HMS Formidable (67)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kuvaa Britannian kuninkaallisen laivaston lentotukialusta. Muita samannimisiä aluksia, katso HMS Formidable.
HMS Formidable
HMS Formidable 29. toukokuuta 1942 Intian valtamerellä
HMS Formidable 29. toukokuuta 1942 Intian valtamerellä
Naval ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Harland and Wolff, Belfast, Pohjois-Irlanti
Kölinlasku 17. kesäkuuta 1937
Laskettu vesille 17. elokuuta 1939
Palveluskäyttöön 24. marraskuuta 1940
Palveluskäytöstä 1947
Loppuvaihe romutettiin 1956
Tekniset tiedot
Uppouma 28 661 t
Pituus 226,70 m
Leveys 29 m
Syväys 8,5 m
Koneteho 110 000 shp (82 MW)
Nopeus 30,5 solmua
Miehistöä 1 200
Aseistus 8 × 4,5" (114 mm) tykkiä
48 × 2 paunan (1,5") tykkiä
1940: 36 Fulmar ja Swordfish konetta
1943: Martlet, Seafire ja Albacore koneet
1945: 54 Corsair ja Avenger konetta

HMS Formidable oli Britannian kuninkaallisen laivaston Illustrious-luokan lentotukialus toisessa maailmansodassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin 19. maaliskuuta 1937 Harland & Wolffin telakalta Belfastista Pohjois-Irlannista osana vuoden 1937 laivasto-ohjelmaa. Sen köli laskettiin 17. kesäkuuta ja alus laskettiin vesille 17. elokuuta 1939. Vesillelaskutilaisuudessa sai kaksi katsojaa surmansa putoavista esineistä. Se otettiin palvelukseen 24. marraskuuta 1940.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 1940 alus oli vastaanottotesteissä ennen virallista palvelukseenottamista. Se oli toinen lentotukialus, joka varustettiin jo valmistuessaan tyypin 279 ilmavalvontatutkalla. Palvelukseenoton jälkeen alus oli koulutettavana ja 24. marraskuuta suojaamassa Atlantin saattueita sekä etsimässä Saksan laivaston kaappareita ja sukellusveneiden emäaluksia Force C:ssä Freetownissa suojanaan risteilijä HMS Norfolk.[1]

Joulukuussa alus etsi Saksan laivaston raskasta risteilijää Admiral Scheeriä.

Välimeri, Atlantti ja Intian valtameri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Formidable siirrettiin tammikuussa Välimeren laivastoon korvaamaan ilmahyökkäyksessä vaurioitunut HMS Illustrious. Alus aloitti matkan Hyväntoivonniemen kautta Aleksandriaan. Se oli helmikuussa Itä-Intian laivaston mukana tukemassa Somalimaassa käytyjä taisteluita. Aluksen lentokoneet laskivat miinoja Mogadishun edustalle operaatio Breachissä. Vapauduttuaan operaatiosta alus jatkoi matkaansa Suezin kanavalle, joka oli suljettu miinavaaran vuoksi. Miinanraivaajien varmistettua turvallisuuden alus läpäisi kanavan ja se liittyi Välimeren laivastoon 10. maaliskuuta.[1]

Alus lähti 20. maaliskuuta merelle osastossa, jonka muut alukset olivat taistelulaivat HMS Barham, HMS Valiant ja HMS Warspite sekä risteilijät HMS Gloucester ja HMS York suojueineen. Osaston tehtävänä oli operaatiossa MC9 suojata Maltalle matkannutta täydennyssaattuetta MW6. Alus valmistautui 27. maaliskuuta torjumaan Italian laivaston yhdessä taistelulaivojen kanssa. Seuranneessa Matapanin taistelussa aluksen lentokoneet tekivät 28. maaliskuuta onnistuneen torpedohyökkäyksen Italian laivaston risteilijöitä vastaan. Seuraavana päivänä alus aloitti osaston mukana paluumatkan Aleksandriaan.[1]

