HMS Intrepid (D10)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Kuninkaallisen laivaston toisessa maailmansodassa palvelleesta I-luokan hävittäjästä. Muita merkityksiä täsmennyssivulla Intrepid.
HMS Intrepid
HMS Intrepid
HMS Intrepid
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja J. Samuel White and Company, Cowes
Kölinlasku 13. tammikuuta 1936
Laskettu vesille 17. joulukuuta 1936
Palveluskäyttöön 29. heinäkuuta 1937
Palveluskäytöstä uponnut 27. syyskuuta 1943
Tekniset tiedot
Uppouma 1 391 t (kuiva)
1 918 t (max)
Pituus 98 m
Leveys 10 m
Syväys 3,8 m
Koneteho 34 000 hv
Nopeus 35,6 solmua
Miehistöä 145
Aseistus 4 4,7"/L45 (120 mm) QF Mk IX tykkiä CP Mk XVII asennuksena
2 0,5" Vickers Mk I nelipiippuista konekivääriä
10 21" (533 mm) torpedoputkea Mk IX
1 kisko, jolla 20 syvyyspommia

HMS Intrepid (viirinumero D10) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston I-luokan hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Alus tilattiin lokakuussa 1935 J. Samuel White and Companyltä Cowesista osana vuoden 1935 laivasto-ohjelmaa. Sen köli laskettiin 6. tammikuuta 1936 ja alus laskettiin vesille 17. joulukuuta 1936. Aluksen tilauksen mukaiset valmistuskustannukset olivat 258 965 puntaa ilman Amiraliteetin toimittamia ase- ja viestijärjestelmiä.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Intrepid palveli toisen maailmansodan syttyessä Välimeren laivaston 3. Hävittäjälaivueessa, joka oli 3. syyskuuta 1939 matkalla Gibraltarilta Maltalle. Alus siirrettiin 11. syyskuuta läntisen reitin alaisuuteen sukellusveneidentorjuntaan.[1]

Alus suojasi 17. syyskuuta lentotukialus HMS Courageousia, mistä se määrättiin vielä samana päivänä etsimään kauppa-aluksen havaitsemaa sukellusvenettä. Aluksen palatessa etsintämatkalta se osallistui seuraavana päivänä torpedoidun lentotukialuksen miehistön pelastamiseen.[1]

HMS Intrepid upotti 14. lokakuuta Irlannin lounaispuolella Saksan laivaston sukellusveneen U-45:n yhdessä HMS Inglefieldin, HMS Icaruksen ja HMS Ivanhoen kanssa (50°58′N, 012°57′W). Alus liitettiin 21. lokakuuta Kotilaivaston 5. Hävittäjälaivueeseen suojaamaan laivaston aluksia niiden siirtyessä Scapa Flow'sta Loch Eween taistelulaiva HMS Royal Oakin upottamisen jälkeen.[1]

Alus määrättiin siirtymään marraskuussa 20. Hävittäjälaivueeseen muodostettaessa kotivesien miinoitusyksikkö. Se siirrettiin 14. marraskuuta Chathamissa telakalle muutettavaksi miinalaivaksi. Alus liittyi 13. joulukuuta uuteen laivueeseensa oltuaan testaamassa miinoitusjärjestelmiään Solentissa.[1]

HMS Intrepid osallistui 17. joulukuuta ensimmäiseen miinoitusoperaatioonsa Emsin suistossa HMS Ivanhoen kanssa (operaatio IB). Alus laski 30. joulukuuta ensimmäiset miinansa itäiseen sulkuun HMS Ivanhoen kanssa (operaatio LA).[1]

1940[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Intrepid miinoitti tammikuun alussa Heligoland Bightia HMS Ivanhoen kanssa kolmessa eri operaatiossa (operaatiot EW, ID1 ja ID2). Alus siirrettiin 14. tammikuuta Kotilaivastoon Moray Firthiin sukellusveneidentorjuntaan. Alus etsi 14. helmikuuta Saksan laivaston tukilaiva Altmarkia HMS Arethusan, HMS Ivanhoen ja 4. Hävittäjälaivueen kanssa. Se havaitsi seuraavana päivänä etsityn aluksen, joka piiloutui Josingfjordiin Norjan rannikkovartioston puututtua asiaan.[1]

