HMS Bedouin

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta HMS Bedouin (F67))
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
HMS Bedouin
HMS Bedouin
HMS Bedouin
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja William Denny and Brothers, Dumbarton
Kölinlasku tammikuu 1937
Laskettu vesille 21. joulukuuta 1937
Palveluskäyttöön 15. maaliskuuta 1939
Palveluskäytöstä uponnut 15. kesäkuuta 1942
Tekniset tiedot
Uppouma 1850 t (kuiva)
2520 t (max)
Pituus 115 m
Leveys 11,1 m
Syväys 2,7 m
Koneteho 44000 hv
Nopeus 36 solmua (67 km/h)
Miehistöä 190
Aseistus 4 4,7"/L45 (120 mm) QF Mk XII tykkiä kaksiputkisena CP Mk XIX asennuksena
1 kaksinaulainen ilmatorjuntatykki neliputkisena Mk VII asennuksena
2 0,5" Vickers Mk II nelipiippuista konekivääriä
4 21" (533 mm) torpedoputkea Mk IX
2 syvyyspomminheittäjää

HMS Bedouin (viirinumerot L67, joulukuusta 1938 F67 ja toukokuusta 1940 G67) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Tribal-luokan hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Alus tilattiin 19. kesäkuuta 1936 William Denny and Brothersilta Dumbartonista osana vuoden 1935 laivasto-ohjelmaa. Sen köli laskettiin 13. tammikuuta 1937 ja se laskettiin vesille 21. joulukuuta. Alus valmistui 15. maaliskuuta 1939, jolloin sen valmistuskustannukset olivat 340400 puntaa ilman Amiraliteetin toimittamia ase- ja viestijärjestelmiä.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Bedouin liitettiin palvelukseen otettaessa Kotilaivaston 2. Tribal hävittäjälaivueeseen, joka nimettiin huhtikuussa 1939 6. Hävittäjälaivueeksi. Alus määrättiin 1. kesäkuuta etsimään Liverpoolin edustalla kadonnutta sukellusvene HMS Thetistä, joka ei kyennyt nousemaan pintaan. Alus saapui 2. kesäkuuta alueelle, minkä jälkeen se osallistui pelastusyritykseen.[1]

HMS Bedouin siirtyi elokuussa sodanuhan lisääntyessä laivueen mukana Scapa Flowhun, jossa laivue liitettiin Kotilaivastoon. Alus suojasi laivueen mukana raskaita pinta-aluksia ja teki partiomatkoja Pohjanmerelle. Se osallistui lokakuussa Saksan laivaston risteilijän Deutschlandin valtaaman kauppalaivan City of Flintin tuloksettomaan etsintään.[1]

HMS Bedouin suojasi taisteluristeilijä HMS Renownia ja lentotukialus HMS Ark Royalia etsittäessä Saksan laivaston taistelulaivaa Admiral Graf Speetä Etelä-Atlantilta. Osaston palattua Scapa Flowhun alus jatkoi partiotehtäviä laivueen mukana. Alus oli marraskuussa Kanadasta saapuneiden joukkojenkuljetussaattueiden TC1 ja TC2 suojana.[1]

1940[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Bedouin poistettiin tammikuussa 1940 aktiivipalveluksesta voimasiirrossa ilmenneiden vikojen vuoksi. Alus siirtyi Tyneen telakalle, jonne se otettiin 23. tammikuuta. Se palasi palvelukseen 16. maaliskuuta, jonka jälkeen se palasi Scapa Flowhun.[1]

HMS Bedouin suojasi 7. huhtikuuta taistelulaivoja HMS Rodneya ja HMS Valiantia, taisteluristeilijä HMS Repulsea, risteilijöitä HMS Sheffieldiä, HMS Penelopea sekä Ranskan laivaston Émile Bertiniä etsittäessä ilmavoimien ilmoittamia Saksan laivaston yksiköitä Pohjanmereltä. Alukset palasivat 8. huhtikuuta satamaan saksalaisten Narvikin maihinnousun tultua tietoon.[1]

HMS Bedouin suojasi 9. huhtikuuta Kotilaivaston yksiköitä matkalla Norjan rannikolle. Seuraavana päivänä alus partioi Ofotfjordin edustalla. Alus liitettiin 12. huhtikuuta Vestfjordiin matkaavaan osastoon, jonka mukana alus osallistui 13. huhtikuuta Narvikin toiseen taisteluun. Se suojasi 15. huhtikuuta yhdessä HMS Hostilen ja HMS Ivanhoen kanssa vaurioitunutta HMS Eskimoa Skelfjordiin korjattavaksi, minkä jälkeen se palasi partiotehtäviin Narvikin edustalle.[1]