Huhtikuussa alus suojasi Maltalta saapunutta saattuetta ME7. Se suojasi 21. huhtikuuta operaatio MD2:ssa Tripolia tulittaneita pinta-aluksia. Alus muodosti suojausosastonsa kanssa Force C:n, jonka muut alukset olivat risteilijät HMS Orion, HMAS Perth ja HMS Ajax sekä neljä hävittäjää. Operaatiossa aluksen lentokoneet valaisivat maalialueen pudottamalla valaisupommeja. Paluumatkalla aluksen lentokoneet ampuivat alas kaksi Saksan ilmavoimien Junkers Ju 88 -torpedopommittajaa.[1]

Alus oli 10. toukokuuta laivaston mukana suojaamassa Aleksandriasta Maltalle matkaavaa saattuetta MW7 sekä Sisilian salmen läpi saapuvaa operaatio Tigerin saattuetta. Aluksen lähtö Kreetan evakuoinnin suojaksi viivästyi hävittäjälentokoneiden vajaukseen ja se pääsi lähtemään vasta 20. toukokuuta. Alus joutui 26. toukokuuta ilmahyökkäykseen yrittäessään iskeä koneineen Scarpanton lentokentälle. Kaksi 1 000 kilon lentopommia, jotka osuivat X-torniin ja lentokannelle, aiheuttivat pahoja vaurioita.[1]

Alus purjehti Hyväntoivonniemen reittiä Yhdysvaltoihin Norfolkin laivastontelakalle. Vaurioiden korjaamisen aikana aluksen tutkavarustuksen täydentämistä varten tehtiin valmisteluja ja sen lentokoneet vaihdettiin Vought F4U Corsair ja Hellcat-koneisiin. Alus aloitti joulukuussa koeajot, joiden päätyttyä se liittyi Britteinsaarille lähtevään saattueeseen yhdessä HMS Illustriousin kanssa. Lentotukialukset kolaroivat 12. joulukuuta.[1]

Tammikuussa 1942 alus saapui kotimaahan, jossa se valmistautui palvelukseen itäisessä laivastossa. Aluksen tyypin 279 tutka korvattiin tyypin 281 tutkalla ja sille asennettiin kaksi tyypin 265 tulenjohtotutkaa ilmatorjunnan tehostamiseksi. Asennusten jälkeen alus oli koeajoissa ja koulutettavana tutkajärjestelmien käyttöönottamiseksi.[1]

Alus lähti 15. helmikuuta Intian valtamerelle suojaten samalla Hyväntoivonniemen kautta Lähi-itään matkannutta miehistönkuljetussaattuetta. Se lähti 2. maaliskuuta Freetownista saapuen 10. maaliskuuta Kapkaupunkiin. Alus liittyi 26. maaliskuuta Itäiseen laivastoon, mutta sen lentomiehistöjen koulutustaso ei ollut operatiiviseen toimintaan soveltuva.[1]

Alus muodosti 31. maaliskuuta HMS Warspiten, HMS Indomitablen, HMS Cornwallin, HMS Emeraldin ja HMS Enterprisen kanssa Force A:n, jonka tehtävänä oli etsiä keisarillisen Japanin laivaston Ceylonille matkaava laivasto. Aluksen potkurit vaurioituivat ja se joutui lopettamaan etsinnän. Huhtikuussa alus oli Bombayssa telakalla korjattavana, minkä valmistuttua se lähti 23. huhtikuuta Mombasaan liittyäkseen laivastoon.[1]

Alus oli 5. toukokuuta Madagascarin koillispuolella estääkseen japanilaisten ilmahyökkäykset operaatio Ironcladin maihinnousujoukkoja vastaan. Aluksen ollessa matkalla Seychelleille tankattavaksi tutkalla havaittiin lentokone, jolloin alukselta noussut Martlet hävittäjä ampui alas japanilaisen HK6 merilentokoneen. Alus piti 10. toukokuuta alkaen tukikohtanaan Kilindiniä suojaten saattueita sekä tehden syöksyjä Intian valtamerelle. Alus osallistui 29. toukokuuta laivastoharjoitukseen.[1]

