Operaatio Tiikeri (1941)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo toisen maailmansodan Välimeren taisteluiden saattueesta 1941. Muita samannimisiä operaatioita, katso Operaatio Tiikeri
Operaatio Tiikeri
Osa toisen maailmansodan Välimeren sotatoimialuetta
Taistelulaiva HMS Queen Elizabeth
Taistelulaiva HMS Queen Elizabeth
Päivämäärä:

6.–12. toukokuuta 1941

Lopputulos:

Yhdistyneen kuningaskunnan voitto

Vaikutukset:

238 panssarivaunua Egyptiin

Osapuolet

 Yhdistynyt kuningaskunta

Italia

Komentajat

Yhdistynyt kuningaskunta James Somerville
Yhdistynyt kuningaskunta Andrew Cunningham

?

Vahvuudet

3 lentotukialusta
3 taistelulaivaa
5 risteilijää
18 hävittäjää
12 kauppalaivaa

SM.79-torpedopommittaja
43 Junkers Ju 87:ää
12 Messerschmitt Me 110:ttä

Tappiot

1 kauppalaiva
1 taisteluristeilijä vaurioitui lievästi
1 hävittäjä vaurioitui pahoin
1 kauppalaiva vaurioitui
2 Fulmar-hävittäjää
5 Fulmar-hävittäjää vaurioitui

useita lentokoneita tuhoutui tai vaurioitui

Operaatio Tiikeri (engl. Operation Tiger) oli Yhdistyneen kuningaskunnan saattue Aleksandriaan ja Maltalle toisessa maailmansodassa toukokuussa 1941. Suunnitteluvaiheessa operaation nimenä oli Operaatio MD4.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britannian kuninkaallinen laivasto kuljetti viidellä nopealla vähintään 15 solmun risteilynopeuteen kykenevällä rahtilaivalla 295 panssarivaunua ja 50 Hawker Hurricane -hävittäjää Aleksandriaan. Kalusto oli tarkoitettu tasapainottamaan Saksan Afrikakorpsilla olevaa oletettua kalustoylivoimaa.[1]

Saattue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saattueen rahtilaivat olivat Clan Campbell, Clan Chattan, Clan Lamont, Cayzer Irvine & Companyn Empire Song (9228 t) sekä New Zealand ja sen mukana oli tarkoitus siirtää Välimeren laivastoon Aleksandriaan (Force F) taistelulaiva HMS Queen Elizabeth, risteilijä HMS Gloucester ja ilmatorjuntaristeilijät HMS Naiad (15. Risteilijäviirikön lippulaiva) ja HMS Fiji sekä neljä hävittäjää. Maltalta saapuneet risteilijä HMS Gloucester ja hävittäjät HMS Kipling ja HMS Kashmir sekä kahdeksan Force H:n hävittäjää muodostivat Force D:n, joka kulki alkumatkan Force B:n mukana.[2]

Gibraltarilla tukikohtaansa pitävän Force H:n saattueen suojaamisosastossa (Force B) olivat taisteluristeilijä HMS Renown, lentotukialus HMS Ark Royal, risteilijä HMS Sheffield ja kolme hävittäjää.

Välimeren laivastosta saapunut osasto, jossa olivat ilmatorjuntaristeilijät HMS Phoebe, HMS Coventry, HMS Calcutta ja HMS Carlisle ottaisivat saattueen suojaamisen vastuulleen Sisilian kapeikossa.

Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Läntinen Välimeri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saattue ohitti 6. toukokuuta Gibraltarin, jonne sijoitettu Force H suojasi saattueen edelleen Cape Boniin. ASV II -tutkilla varustetut Fairey Swordfish -koneet osoittautuivat riittämättömiksi kaukovalvonnassa ja tukialusten Fairey Fulmar -hävittäjät olivat ilmassa lähes koko ajan. Italian ilmavoimat eivät saaneet tietoa saattueen saapumisesta ennen kuin 8. toukokuuta, jolloin oli liian myöhäistä lähettää pinta-aluksia merelle.[1]

Italian ilmavoimien torpedokoneet hyökkäsivät saattuetta vastaan, mutta lentotukialusten lentokoneet ja alusten ilmatorjunta kykeni torjumaan uhan. Useita hyökkääjiä ammuttiin alas samoin kuin kaksi Fairey Fulmaria. Yksikään pommi tai torpedo ei osunut saattueen aluksiin.[1]

