Operaatio Harpoon
| Operaatio Harpoon | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa toisen maailmansodan Välimeren sotatoimialuetta | |||||||
 Ilmatorjuntaristeilijä HMS Cairo
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
Force X: |
2 kevyttä risteilijää | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
2 hävittäjää upposi |
1 hävittäjä vaurioitui | ||||||
Operaatio Harpoon oli peitenimi toisessa maailmansodassa Gibraltarilta Maltalle 12.–15. kesäkuuta 1942 matkanneelle liittoutuneiden saattueelle. Saman aikaisesti oli käynnissä operaatio Vigorous, joka oli saattue Aleksandriasta Maltalle.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Malta tarvitsi huoltoa vähintään joka toinen kuukausi selvitäkseen. Akselivalloille oli tärkeää estää saattueiden perille pääsy, koska Maltalle sijoitetut joukot kykenivät tehokkaasti häiritsemään huoltosaattueiden kulkemista Italiasta Libyaan.
Laivasto-osastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Englanti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Clydestä lähti 5. kesäkuuta 1942 brittiläiset kauppalaivat Troilus, Burdwan (5 601 t) ja Orari (10 350 t), alankomaalainen Tanimbar (8 619 t) sekä yhdysvaltalainenChant (5 601 t). Saattue läpäisi Gibraltarin salmen 11.–12. kesäkuuta välisenä yönä, jolloin Gibraltarilta saapunut tankkeri Kentucky (9 308 t) liittyi siihen. Seuraavana aamuna saattue saattajineen matkasi 12–13 solmun nopeudella kohti itää lastinaan oli 43 000 tonnia rahtia ja öljyä. Saattueetta varjostivat akselivaltojen lentokoneet 13. kesäkuuta alkaen ja siitä ilmoitti ainakin yksi sukellusvene.[1]
Saattajina oli Force X, johon kuuluivat ilmatorjuntaristeilijä HMS Cairo[2] (kapteeni Cecil Campbell Hardyn lippulaiva), hävittäjät HMS Bedouin, HMS Marne, HMS Matchless, HMS Ithuriel ja HMS Partridge, saattajat HMS Blankney, HMS Badsworth, HMS Middleton ja ORP Kujawiak, nopea miinanlaskija HMS Welshman, miinanraivaajat HMS Hebe, HMS Speedy, HMS Rye ja HMS Hythe sekä miinanraivausmoottoriveneet ML-121, ML-134, ML-135, ML-168, ML-459 ja ML-462.
Kaukosuojasta vastasi Gibraltarilta lähtenyt Force W komentajanaan vara-amiraali Sir Alban Curteis. Osastoon kuuluivat taistelulaiva HMS Malaya, lentotukialukset HMS Argus ja HMS Eagle, risteilijät HMS Kenya, HMS Charybdis ja HMS Liverpool sekä hävittäjät HMS Onslow, HMS Icarus, HMS Escapade, HMS Antelope, HMS Wishart, HMS Westcott, HMS Wrestler ja HMS Vidette.[3]
Alueella oli lisäksi tukiryhmä (Force Y), jonka muodosti laivaston tankkeri RFA Brown Ranger sekä sen saattueena olevat korvetit HMS Coltsfoot ja HMS Geranium.
Italia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Italian laivaston amiraali Alberto da Zaran komentama osasto koostui keveistä risteilijöistä Eugenio di Savoia[4] (lippulaiva) ja Raimondo Montecuccoli sekä hävittäjistä Alfredo Oriani, Ascari, Ugolino Vivaldi, Lanzerotto Malocello ja Premuda.
Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Italian ilmavoimien syöksypommittajat hyökkäsivät aamunkoitteessa 14. kesäkuuta saattueen kimppuun ilman tulosta, mutta kaksi ja puolituntia myöhemmin hyökkäsi 20 Savoia-torpedopommittajaa suojanaan 20 Macchi-hävittäjää sekä kymmenen Cant-pommikonetta hyökkäsivät saattueen kimppuun, jolloin rahtialus Tanimbar upposi ja risteilijä HMS Liverpool vaurioitui. Hävittäjä HMS Antelope hinasi vaurioituneen risteilijän suojanaan hävittäjä Gibraltarille, jonne alukset saapuivat 17. kesäkuuta ilmahyökkäysten alla.[5][6]
Saattue joutui vielä ennen yötä kahden ilmahyökkäyksen kohteeksi. Ensin hyökkäsi Sisiliasta lähteneet kymmenen Saksan ilmavoimien Junkers Ju 88 -pommikonetta hyökkäsi tuloksetta ja yhdistettyjen ilmavoimien torpedokoneiden ja syöksypommittajien hyökkäys. Hyökkäysten kuluessa lentotukialukset menettivät seitsemän hävittäjälentokonetta ja akselivallat 17 lentokonetta hävittäjätorjunnan sekä alusten ilmatorjunnan vuoksi. Samana päivänä pimeän laskeuduttua Bizertan kohdalla ennen saattueen saapumista Sisiliansalmeen kääntyi Force W takaisin Gibraltarille ja hieman eron jälkeen supistunut saattue joutui seuraavan syöksypommittajien tekeman tuloksettoman ilmahyökkäyksen kohteeksi.[3] Nopea miinalaiva HMS Welshman erkani saattueesta viedäkseen yksin tarvikkeita Maltalle, mistä se palasi saattueeseen seuraavana päivänä toimitettuaan varusteensa perille.[5][7]
Akselivaltojen ilmavoimat aloittivat jo varhain 15. kesäkuuta läheltä Pantellariaa järjestelmälliset ilmahyökkäykset heikentynyttä saattuetta vastaan lisäksi saattuetta vastaan ohjattiin vara-amiraali da Zaran laivasto-osasto[3], joka oli ensimmäisen kerran lähtenyt merelle kotitukikohdastaan Cagliarista jo 13. kesäkuuta. Osastolle oli kuitenkin kerrottu britti sukellusvenehavainnoista ja alukset olivat palanneet satamaan, mistä olivat lähteneet 14. kesäkuuta uudelleen merelle kohdatakseen britit Pantellerian edustalla.[8]
Saattueen viisi saattuehävittäjää aloittivat sumuttamisen ja hyökkäsivät italialaista laivasto-osastoa vastaan, mutta Tribal-luokan hävittäjä HMS Bedouin sekä P-luokan hävittäjä HMS Partridge[9] saivat osuman kummankin italialaisen risteilijän kranaateista tullen liikuntakyvyttömiksi.[10] Italialainen hävittäjä Vivaldi sai osumia brittien tulesta syttyen palamaan. Se ei kuitenkaan uponnut. Malocello ja Premuda hinasivat pahoin vaurioituneen aluksen takaisin satamaan. Italialaisten kranaatteja osui myös risteilijä Cairoon sekä miinanraivaaja Hebeen. Tämän jälkeen laivasto-osastot irtautuivat.
Ilmahyökkäykset aiheuttivat saattueen rahtialuksille lisää tappioita. Amerikkalainen tankkeri Kentucky (10 000 tonnia), Chant sekä Burdwan tulivat liikuntakyvyttömiksi, jolloin ne hylättiin. Italialaiset risteilijä Montecuccoli sekä hävittäjät Ascari ja Oriani upottivat alukset myöhemmin torpedoilla ja tykkitulella. Chant oli tuhoutunut jo aikaisemmin lentopommista, mutta laiva kellui edelleen pinnantuntumassa.[3]
Hävittäjä HMS Partridge oli saanut palautettua liikuntakykynsä. Se yritti saada HMS Bedouinin hinaukseen, kun italialaiset risteilijät palasivat kahden hävittäjän saattamina. Hinaus lopetettiin ja HMS Bedouin jätettiin tuuliajolle. HMS Partridge irtautui ja pääsi palaamaan Gibraltarille. HMS Bedouin, johon oli osunut aiemmin jo ainakin 12 kappaletta kuuden tuuman kranaatteja sekä kärsinyt useista lähelle tulleista osumista vuosi runsaasti, lopulta upotettiin torpedolla.[3][10] Aluksen miehistöstä kuoli 28 ja yli 200 otettiin sotavangeiksi.
Loppu osa saattueesta osui Maltan edustalla miinakenttään 15. kesäkuuta illalla, jolloin hävittäjät HMS Badsworth ja HMS Matchless, miinanlaskija HMS Hebe sekä rahtialus Orari vaurioituivat. Puolalainen hävittäjä ORP Kujawiak upposi puolen osuttuaan myös miinaan yrittäessään auttaa HMS Badsworthia.[11][3]
Tulos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saattueen lastina olleista 43 000 tonnista tarvikkeita saatiin toimitettua ainoastaan 15 000 tonnia.[3] Ainoastaan kaksi saattueen rahtialuksesta (Orari ja Troilus) pääsi perille Vallettan satamaan ja näistäkin Orarin lastista oli osa tuhoutunut miinan räjähdyksessä. HMS Hebe joutui jäämään Maltalle telakalle kuukaudeksi ennen kuin se kykeni palaamaan palvelukseen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bauer, Eddy: Toinen Maailmansota osa 2. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1974. ISBN 951-0-05842-4.
- Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0.
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Playfair, I. S. O. s. 301
- ↑ Whitley – Cruisers s. 72
- ↑ a b c d e f g Bauer, Eddy s. 331
- ↑ Whitley – Cruisers s.139
- ↑ a b Playfair, I. S. O. s. 302
- ↑ Roskill, S. W. s. 64
- ↑ Roskill, S. W. s. 64–65
- ↑ Whitley - Cruisers s. 136
- ↑ Whitley - Destroyers s. 126
- ↑ a b Whitley - Destroyers s. 117
- ↑ Whitley - Destroyers s. 220