Seuraavana päivänä osasto havaitsi saksalaisen tankkerin SS Baldurin, jonka miehistö upotti aluksensa ennen sen valtausta. HMS Intrepid pelasti uponneen aluksen 18 henkinen miehistön veneistä sotavankeuteen. Sotavangit laskettiin 17. helmikuuta maihin Leithissä, minkä jälkeen alus palasi Pohjanmerelle sukellusveneidentorjuntaan.[1]

HMS Intrepid kolaroi 17. maaliskuuta troolari HMT Ocean Driftin kanssa, jolloin troolari upposi. Alus korjattiin seuraavana päivänä Invergordonissa ja se siirrettiin 22. maaliskuuta Middlesbroughissa telakalle varsinaisia korjauksia varten. Alus palasi 27. huhtikuuta laivueeseensa, jolloin se määrättiin miinanlaskuun Norjan rannikolle (operaatio ZMB). Aluksen miinakiskot kavennettiin Imminghamissa. Ollessaan matkalla Scapa Flow'hun 30. huhtikuuta operaatio peruutettiin.[1]

Alus palasi 6. toukokuuta laivueeseensa leveäkiskoiset miinakiskot asennettuina. 9. toukokuuta Norjan rannikon miinoitusoperaatiot peruutettiin ilmasuojan puutteen vuoksi. Alus määrättiin vielä samana päivään Imminghamiin, josta se lähti seuraavana päivänä laskemaan miinoja Heligoland Bightiin HMS Eskin ja HMS Expressin kanssa operaatiossa ZMC. Operaation päätyttyä osasto suojasi apumiinalaiva HMS Princess Victoriaa Hollannin rannikon miinoituksessa (operaatio CBX), mistä ne palasivat 11. toukokuuta Imminghamiin kuormaamaan itärannikon sulkuun tarvittavat miinat.[1]

HMS Intrepid osallistui seuraavan viikon aikana kahteen itärannikon sulun täydennysoperaatioon (BS3 ja BS4), kunnes se määrättiin 15. toukokuuta täydentämään Hollannin rannikon miinoituksia HMS Impulsiven kanssa. Alus suoritti seuraavana päivänä tehtävän yksin, koska HMS Impulsive joutui palaamaan satamaan konevian vuoksi (operaatio CBX2). Se palasi 17. toukokuuta laivueeseensa jatkamaan itärannikon sulun täydentämistä.[1]

Alus suojasi 17. toukokuuta apumiinalaiva HMS Princess Victoriaa miinanlaskussa, minkä jälkeen se siirtyi Humberiin ennen apumiinalaivan tuhoutumista. Alus jatkoi itärannikon sulun täydentämistä seuraavan viikon (operaatio BS6-9), kunnes se määrättiin 28. toukokuuta muiden mukana Doveriin avustamaan Dunkerquen evakuoinnissa.[1]

HMS Intrepid pelasti 29. toukokuuta SS Mona's Queenin eloonjäänet matkalla Ranskan rannikolle, mistä alukselle kuormattiin vielä 661 sotilasta kuljetettavaksi Doveriin. Alus vaurioitui seuraavana päivänä ilmahyökkäyksessä. Se siirrettiin 2. kesäkuuta Middleboroughissa korjattavaksi, mistä se palasi 13. kesäkuuta miinoitustehtäviin. Alus osallistui kesäkuun aikana operaatioihin BS14-19.[1]

Aluksen miinoitustehtävät jatkuivat heinäkuussa ja elokuussa operaatioissa BS22, BS26-30, CBX4 sekä MP1, joista viimeiset olivat maihinnousuntorjuntaan tarkoitettuja. Alus jatkoi elokuun puolen välin jälkeen BS-sarjan itäisen sulun miinoitteiden täydennyksiä operaatioissa BS31-32, BS36. Se miinoitti 31. elokuuta Hollannin rannikolla operaatiossa CBX5 HMS Ivanhoen, HMS Eskin, HMS Expressin ja HMS Icaruksen kanssa. Operaation aikana aluksen paravaanituhoutui osuttuaan miinaan.[1]

