisäksi lähelle osuneet pommit pysäyttivät aluksen koneet. Aluksen miehistö siirtyi HMS Hotspuriin, joka sitten upotti torpedoimalla aluksen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • English, John: Amazon to Ivanhoe - British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5.
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Levy James P: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]