HMS Bedouin pelasti 4. toukokuuta Ofotfjordissa ilmahyökkäyksessä vaurioituneen ja uppoavan Puolan laivaston hävittäjän ORP Gromin miehistön. Alus palasi kotimaahan vapauduttuaan Norjan rannikon partioinnista, missä se siirrettiin Glasgowissa telakalle huollettavaksi.[1]

HMS Bedouin palasi 7. kesäkuuta Norjan rannikolle suojaten taistelulaiva HMS Valiantia, jonka tehtävänä oli suojata evakuointiosasto yhtä. Osasto kohtasi seuraavana päivänä evakuointiosaston Färsaarten vesillä, minkä jälkeen ne palasivat kotimaahan.[1]

HMS Bedouin ja HMS Tartar suojasivat 29. heinäkuuta 1. Miinalaivuetta rakennettaessa Pohjoista miinasulkua operaatiossa SN14. Alus pelasti syyskuussa Pohjanmerellä uppoavan norjalaisen kalastusaluksen miehistön sekä se määrättiin huoltoon. Alus siirtyi lokakuun alussa Southamptoniin, jossa se otettiin 10. lokakuuta telakalle. Alukselle asennettiin kaksiputkinen nelituumainen ilmatorjuntaan soveltuva tykkitorni 4,7 tuuman X-tornin tilalle.[1]

1941[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Bedouin palasi 17. marraskuuta telakalta, minkä jälkeen se palasi Scapa Flowhun. Alus suojasi 3. tammikuuta 1941 miinoilla varustettuja aluksia rakennettaessa Norjan rannikkoreiteille miinakenttää.[1]

HMS Bedouin suojasi maaliskuussa HMS Princess Emmaa ja HMS Princess Beatrixia, jotka kuljettivat 3 ja 4 Commandoa Lofooteille operaatio Claymoressa. Alus tuki 4. maaliskuuta maihinnousua tykkitulella ja se upotti norjalaisen rannikkohöyryn Miran. Alus suojasi 6. maaliskuuta palaavaa osastoa.[1]

HMS Bedouin määrättiin erikoisoperaatioon, jonka tarkoituksena oli vallata saksalainen sääalus Islannin itäpuolelta (operaatio EB). Operaation tarkoituksena oli saada haltuun enigmalaitteisto sekä koodauksen purkamiseen tarvittavaa materiaalia. Alus suojasi 6. toukokuuta yhdessä HMAS Nestorin, HMS Somalin ja HMS Eskimon kanssa risteilijöitä HMS Edinburghia, HMS Manchesteria ja HMS Birminghamia etsittäessä sääalusta. Osasto valtasi 7. toukokuuta saksalaisen Münchenin, mutta enigma-laitteisto ehdittiin heittää yli laidan. Alukselta saatiin ainoastaan dokumentteja. Osasto palasi kotimaahan.[1]

HMS Bedouin määrättiin kesäkuussa yhdessä risteilijä HMS Nigerian ja HMS Tartarin kanssa uuteen erikoisoperaatioon, jonka tarkoituksena oli vallata saksalainen sääalus Jan Mayenin lähistöltä. Osasto lähti merelle 25. kesäkuuta ja se kohtasi 28. kesäkuuta sääaluksen, jonka oma miehistö yritti upottaa ennen valtausta. Valtausmiehistö sai kuitenkin pelastettua alukselta materiaalia, joka liitettynä aiempien kanssa mahdollisti Saksan laivaston viestiliikenteen tulkitsemisen elokuuhun saakka.[1]

HMS Bedouin määrättiin heinäkuussa huoltoon ja se siirtyi Imminghamiin. Alus otettiin 19. heinäkuuta telakalle, jossa sille asennettiin tutka tyyppiä 286M. Alus palasi 31. elokuuta palvelukseen, jonka jälkeen se palasi laivueeseensa.[1]

HMS Bedouin suojasi 14. marraskuuta yhdessä HMS Kenyan ja HMS Intrepidin kanssa Venäjälle menevää saattuetta PQ3. Suojue erkani 20. marraskuuta saattueesta paikallissaattueen saavuttua suojaamaan loppumatkaa. Suojaosasto tulitti 25. marraskuuta yhdessä kahden Neuvostoliiton laivaston hävittäjän kanssa Vardon rannikkopattereita. Suojue liittyi 28. marraskuuta Islantiin palaavaan saattueeseen QP3.[1]

