HMS Birmingham (19)
| HMS Birmingham | |
|---|---|
 HMS Birmingham |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Devonportin telakka |
| Kölinlasku | 18. heinäkuuta 1935 |
| Laskettu vesille | 1. syyskuuta 1936 |
| Palveluskäyttöön | 18. marraskuuta 1937 |
| Poistui palveluskäytöstä | marraskuussa 1956 |
| Loppuvaihe | romutettu 1960 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
9 100 t (standardi) 11 350 t (kuormattu) |
| Pituus |
180,20 m (kokonaispituus) 170,07 m (vesiraja) |
| Leveys | 18,79 m |
| Syväys | 6,20 m |
| Koneteho | 75 000 shp |
| Nopeus | 32 solmua |
| Miehistöä | 748 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
12 x 6" (152 mm) Mk XXIII -tykkiä kolmoistorneissa 8 x 4" (102 mm) Mk XVI -tykkiä 2 x neliputkista 2 naulan ilmatorjuntatykkiä 2 x nelipiippuista Vickers .50" Mk III -ilmatorjuntakonekivääriä 6 x 21" (533 mm) torpedoputkea 3 x lentokonetta |
HMS Birmingham (viirinumero 19) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Southampton-luokan (osa Town-luokkaa) kevyt risteilijä.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Town-luokka (risteilijä)
Alus tilattiin Devonportin telakalta, missä köli laskettiin 18. heinäkuuta 1935. Alus laskettiin vesille 1. syyskuuta 1936 ja valmistui 18. marraskuuta 1937.
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palvelukseen otettaessa alus liitettiin 5. risteilijäviirikköön Kiinan laivastoasemalle. Toisen maailmansodan alettua se siirrettiin Maltalle huollettavaksi, minkä jälkeen se liitettiin Kotilaivastoon.[1]
Alus osallistui Norjan taisteluihin ja Saksan Englantiin kohdistuvan maihinnousu-uhan torjuntaan, kunnes se siirrettiin syyskuussa 1940 telakalle modernisoitavaksi. Se palasi joulukuussa 1940 palvelukseen, minkä jälkeen alus suojasi Lähi-itään Kapkaupungin reittiä matkaavia joukkojenkuljetussaattueita ja otti osaa Kriegsmarinen taistelulaiva Bismarckin etsintään Pohjois-Atlantilla.[1]
Heinäkuussa 1941 alus siirrettiin Etelä-Amerikan osaston lippulaivaksi, mistä tehtävästä se siirrettiin helmikuussa 1942 Itäiseen laivastoon. Maaliskuussa aluksen puolen tuuman konekiväärit korvattiin seitsemällä yksiputkisella Oerlikonin 20 millimetrin ilmatorjuntatykillä ja lisäksi asennetitin tyyppien 284 ja 291 tutkat[2]. Se osallistui kesäkuussa operaatio Vigorousiin Välimerellä. Intian valtamerellä aluksen tehtävät koostuivat saattueiden suojaamisesta sekä merialueen valvonnasta, kunnes se palasi huhtikuussa 1943 Britteinsaarille huollettavaksi.[1] Huollon aikana alukselta poistettiin lentokoneen tarvitsemat rakenteet, viisi yksiputkista 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä sekä tyypin 291 tutka. Alukselle asennettiin kahdeksan kaksiputkista 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä sekä tyyppien 281 ja 273 tutkat.[2]
Aluksen palatessa huollosta Intian valtamerelle Saksan laivaston sukellusvene U-407 osui siihen torpedolla 28. marraskuuta Kyrenaikan edustalla. Birmingham vaurioitui pahoin ja joutui jäämään Aleksandriaan tilapäiskorjauksia varten kesäkuuhun 1944, jonka jälkeen se siirrettiin Yhdysvaltoihin korjattavaksi.[1]
Korjauksissa X-torni korvattiin neljällä neliputkisella Boforsin 40 millimetrin ilmatorjuntakanuunalla ja aluksen ilmatorjunta-aseistusta täydennettiin kahdella kaksiputkisella sekä viidellä yksiputkisella 20 millimetrin ilmatorjuntatykillä.[2]
Marraskuussa 1944 alus palasi palvelukseen, jolloin se liitettiin kotivesille palattuaan 10. risteilijäviirikköön Scapa Flowhun. Viirikön mukana se otti osaa sodan loppuun saakka Norjan rannikon tapahtumiin.[1]
Sodan jälkeen alus huollettiin Portsmouthissa, minkä jälkeen se oli 4. risteilijäviirikössä Itä-Intian laivastossa vuoteen 1950. Alus oli vuonna 1948 myös Etelä-Atlantin osastossa. Alus siirrettiin 1952 Kauko-Itään 5. risteilijäviirikköön, jonka mukana se osallistui Korean sotaan. Vuonna 1955 alus siirrettiin 1. risteilijäviirikön lippulaivaksi Välimeren laivastoon.[1]
Alus jatkoi palvelustaan Koti- ja Välimeren laivastossa, kunnes se poistettiin 3. joulukuuta 1959 palveluksesta Devonportissa luokkansa viimeisenä aluksena. Alus sijoitettiin maaliskuussa 1960 poistolistalle ja se saapui 7. syyskuuta 1960 Inverkeithingiin T. W. Wardille romutettavaksi.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)
- Antony, L. Kay & Smith, J. R.: German Aircraft of the Second World War (including Helicopters and Missiles). Espanja: Putnam, 2002. ISBN 0-85177-920-4. (englanniksi)