Miinoitustehtävät jatkuivat syyskuussa lähellä Goodwiniä operaatioissa MS, minkä jälkeen alus siirrettiin 6. syyskuuta partio- ja saattuetehtäviin. Alus palasi 28. lokakuuta itäisen sulun täydennysoperaatioon BS43, jonka aikana se suojasi apumiinalaivoja HMS Teviot Bank ja HMS Plover.[1]

HMS Intrepid osui miinaan 2. marraskuuta Hartlepoolin edustalla, jolloin alus kärsi merkittäviä vaurioita. Alus menetti liikuntakykynsä ja se hinattiin Hartlepooliin, jossa korjaukset aloitettiin seuraavana päivänä. Alus palasi 20. joulukuuta laivueenseensa.[1]

1941[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Intrepid suojasi 8. tammikuuta 1941 HMS Teviot Bankiä täydennettäessä itäistä sulkua operaatiossa BS48. Se suojasi 12. tammikuuta samaa alusta laskettaessa miinoja Humberin edustalle operaatiossa BS49. Alus määrättiin 21. tammikuuta Kotilaivaston Fro Havetin alueen miinoitusoperaatioon (operaatio EA), minkä vuoksi se siirtyi vielä samana päivänä Scapa Flow'hun.[1]

Alus lähti 2. helmikuuta Norjan rannikolle HMS Arethusan, HMS Auroran, HMS Matabelen ja HMS Tartarin muodostaman osaston mukana. Operaatio EA kuitenkin peruutettiin matkan aikana huonon sään vuoksi. Se palasi 11. helmikuuta miinoittamaan Ranskan rannikkoa HMS Icaruksen kanssa. Alus miinoitti 20. helmikuuta Brestin edustalla, jolloin 5. Hävittäjälaivueen alukset suojasivat sitä. Se teki seuraavan miinoitusmatkansa 22. helmikuuta Ile de Basille HMS Impulsiven kanssa moottoritorpedoveneiden suojatessa operaatiota. Alus teki 26. helmikuuta miinoitusmatkan Cap d'Antiferin edustalle HMS Icaruksen ja HMS Impulsiven kanssa HMS Vansittartin ja HMS Wivernin suojatessa miinoittajia.[1]

HMS Intrepid miinoitti 20. maaliskuuta Ile de Basin edustalla suojanaan 5. Hävittäjälaivue sekä neljä moottoritykkivenettä ja paria päivää myöhemmin Le Havren ja Cherbourgin välillä suojanaan Hunt-luokan hävittäjät HMS Fernie, HMS Tynedale ja HMS Cleveland. Alus miinoitti 28. ja 31. maaliskuuta Brestin edustalla suojanaan 5. Hävittäjälaivue.[1]

Alus miinoitti 8. huhtikuuta Le Havren ja Cherborgin välillä laivareittiä, jota Saksan laivaston alusten tiedettiin käyttävän. Aluksen suojana olivat HMS Cleveland ja HMS Fernie. Se miinoitti 20. huhtikuuta Bretagnen rannikolla Traigozin edustalla HMS Icaruksen ja HMS Impulsiven kanssa. Alus määrättiin 21. huhtikuuta Kotilaivaston 3. Hävittäjälaivueeseen saattajaksi, minkä vuoksi se siirtyi jo samana päivänä Imminghamiin muutostöitä varten. Muutostyöt alkoivat 26. huhtikuuta, jolloin taaemmat torpedoputket ja X-torni palautettiin alukselle. Muutostöiden valmistuttua alus siirtyi Scapa Flow'hun liittyäkseen laivueeseensa.[1]