Elokuussa aluksen lentokoneet ampuivat alas japanilaisen lentoveneen. Alus sai määräyksen siirtyä 24. elokuuta Välimerelle korvaamaan HMS Indomitable ja se aloitti matkan Britteinsaarille. Syyskuussa alukselle siirrettiin Seafire hävittäjiä ennen lähtöä Välimerelle. Se lähti 30. lokakuuta Gibraltarille suojatakseen Pohjois-Afrikan maihinnousua operaatio Torchia.[1]

Grumman Wildcat ja Supermarine Seafire hävittäjät valmistautuvat nousuun aluksen kannelta operaatio Torchin aikana marraskuussa 1942.

Marraskuun alussa Gibraltarille saavuttuaan alus muodosti HMS Victoriousin ja HMS Furiousin kanssa Force H:n. Se oli 8. marraskuuta 30 merimailia Algerista pohjoiseen suojaamassa lentokoneineen maihinnousua. Aluksen lentokoneet tuhosivat 13. marraskuuta rannikkopatterin Cape Matifulla ja 820 laivueen lentokone upotti Saksan laivaston sukellusveneen U331 Algerin lounaispuolella. Joulukuussa alus oli läntisellä Välimerellä tukemassa maajoukkojen operaatioita sekä suojaamassa alueella matkanneita saattueita.[1]

Maaliskuussa 1943 aluksen tukikohdaksi vaihtui Alger tehtävien keskittyessä akselivaltojen saattueiden häirintään. Alus siirrettiin 5. huhtikuuta Aleksandriaan suojaamaan itäisen Välimeren saattueita.[1]

Heinäkuussa alus osallistui harhautushyökkäykseen Kreetan pohjoispuoella sekä suojasi saattueita keskisellä Välimerellä valmistauduttaessa maihinnousuun. Alus lähti 7. heinäkuuta Maltalta HMS Valiantin ja HMS Warspiten. Alusten suojana olivat risteilijät HMS Aurora ja HMS Penelope sekä kuusi hävittäjää. Osasto oli Tyrrhenanmerellä suojatakseen Aleksandriasta saapuvia joukkojenkuljetussaattueita. Seuraavana päivänä osasto joutui ilmahyökkäykseen. Osasto liittyi 9. heinäkuuta Syrtinlahdella osastoon, jonka muodostivat HMS Nelson, HMS Rodney ja HMS Indomitable suojueineen. Osaston tehtävänä oli suojata Operaatio Huskya eli Sisilian maihinnousua estämällä Italian laivaston mahdollinen hyökkäys. Lentotukialusten lentokoneet suojasivat 10.-14. heinäkuuta sillanpäitä ja niitä huoltavia aluksia. Osasto joutui 15. heinäkuuta Italian ilmavoimien torpedopommittajien maaliksi, jolloin HMS Indomitableen osui.[1]

Elokuusta alkaen alus piti Maltaa tukikohtanaan suojaten edelleen Sisiliaan matkanneita täydennys- ja huoltosaattueita. Alus liittyi 8. syyskuuta Salernon maihinnousua varten koottuun suojausosastoon. Lokakuussa alus tuki taistelutoimia Italian rannikon edustalta, kunnes se vapautettiin Välimeren operaatiosta ja alus aloitti kotimatkan.[1]

Pohjoinen jäämeri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aurinkoiselta Välimereltä HMS Formidable siirrettiin Pohjoiselle jäämerelle antamaan suojaa Murmanskiin meneville saattueille Kotilaivastoon liitettynä. Alus suojasi 2. marraskuuta Murmanskista palaavaa saattuetta RA54.[1]

Helmikuusta 1944 alkaen alus oli telakalla huollettavana, jolloin sen tutkavarustus modernisoitiin asentamalla tyyppien 281B ja 79B tutkat tehostamaan ilmatorjuntaa ja tyypin 277 merivalvontatutka. Alus oli toukokuussa huollon jälkeisissä koeajoissa ja kesäkuussa alukselle siirrettiin lentolaivueet valmistauduttaessa operatiivisiin tehtäviin.[1]

Change-Vought Corsair hävittäjiä ja Fairey Barracuda torpedopommittajia HMS Formidablen kannella Norjan rannikolla heinäkuussa 1944.

