Fairey Swordfish
| Fairey Swordfish | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Tyyppi | torpedopommittaja |
| Alkuperämaa |
 Yhdistynyt kuningaskunta |
| Valmistaja |
Blackburn Aircraft Limited Fairey Aviation Company |
| Miehistö | 3 |
| Ensilento | maaliskuu 1933 |
| Esitelty | heinäkuu 1936 |
| Valmistusmäärä | 989[1] |
Fairey Swordfish (suom. miekkakala) oli brittiläinen toisessa maailmansodassa lentotukialuksilta toiminut torpedopommittaja.
Swordfish oli kaksitaso, ja jo sodan alussa auttamattomasti vanhentunut, mutta silti sitä käytettiin koko sodan ajan, ja Swordfishin seuraajaksi tarkoitettu Fairey Albacore itse asiassa poistui palveluskäytöstä ennen Swordfishiä. Kone oli teknisesti luotettava ja hyvä lennettävä. Se sai lisänimen ”verkkokassi”. Swordfishiä käytettiin myös syöksypommittajana, sen mahdollisti koneen erittäin luja rakenne.
Kone oli hyvin hidas ja kykenemätön puolustautumaan hävittäjäkoneiden hyökkäyksiä vastaan, mutta se täytti suurin piirtein tehtävänsä sodan alkuvuosina; kuljetti torpedon perille tarpeeksi lähelle vihollislaivaa. Joskus koneen hitaus toimi tässä etuna; laivojen ilmatorjuntatähtäimet oli tarkoitettu uudempia (ja siten nopeampia) koneita varten. Hitaaseen Swordfishiin niillä ei saanut otettua ennakkoa, ja kranaatit räjähtivät lentokoneen edessä aiheuttamatta mitään vahinkoa. Hävittäjiä vastaan ne kärsivät raskaita tappioita ja koneet siirrettiin lopulta sukellusvenetorjuntatehtäviin. Tosin niitä käytettiin tähän jo aivan sodan alussa syvyyspommien avulla. Atlantin avomerellä hävittäjäuhka oli kuitenkin lähes olematon sillä Saksalla ei ollut lentotukialuksia.
Aikojen saatossakaan ei Swordfishin perin heiveröinen puolustusaseistus kohentunut. Se käsitti vaivaiset kaksi kevyttä konekivääriä, joista toinen oli eturungossa kiinteästi eteenpäin ampuvana. Toinen konekivääri oli takatähystäjän (taka-ampuja/radisti) käytettävissä ja liikuteltavissa vapaasti taaksepäin. 7,7 mm (0.303 kal.) konekivääriaseistus oli käytössä yhtä lailla niukkana myös monissa Japanin laivaston pommikoneissa.[2]
Swordfishin suurimpia saavutuksia oli hyökkäys Taranton laivastotukikohtaan, jossa Swordfishit rampauttivat pahasti suuren osan Italian laivastoa, sekä taistelulaiva Bismarckin peräsimen vaurioittaminen siten, että alus ei päässyt Kuninkaallista laivastoa karkuun. Maltan taisteluissa ne upottivat monta Erwin Rommelin huoltolaivaa.[3]
Vuonna 1943 Swordfishejä alettiin käyttää enemmän sukellusveneentorjuntaan; torpedojen sijaan ne aseistettiin raketeilla tai syvyyspommeilla. Koneet sijoitettiin rahtilaivoista muunnettuihin kömpelöihin saattuetukialuksiin. Hitaan nopeutensa takia Swordfish sopi tähän hyvin: sen sakkausnopeus oli pieni, jolloin se pystyi nousemaan ilmaan pienemmällä lähtökiihdytyksellä kuin kehittyneemmät koneet. Nämä koneet olivat vakava uhka sukellusveneille.[4] Tätä uhkaa lisäsi vielä Mk III -tyypin koneisiin varustettu ASV.Mk X -ilmasta pintaan etsintätutka. Tutkakupu oli alatason alla edessä.[5]
Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähde: https://www.militaryfactory.com/aircraft/detail.asp?aircraft_id=571 Viitattu 30.3.2019.
Yleiset ominaisuudet
- Pituus: 11,07 m
- Kärkiväli: 13,87 m
- Korkeus: 4,11 m
- Tyhjäpaino: 2 359 kg (Mk. II ja Mk. III -malleilla 2 132 kg)
- Voimalaite: 1 × Bristol Pegasus IIIM3 yhdeksänsylinterinen tähtimoottori; 578 kW (775 hv)
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: 220 km/h [4]
- Lentomatka: 1 657 km
Aseistus
- 2 × 7,7 mm konekivääriä
- Ulkoinen pommikuorma max. 726 kg
- 8 × 76 mm ilmasta pintaan -raketteja, tai
- 1 × 457 mm torpedo
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Chant, Chris: II Maailmansodan lentokoneet, Karisto, 2008, Hämeenlinna (suom. Petri Kortesuo) Alkuteos: Amber Books, 1999 ISBN 978-951-23-5025-4
- Humble, Richard: Toisen Maailmansodan lentokoneet, WSOY, 1976, Porvoo (suom. Helge Seppälä) Alkuteos: Salamander Books, 1975, Lontoo, Englanti ISBN 951-0-07838-7
