HMS Somali

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
HMS Somali
HMS Somali
HMS Somali
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Swan Hunter & Wigham Richardson, Wallsend, Tyne and Wear
Kölinlasku 26. elokuuta 1936
Laskettu vesille 24. elokuuta 1937
Palveluskäyttöön 12. joulukuuta 1938
Palveluskäytöstä uponnut 25. syyskuuta 1942
Tekniset tiedot
Uppouma 1 850 t (standardi)
2 520 t (max)
Pituus 115 m
Leveys 11,1 m
Syväys 2,7 m
Koneteho 44 000 hv
Nopeus 36 solmua (67 km/h)
Miehistöä 190
Aseistus
Aseistus 8 × QF 4,7" Mark XII -tykkiä kaksitykkisinä CP Mk XIX -asennuksina
1 × QF 2 naulan Mk VII neliputkisena Mk II asennuksena
2 × nelipiippuista Vickers .50" Mk II -ilmatorjuntakonekivääriä
4 × 21" torpedoputkea
2 × syvyyspomminheitintä

HMS Somali (viirinumerot L33 (11.1938-12.1938), F33 (1.1939- syksy 1940) ja G33 (syksy 1940 - uppoamiseen)) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Tribal-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin Wallsendistä Swan Hunter & Wigham Richardsonilta, missä köli laskettiin 26. elokuuta 1936. Alus laskettiin vesille 24. elokuuta 1937 ja otettiin palvelukseen 12. joulukuuta 1938.

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuun 1939 alus oli Portlandissa koulutuksessa. Alus osallistui 31. tammikuuta Lissabonin laivastovierailuun, jonka aikana noin 5 000 ihmistä tutustui alukseen sekä sen kylkeen kytkettyihin sukellusveneisiin. Osasto jatkoi matkaansa Gibraltarille, jonne saavuttiin 9. helmikuuta. Gibraltarilla Alus osallistui laivaston harjoituksiin. Aluksen keula vaurioitui 14. helmikuuta myrskyssä matkustaja-alus Sibajakin irrottua ankkurista ja törmättyä alukseen.[1]

Alus oli 3. syyskuuta 1939 6. hävittäjälaivueen kanssa suojaamassa Kuninkaallisen ja Ranskan laivaston taisteluristeilijöitä Islannin eteläpuolella. Kaksi tuntia sodan julistamisen jälkeen Somali havaitsi tunnistamattoman aluksen. Aluksen todettiin olevan saksalaisen 2 377 tonnin Hampuria kotisatamanaan pitävä rahtilaiva Hannah Böge. Aluksen miehistö valtasi rahtilaivan, joka oli ensimmäinen toisessa maailmansodassa vallattu vihollisen kauppa-alus.[1]

Huhtikuussa 1940 alus oli HMS Afridin ja sisaralustensa kanssa, kun HMS Gurkha upotettiin. Alus suoritti Norjan rannikon tiedustelua, kun etsittiin otollisia paikkoja maihinnousuille. Pyrkiessään Norjan rannikolle vaurioituneen aluksen avuksi se joutui 14. toukokuuta Saksan ilmavoimien pommittajien maaliksi. Alus kykeni väistämään muut, muttei viimeistä vesirajaan oikean puoleisen ankkurin alle osunutta pommia. Alus kykeni kuitenkin nilkuttamaan takaisin Englantiin, missä se siirrettiin telakalle.[1]

Palvelukseen palattuaan alus oli jälleen Kotilaivaston 6. hävittäjälaivueen lippulaivana ja suojasi siten pääosan talvesta 1940-1941 Kotilaivaston raskaita yksiköitä. Alus valtasi 7. toukokuuta 1941 saksalaisen sääaluksen Münchenin, jonka miehistö ehti heittämään painoilla lastatussa pussissa Enigma-laitteen, mutta alukselta löytyi kuitenkin Enigman käyttöön liittyneitä asiapapereita. Asiapaperit edistivät Enigma-laitteen koodinmurtamista. Myöhemmin toukokuussa alus osallistui Saksan laivaston taistelulaiva Bismarckin metsästykseen Kotilaivaston mukana, mutta se joutui palaamaan satamaan polttoaineen uhatessa loppua.[1]

Pääosan kesä- ja heinäkuusta 1941 alus oli Thornycroftin telakalla Southamptonissa. Aluksen runkoa vahvistettiin, taaempi savuhormi katkaistiin ja tutkajärjestelmä asennettiin. Alus suojasi HMS Prince of Walesia sen kuljettaessa pääministeri Winston Churchilliä Kanadaan. Sää oli kuitenkin niin vaikea, että suojaavat hävittäjät määrättiin palaamaan kotisatamaan. Alus liitettiin Jäämeren saattueiden suojaamiseen huhtikuussa 1942. Alukseen osui 20. syyskuuta 1942 sen ollessa suojaamassa saattuetta PQ18 Saksan laivaston sukellusveneen U-703:n laukaisema torpedo. Aluksen ollessa HMS Tartarin hinauksessa, sen perä murtui kovassa merenkäynnissä. Alus upposi 25. syyskuuta.[1]

Päälliköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksen päälliköinä olivat:

  • Randolph Stewart Gresham Nicholson DSO DSC 1. joulukuuta 1938 - 31. toukokuuta 1940
  • Lionel Peyton Skipwith 31. toukokuuta 1940 - 5. syyskuuta 1940
  • Clifford Caslon 5. syyskuuta 1940 - 15. elokuuta 1941
  • Donald Keppel Bain 15. elokuuta 1941 - 23. maaliskuuta 1942
  • John William Musgrave Eaton DSO DSC 23. maaliskuuta 1942 - 11. elokuuta 1942
  • Edmund Neville Vincent Currey 11. elokuuta 1942 - syyskuu 1942
  • Colin Douglas Maud DSC syyskuu - 20. syyskuuta 1942

[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)
  • Woodman, Richard: Arctic Convoys 1941–1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]