Alus jatkoi palvelustaan Kotilaivastossa ja sen kotitukikohtana oli Scapa Flow. Aluksen Swordfish-koneet osallistuivat tuloksettomaan hyökkäykseen Pohjois-Norjassa Altavuonossa tukikohtaansa pitävää Tirpitziä vastaan 17. heinäkuuta 1944 (Operaatio Mascot). Aluksen koneet uudistivat hyökkäyksen 22. elokuuta operaatio Goodwoodissa, mutta isku jäi tuloksettomaksi huonon sään vuoksi. Isku uudistettiin 24. elokuuta, jolloin ilmoitettiin kahden pommin osuneen maaliin. Aluksen lentokoneet tekivät vielä 29. elokuuta tuloksettoman yrityksen.[1]

Syyskuussa alus määrättiin huollon jälkeen brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon ja lokakuussa alus otettiin Gibraltarilla telakalle, missä aloitettiin koneremontti.[1]

Tyyni valtameri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 1945 alus aloitti huollon jälkeiset koeajot ja helmikuussa se aloitti matkan Tyynellemerelle liittyäkseen Yhdysvaltain 5. laivastoon. Alus saapui 10. maaliskuuta Sydneyyn, mistä se jatkoi edelleen Manukseen liittyäkseen brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon.[1]

Alus saapui 4. huhtikuuta Leytelle liittyen Task Force 57:ään ja valmistautuen ilmaoperaatioihin. Alus liittyi 14. huhtikuuta Task Group 57.2:een, jonka alukset olivat HMS Indomitable, HMS Victorious, HMS Illustrious ja HMS Indefatigable. Osastossa HMS Formidable korvasi HMS Illustriousin, joka oli lähti huollettavaksi[2].[1]

Alus osallistui ryhmän mukana osaa japanilaisten hallussa olevien lentokenttien neutralisointiin Sakishima Guntossa Yhdysvaltain joukkojen aloittaessa maihinnousun Okinawalle. Ilmaoperaatioiden aikana ryhmä joutui Baka-koneilla tehdyn itsemurhaiskun kohteeksi. Alus poistui 20. huhtikuuta ryhmän mukana operaatioalueelta ja se saapui 23. huhtikuuta Leytelle San Pedron redille[3].[1]

HMS Formidable tulessa kamikaze-hyökkäyksen jälkeen.

Alus lähti 1. toukokuuta ryhmän mukana Sakishima Gunton operaatioalueelle, missä lentotoiminta aloitettiin 4. toukokuuta. Aluksen lentokoneet suojasivat raskaita pinta-aluksia ja ne toimivat tykistöntulenjohtajina lentokenttää ammuttaessa. Aluksen kanteen osui vielä samana päivänä kamikaze, jonka pommin räjähtäessä yksitoista lentokonetta tuhoutui ja kattilahuoneen vauriot laskivat nopeuden 18 solmuun. Miehistöstä sai surmansa kolme ja 47 haavoittui. Seuraavana päivänä kattilahuoneen vikoja saatiin korjattua siten, että maksiminopeus palautui.[1][4]

Toinen kamikaze osui alukseen 9. toukokuuta, ja repi kanteen ammottavan aukon ja surmasi yhden miehistönjäsenen haavoittaen lisäksi muutamia, mutta aiheutti ainoastaan muutaman tunnin poissaolon lentotoiminnasta[1]. Aluksen kannella tuhoutui pommin räjähtäessä kuusi Corsairia ja yksi Avenger, joiden lisäksi kaksi Corsairia vaurioitui. Syttyneissä tulipaloissa ja sammutuksessa vaurioitui vielä neljä Avengeria ja kahdeksan Corsairia.[5] Kuninkaallisen laivaston panssarikantiset lentotukialukset selvisivät kamikaze-iskuista selvästi pienemmin tappioin kuin amerikkalaiset puukantiset alukset.[6][7]