HMS Intrepid suojasi 6. toukokuuta 1. Miinalaivuetta yhdessä HMS Brightonin ja HMS St. Mary'sin kanssa täydennettäessä pohjoista sulkua Färsaarten ja Islannin välillä. Alus aloitti 16. toukokuuta sukellusveneidentorjunnan Pohjois-Atlantilla tukikohtanaan Hvalfjord Islannissa. Se liittyi samana päivään saattueeseen HX125 täydentämään saattueen puolustusta. Alus määrättiin 23. toukokuuta liittymään Kotilaivaston suojaksi etsittäessä Saksan laivaston taistelulaivaa Bismarckia, kunnes se joutui seuraavana päivänä palaamaan Islantiin tankattavaksi. Aluksen paluu seuraavana päivään laivastoon viivästyi konehuoneessa havaitun vian vuoksi. Se liittyi laivastoon 27. toukokuuta Bismarckin tuhouduttua.[1]

Alus palasi laivaston mukana Scapa Flow'hun. Se siirrettiin 5. kesäkuuta Hullissa telakalle, mistä se palasi 15. kesäkuuta Scapa Flo'ssa laivueeseensa. Alus suojasi 22. kesäkuuta HMS Furiousia ja HMS Victoriousia hyökättäessä Kirkkoniemeen ja Petsamoon operaatiossa EF. Paluumatkalla yksi miehistönjäsen sai surmansa loukkaannuttuaan oltuaan myrskyssä kannella.[1]

Alus määrättiin elokuussa huollettavaksi, jonka vuoksi se siirrettiin Thamesille. Se suojasi 9. elokuuta saattuetta WS8C Clydestä Scapa Flow'hun, jonne se saapui seuraavana päivänä saattueen mukana. Alus suojasi 15. elokuuta samaa saattuetta Clydeen Azorien maihinnousun peruunnuttua. HMS Intrepid siirrettiin 29. elokuuta Tilburyssä telakalle, josta palattuaan se aloitti lokakuussa koeajot. Alus palasi 25. lokakuuta laivueeseensa, jolloin se aloitti kouluttautumisen Scapa Flow'ssa.[1]

HMS Intrepid suojasi 14. marraskuuta Neuvostoliittoon matkannutta saattuetta PQ3 [[[HMS Kenya]]n ja HMS Bedouinin kanssa. Alus tulitti 24. marraskuuta Vardön maakohteita saattuetta suojanneiden alusten sekä kahden Neuvostoliiton laivaston hävittäjän kanssa. Alus suojasi 28. marraskuuta HMS Bedouinin kanssa palaavaa saattuetta QP3, josta se erkani 2. joulukuuta liittyäkseen HMS Offan, HMS Onslowin, HMS Berwickin ja HMS Kenyan muodostamaan laivasto-osastoon palatakseen kotimaahan.[1]

Alus palasi laivueeseensa aloittaen laivaston suojaamisen. Se lähti 7. joulukuuta suojatakseen palaavaa HMS Kentiä Murmanskiin, jonne alus saapui 25. joulukuuta. Alukset saapuivat 29. joulukuuta Scapa Flow'hun.[1]

1942[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Intrepid suojasi 5. helmikuuta Jäämeren saattueita PQ9 ja PQ10 HMS Nigerian ja HMS Faulknorin kanssa. Hävittäjät erkanivat 10. helmikuuta saattueesta liittyäkseen palaavaan saattueeseen QP7, josta ne erkanivat 15. helmikuuta palatakseen laivueisiinsa. Alus suojasi 1. maaliskuuta Kotilaivaston mukana saattueita PQ12 ja QP8. Se osallistui 11. maaliskuuta taistelulaiva Tirpitzin etsintään Norjan rannikolta.[1]

Alus siirrettiin 24. maaliskuuta Grimsbyssä telakalle huollettavaksi. Se siirtyi 30. huhtikuuta koeajojen päätyttyä Scapa Flow'hun 3. Hävittäjälaivueeseen. Alus suojasi 3. toukokuuta Yhdysvaltain laivaston lentotukialusta USS Waspia Gibraltarille HMS Echon, USS Langin ja USS Sterettin kanssa. Alus jatkoi 8. toukokuuta Maltalle saman osaston mukana (Force W). Osaston tehtävänä oli toimittaa lentokonetäydennys Maltalle (operaatio Bowery). Seuraavana päivänä osasto palasi Gibraltarille, mistä se aloitti 10. toukokuuta paluumatkan Scapa Flow'hun Kotilaivastosta siirrettyjen alusten mukana.[1]