Illan jo hämärtyessä tutka havaitsi lähestyviä koneita. Hyökkääjät olivat tällä kertaa Saksan X ilma-armeijakunnan 43 Junkers Ju 87 -syöksypommittajaa ja 12 kaksimoottorista Messerschmitt Me 110 -hävittäjää. Seitsemän Fulmaria nousi torjumaan hyökkääjiä. Taistelussa vaurioitui useita Fulmareja, mutta yksikään pommi ei osunut aluksiin.[1]

Vielä pimeän tullessa hyökkäsi kolme italialaista SM.79-torpedokonetta. Fulmarit nousivat jälleen torjumaan hyökkääjiä, jotka ottivat kohteekseen HMS Ark Royalin. Tukialuksen onnistui väistää laukaistu torpedo.[3]

Empire Song osui kahteen miinaan 9. toukokuuta vastaisena yönä Sisilian salmessa. Alus oli kuormattu täyteen ammuksia ja muuta sotamateriaalia ja räjähdyksessä menehtyi 18 miehistön jäsentä. Aluksen mukana upposi 57 panssarivaunua ja kymmenen Hawker Hurricanea.[4]

Itäinen Välimeri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välimeren laivasto muodosti Force A:n komentajanaan laivaston komentaja amiraali Andrew Cunningham. Force A:han kuuluivat taistelulaivat HMS Warspite, HMS Barham ja HMS Valiant, lentotukialus HMS Formidable, risteilijät HMS Orion, HMS Ajax ja HMAS Perth ja kuusi hävittäjää sekä 14. että 7. hävittäjälaivueesta. Force A:han liitettiin nopea miinalaiva HMS Abdiel sekä RFA Breconshire, joka kuljetti polttoainetta hävittäjien tankkaamiseksi merellä.

Saman aikaisesti suuntasi Maltalle Aleksandriasta kaksi saattuetta, joista ensimmäinen saattue MW7B:n muodosti kaksi 10 solmun nopeuteen kykenevää tankkeria suojanaan ilmatorjuntaristeilijät HMS Carlisle, HMS Coventry ja kolme hävittäjää sekä korvetti HMS Gloxenia ja miinanraivaaja HMS Swona. Saattue lähti merelle 5. toukokuuta ja saapui Maltalle 9. toukokuuta. Toisen saattueen MW7A muodosti neljä 14 solmun nopeuteen kykenevää rahtilaivaa, joilla oli suojanaan ilmatorjuntaristeilijät HMS Dido, HMS Phoebe, HMS Calcutta ja neljä hävittäjää. Saattue lähti merelle 6. toukokuuta ja saapui Maltalle 9. toukokuuta.

Operaatio MD6[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Force A:sta erkani 6. toukokuuta iltapäivällä risteilijä HMS Ajax ja kolme hävittäjää. HMS Ajax oli kello 01.00 7 500 jaardin päässä Benghazin sataman suulta ja aloitti satama-alueen valaisun valoammuksin. Hävittäjät avasivat tulen 5 000 jaardin etäisyydeltä. Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin osasto lopetti tulituksen, kokoontui ja aloitti purjehduksen etelään. Kuljettuaan parikymmentä mailia osasto yllätti kaksi rahtilaivaa Tenacen (1 142 tonnia) ja Capitanon A. Cecchi (2 321 tonnia) ja upotti ne.

HMS Ajax ja hävittäjät liittyivät pääosastoon 8. toukokuuta kello 17.00 200 mailia Maltalta kaakkoon.

Lopputulos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välimeren laivasto otti 9. toukokuuta vastaan Gibraltarilta saapuneen saattueen 55 meripeninkulmaa Maltasta etelään. Englannista saapuneet neljä rahtilaivaa purkivat lastinsa Aleksandriassa muutamaa päivää myöhemmin. Puretussa lastissa oli muun muassa 43 Hawker Hurricanea, 238 panssarivaunua, joista 135 Matilda II, 82 Mark IV Churchill ja 21 Mark VI Crusader -vaunuja.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bauer, Eddy: Toisen maailmansodan historia osa 2. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1974. ISBN 951-0-05842-4.
  • Slader, John: The Red Duster at War - A History of the Merchant Navy during the Second World War. Lontoo: William Kimber, 1988. ISBN 0-7183-0679-1. (englanniksi)
  • Polmar, Norman: Aircraft Carriers - A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909-1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0. (englanniksi)
  • Greene, Jack & Massignani, Alessandro: The Naval War in the Mediterranean 1940-1943. Lontoo: Chatham Publishing, 2002. ISBN 1-86176-190-2. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Polmar s. 126
  2. Greene & Massignani s 166-167
  3. Polmar s. 127
  4. Slader s. 135
  5. Toisen maailmansodan historia osa 2 s. 127 - 128