Aluksen hangaarikannella syttyi 18. toukokuuta tulipalo Corsair-koneen aseiden lauettua tankattaessa. Kolmekymmentä lentokonetta tuhoutui täysin tai tuli käyttökelvottomaksi. Seuraavana päivänä alus jatkoi lentotoimintaa, mutta lentokapasiteetti oli hyvin rajallinen. Alus poistui 22. toukokuuta operaatioalueelta ryhmän mukana Manukseen operaation päätyttyä. Kesäkuussa tilapäiskorjausten valmistuttua Manuksessa alus lähti Sydneyyn huollettavaksi.[1]

Alus palasi heinäkuussa Yhdysvaltain 3. laivaston Task Force 37:ään, jonka muut lentotukialukset olivat HMS Implacable ja HMS Victorious. Alus lähti 6. heinäkuuta ryhmän mukana operaatioalueelle ja se liittyi 16. heinäkuuta 3. laivastoon valmisteltaessa hyökkäystä Tokioon ja Jokohamaan. Seuraavana päivänä ryhmän lentokoneet tekivät brittien ensimmäisen ilmahyökkäyksen Japanin pääsaarille sekä suojasivat TF 37:n muita aluksia.[1]

Aluksen lentokoneet pudottivat 25. heinäkuuta kolme Aichi torpedopommittajaa sekä vaurioittivat neljättä. Aluksen lentokoneet hyökkäsivät 9. elokuuta ryhmän muiden alusten koneiden kanssa Honshun pohjoisosien ja Hokkaidon lentokentille ja meriliikennettä vastaan. Seuraavana päivänä ilmaoperaatioita jatkettiin. Alus palasi 12. elokuuta brittiläisen Tyynenmeren laivaston mukana Manukseen tankattavaksi.[1]

Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus on Sydneyssä 24. elokuuta 1945.

HMS Formidable ei osallistunut Japanin antautumisseremonioihin Tokionlahdella. Se siirrettiin kuljettamaan vapautuneita sotavankeja Sydneyyn sekä palauttamaan Kauko-Idässä olleita joukkoja kotiin. Alus kuljetti lähes 14 000 matkustajaa ja se matkasi yli 100 000 merimailia. Se palasi helmikuussa 1946 Britteinsaarille, missä se poistettiin palveluksesta 26. heinäkuuta. Alus sijoitettiin 1947 reserviin, missä se oli seuraavat neljä vuotta ilman huoltoa.[1]

Reservissä ollessa aluksen rungon kunnon heikentyminen esti suunnitellun modernisoinnin. Alus sijoitettiin poistolistalle 1950 ja se myytiin romutettavaksi BISCOlle. Aluksen hylky saapui hinattuna T. W. Wardille Inverkeithingiin romutettavaksi 12. toukokuuta 1953.[1]

Päälliköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksen päälliköinä olivat[8]:

  • Arthur William La Touche Bisset 7. elokuuta 1940 - 23. elokuuta 1942
  • Arthur George Talbot 23. elokuuta 1942 - 23. syyskuuta 1943
  • Philip Ruck-Keene 23. syyskuuta 1943 - tammikuu 1944
  • Conrad Byron Alers-Hankey tammikuu - 29. tammikuuta 1944
  • Philip Ruck-Keene 29. tammikuuta 1944 - 13. helmikuuta 1945