HMS Intrepid suojasi 23. toukokuuta Kotilaivaston mukana saattueita PQ16 ja QP12. Alus määrättiin 31. toukokuuta etsimään sukellusveneitä Pohjois-Atlantilta ilman tulosta. Alus matkasi 2. kesäkuuta Murmanskiin, jossa se liittyi 26. kesäkuuta HMS Inglefieldin kanssa saattueeseen QP13. Alus erkani 3. heinäkuuta saattueesta, minkä jälkeen se matkasi kuormaamaan ammuksia ja varaosia Murmanskiin kuljetettavaksi.[1]

Alus matkasi heinäkuussa Murmanskiin HMS Inglefieldin kanssa. Se purki matkustajansa, joiden joukossa olivat muun muassa risteilijä HMS Edinburghin eloonjääneet. Alus määrättiin elokuussa suojaamaan Maltan avustusoperaatioita.[1]

HMS Intrepid osallistui 5. elokuuta Maltan saattueen suojaksi määrätyn osaston mukana koulutusoperaatio Berserkiin. Harjoituksen päätyttyä alus matkasi 8. elokuuta saman osaston mukana Gibraltarille tankattavaksi. Se liittyi 11. elokuuta saattueen WS12Z suojaksi osastossa Force Z (operaatio Pedestal). Se pelasti upotetulta lentotukialus HMS Eaglelta 22 eloonjäänyttä. Alus siirrettiin seuraavana päivänä Force X:ään, jonka tehtävänä oli suojata rahtialuksia Sisilian kapeikossa. Alus oli 13. elokuuta miinanraivaajana saattueen edellä sen saavuttua kapeikkoon. Alus irrotettiin saattueesta sen saavuttua Maltalle, jolloin se aloitti paluumatkan yhdessä tehtävästä selvinneiden sotalaivojen kanssa. Palaavat alukset kohtasivat 14. elokuuta Bougien edustalla odottavan Force Z:n, jonka mukana ne saapuivat seuraavana päivänä Gibraltarille. Alus aloitti 19. elokuuta kotimatkansa Scapa Flow'hun.[1]

Alus suojasi 9. syyskuuta saattuetta PQ18 osana Force B:tä HMS Milnen, HMS Martinin, HMS Meteorin, HMS Faulknorin, HMS Furyn ja HMS Impulsiven kanssa. Se erkani 17. syyskuuta saattueesta liittyen palaavaan saattueeseen QP14. Alus suojasi 21. syyskuuta torpedoitua HMS Somalia hinannutta HMS Ashantia. Se osallistui 24. syyskuuta uponneen HMS Somalin miehistön pelastamiseen.[1]

Alus kuljetti 13. lokakuuta lääkintähenkilöstöä Arkangeliin HMS Argonautin ja HMS Obduraten kanssa. Paluumatkalla aluksella oli ilmavoimien henkilöstöä. Alus määrättiin marraskuussa suojaamaan palaavaa saattuetta QP15, johon se liittyi 20. marraskuuta vapauttaen Murmanskista lähteneet saattoalukset. Alus erkani 26. marraskuuta saattueesta. HMS Intrepid siirrettiin 2. joulukuuta Humberissa telakalle.[1]

1943[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Intrepid matkasi 17. tammikuuta 1943 koeajojen päätyttyä Scapa Flow'hun liittyäkseen 8. Hävittäjälaivueeseen. Alus siirtyi 7. helmikuuta Islantiin hävittäjäosaston mukana. Se suojasi risteilijä HMS Scyllaa HMS Eclipsen, HMS Impulsiven, HMS Furyn ja Puolan laivaston ORP Orkanin kanssa, kun osasto matkasi Neuvostoliittoon matkaavan saattueen JW53 suojaksi. Alus erkani 27. helmikuuta saattueesta.[1]