Suojue erkani 3. joulukuuta saattueesta palaten Kotilaivastoon. HMS Bedouin suojasi 22. joulukuuta risteilijä HMS Arethusaa sekä maihinnousualuksia HMS Prinz Albertia ja HMS Princess Charlottea yhdessä HMS Somalin, HMS Eskimon, HMS Wheatlandin, HMS Lamertonin, Puolan laivaston hävittäjien ORP Krakowiakin ja ORP Kujawiakin sekä Norjan laivaston korvettien HMS Acanthusin ja HMS Eglantinen kanssa kommandoiskussa Lofooteille (operaatio Anklet).[1]

Maihinnousuoperaation aikana osastoon kuuluneet hävittäjät partioivat 26. joulukuuta Vestfjordissa. Ilmahyökkäyksessä 28. joulukuuta risteilijä HMS Arethusa vaurioitui viereen osuneesta pommista. Alus palasi tammikuussa 1942 laivueeseen Scapa Flowssa.[1]

1942[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Bedouin suojasi 1. maaliskuuta yhdessä 19 muun hävittäjän kanssa taistelulaivoja HMS King George V:tä ja HMS Duke of Yorkia, lentotukialus HMS Victoriousia, risteilijöitä HMS Berwick ja HMS Kenyaa. Osaston tehtävänä oli olla Venäjälle menevän saattueen PQ12 ja sieltä palaavan saattueen QP8 kaukosuojana, koska Norjan vuonoissa piileskelevä Saksan laivaston taistelulaiva Tirpitz aiheutti vakavan uhan saattueille. Alus erkani 9. maaliskuuta saattueesta ja se aloitti 11. maaliskuuta mahdollisten saattuetta etsivien alusten hakemisen. Etsintä keskeytettiin 13. maaliskuuta, minkä jälkeen alus palasi Scapa Flowhun.[1]

HMS Bedouin suojasi 10. huhtikuuta vastaavaa kaukosuojaosastoa saattueille PQ14 ja QP10. Alus palasi Scapa Flowhun palaavan saattueen saavuttua Islantiin. Se siirtyi 20. huhtikuuta Humberiin odottamaan telakalle siirtoa. Alus otettiin seuraavana päivänä Amos & Smithin telakalle Imminghamiin. Se palasi 31. toukokuuta palvelukseen, minkä jälkeen se liittyi laivueeseensa Scapa Flowssa.[1]

HMS Bedouin määrättiin kesäkuussa suojaamaan saattuetta Maltalle operaatio Harpoonissa. Alus lähti 5. kesäkuuta Clydestä Gibraltarille matkaavan saattueen WS19Z suojueena. Alus erkani saattueesta 10. kesäkuuta yhdessä risteilijä HMS Kenyan ja Puolan laivaston hävittäjän ORP Kujawiakin kanssa tankatakseen Gibraltarilla. Alus liittyi seuraavana päivänä miinanraivaajiin HMS Hebe, HMS Speedy, HMS Hythe ja HMS Rye sekä hävittäjiin HMS Marne, HMS Matchless, HMS Badsworth, HMS Ithuriel, HMS Partridge, HMS Blankney ja HMS Middleton muodostaen Force X:n, jonka tehtävänä oli olla saattueen lähisuojana Sisilian kapeikosta Maltalle.[1]

Saattue joutui 14. kesäkuuta ilmahyökkäykseen, jolloin risteilijä HMS Liverpool sai osuman vaurioituen pahoin. Risteilijä HMS Cairo siirrettiin saattueesta tukemaan Force X:ää. Saattue joutui seuraavana päivänä Italian laivaston risteilijöiden Montecuccolin ja Di Savoian sekä hävittäjien Oriani, Ascari, Vivaldi, Malocello ja Premudan hyökkäyksen kohteeksi. Alus osallistui risteilijän johdolla taisteluun, jossa siihen osui kaksitoista kuuden tuuman kranaattia aiheuttaen suurta tuhoa laivan keulassa ja sytyttäen tulipalon peräsinhuoneessa. Vaurioiden vuoksi alus menetti liikuntakykynsä. Vaurioitunut HMS Partridge otti pahemmin vaurioituneen HMS Bedouinin hinaukseen. Alukset joutuivat torpedopommittajien maaliksi Pantellarian lounaispuolella. Ne ampuivat kaksi hyökänneistä lentokoneista alas, mutta HMS Bedouiniin osui yksi laukaistuista torpedoista upottaen aluksen. Aluksen mukana menehtyi 28 miehistönjäsentä, mutta italialainen sairaalalaiva pelasti 213 elossa olevaa sotavankeuteen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • English, John: Afridi to Nizam - British Fleet Destroyers 1937-43. Kent: World Ship Society, 2001. ISBN 0-905617-95-9. (englanniksi)
  • Whitley, M J: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Levy, James P: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)
  • Woodman, Richard: Arctic Convoys 1941–1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]