Laivaston ilmavoimat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivue Kalusto Aika Huom
803 Fairey Fulmar 27. marraskuuta 1940 – 12. toukokuuta 1941
25. huhtikuuta – 24. elokuuta 1942
siirretty HMS Illustriousille[9]
806 Fairey Fulmar 4. maaliskuuta – 27. toukokuuta 1942 [10]
810 Fairey Swordfish 13.–21. joulukuuta 1941 [11]
818 Fairey Albacore 4. helmikuuta – 20. huhtikuuta 1942 lakkautettu[12]
820 Fairey Albacore 3. helmikuuta 1942 – 11. marraskuuta 1943 lakkautettu[13]
826 Fairey Albacore
Fairey Swordfish
Fairey Barracuda
26. marraskuuta 1940 – 27. toukokuuta 1941
15. elokuuta – 2. syyskuuta 1944
[14]
827 Fairey Barracuda 11.–19. heinäkuuta 1944 palautettu HMS Furiousille[15]
828 Fairey Barracuda 18. elokuuta – 2. syyskuuta 1944 palautettu HMS Implacablelle[16]
829 Fairey Albacore 15. marraskuuta 1940 – 23. elokuuta 1941
10.–21. joulukuuta 1941
[17]
830 Fairey Barracuda 9.–19. heinäkuuta 1944 palautettu HMS Furiousille[18]
841 Fairey Barracuda 8.–14. elokuuta 1944 siirretty HMS Implacablelle[19]
848 Grumman TBF Avenger 16. syyskuuta 1944 – 24 elokuuta 1945 [20]
853 Grumman F4F Wildcat 14.–24. kesäkuuta 1944 [21]
881 Grumman F4F Wildcat 10.–12. marraskuuta 1943 [22]
885 Supermarine Seafire I/II 28. lokakuuta 1942 – 18. lokakuuta 1943 [23]
888 Grumman F4F Wildcat 24. elokuuta 1942 – 13. marraskuuta 1943 [24]
893 Grumman F4F Wildcat 21. lokakuuta 1942 – 13. marraskuuta 1943 lakkautettu[25]
1840 Grumman F6F Hellcat 31. heinäkuuta – 5. elokuuta 1944 siirretty HMS Indefatigablelle[26]
1841 Vought F4U Corsair 26. kesäkuuta 1944 – 23. elokuuta 1945 [27]
1842 Vought F4U Corsair 28. kesäkuuta 1945 – ? 2 kuvaustiedusstelukonetta[28]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
  • Poolman, Kenneth: Allied Escort Carriers of World War Two in action. Avon: Blandford Press, 1988. ISBN 0-7137-1221-X. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Jackson, A. J.: Blackburn Aircraft since 1909. England: Funk & Wagnalls, 1968.
  • Taylor H A: Fairey Aircraft since 1915. England: Naval Institute Press, 1988. ISBN 0-87021-208-7. (englanniksi)
  • Slader, John: The Red Duster at War - A History of the Merchant Navy During the Second World War. Bristol: William Kimber, 1988. ISBN 0-7183-0679-1. (englanniksi)
  • McCart, Neil: The Illustrious & Implacable Classes of Aircraft Carrier 1940-1969. Cheltenham, Englanti: Fan Publications, 2000. ISBN 1-901225-04-6. (englanniksi)
  • Lynch, John: Belfast Built Ships. Stroud, Englanti: The History Press, 2012. ISBN 978-0-7524-6339-5. (englanniksi)
  • Winton, John: The Forgotten Fleet - The Story of the British Pacific Fleet 1944-45. East Sussex , Englanti: Douglas-Boyd Books, 1989. ISBN 0-9514480-0-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad naval-history.net
  2. Winton, John s. 132
  3. Winton, John s. 135
  4. Winton, John s. 140-144
  5. Winton, John s. 149
  6. Chesneau s.106
  7. Poolman s. 244
  8. uboat.net
  9. Sturtivant, s. 172–74
  10. Sturtivant, s. 184–86
  11. Sturtivant, s. 198, 200
  12. Sturtivant, s. 238
  13. Sturtivant, s. 247–48
  14. Sturtivant, s. 275–76
  15. Sturtivant, s. 281
  16. Sturtivant, s. 284
  17. Sturtivant, s. 287
  18. Sturtivant, s. 290
  19. Sturtivant, s. 309
  20. Sturtivant, s. 331
  21. Sturtivant, s. 345
  22. Sturtivant, s. 362
  23. Sturtivant, s. 367–68
  24. Sturtivant, s. 372
  25. Sturtivant, s. 383
  26. Sturtivant, s. 420
  27. Sturtivant, s. 422
  28. Brown, J. D., s. 100

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMS Formidable (67).