Alus liittyi 1. maaliskuuta palaavaan saattueeseen RA53 HMS Scyllan, HMS Obedientin ja HMS Obduraten kanssa. Suojannut osasto erkani 7. maaliskuuta saattueesta palaten Scapa Flow'hun. Alus suojasi 18. maaliskuuta Scrabsterista HMS Milneä, joka kuljetti kuningas Yrjö VI:ta vierailulle Kotilaivastoon Scapa Flow'hun.[1]

Alus määrättiin huhtikuussa laivueen osana muodostamaan 4. Saattajaryhmä läntisen reitin alaisuuteen. Se suojasi HMS Belfastia Tanskan salmen valvonnassa, mistä se palasi toukokuussa Scapa Flow'hun suojaten taistelulaiva HMS Ansonia.[1]

HMS Intrepid palasi 17. kesäkuuta 8. Hävittäjälaivueeseen, jolloin se samalla määrättiin laivueen mukana Välimeren laivastoon. Alus suojasi Kotilaivastosta lähetettyä osastoa Gibraltarille, minkä tehtävänä oli osallistua Sisilian maihinnousuun. Alus määrättiin 23. kesäkuuta läntiselle Välimerelle suojaamaan raskaita yksiköitä.[1]

Alus määrättiin heinäkuussa itäiselle Välimerelle, jonne siirtyessään se suojasi Sisiliaan matkannutta saattuetta. Alus lähti 7. heinäkuuta Aleksandriasta ja se liittyi paria päivää myöhemmin voimakkaaseen laivasto-osastoon, jonka tehtävänä oli estää Italian laivaston toiminta maihinnousuosastoa vastaan. Alus suojasi 12. heinäkuuta taistelulaiva HMS Warspiten Maltalle tankattavaksi sekä takaisin tulitukiosastoon. HMS Intrepid määrättiin partio- ja tulitukitehtäviin Sisilian rannikolle.[1]

HMS Intrepid suojasi 2. syyskuuta taistelulaivoja HMS Warspitea ja HMS Valiantia, kun ne tulittivat Calabrian rannikon kohteita ennen maihinnousua (operaatio Baytown). Alus siirtyi 9. syyskuuta Force H:hon osallistuakseen Salernon maihinnousuun. Se suojasi seuraavana päivänä HMS Warspitea ja HMS Valiantia vastaanottamaan antautuvaa Italian laivastoa. Alus oli osaston mukana voittokulkueessa Maltan satamaan.[1]

Alus tuki 12. syyskuuta Salernon maihinnousua. Se siirrettiin 16. syyskuuta laivueen mukana Levantin osaston alaisuuteen täydennyksenä Aegean meren alueelle vastatoimena saksalaisten aktiivisuuden lisääntymiselle. Alus pysäytti seuraavana päivänä Stampalian edustalla saattueen ja se upotti sukellusveneiden emälaiva UJ2104:n.[1]

Alukselle nousi 18. syyskuuta Haifassa Durhamin 1. Kevyt jalkaväkipataljoona, joka sen tuli kuljettaa Lerokselle. Alus palasi Lerokselta Aleksandriaan hakeakseen lisää joukkoja ja materiaalia Lerokselle. Alus matkasi seuraavana päivänä Lerokselle, josta se palasi 21. syyskuuta Aleksandriaan HMS Echon kanssa.[1]

Aluksen muistopaasi

HMS Intrepid lähti 25. syyskuuta Aegeanmerelle estääkseen saksalaisten saattueiden kulun alueella, mutta se määrättiin matkalla Lerokselle. Alus joutui seuraavana päivänä Port Lakissa ilmahyökkäykseen, jolloin siihen osui pommi keskilaivaan tuhoten kattilahuoneen ja estäen aluksen liikkumisen. Se siirrettiin sivummalle korjattavaksi, mutta siitä huolimatta se joutui 26. syyskuuta uuden ilmahyökkäyksen maaliksi. Alukseen osui perään pommi, jolloin se jouduttiin hylkäämään. Alus kaatui seuraavana päivänä, jolloin viisitoista miehistönjäsentä sai surmansa. Eloonjääneet siirrettiin Beirutiin.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • English, John: Amazon to Ivanhoe – British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5.
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Levy James P: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]