HMS Phoebe (43)
| HMS Phoebe | |
|---|---|
 HMS Phoebe |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Fairfield Shipbuilding and Engineering Company, Govan, Skotlanti |
| Kölinlasku | 2. syyskuuta 1937 |
| Laskettu vesille | 25. maaliskuuta 1939 |
| Palveluskäyttöön | 27. syyskuuta 1940 |
| Poistui palveluskäytöstä | 14. maaliskuuta 1951 |
| Loppuvaihe | romutettu 1956 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
5 600 t (tyhjä) 6 850 t (kuormattu) |
| Pituus | 148 m |
| Leveys | 15,4 m |
| Syväys | 4,3 m |
| Koneteho | 62 000 shp |
| Nopeus | 32,25 solmua |
| Miehistöä | 480 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 × kaksiputksita 5,25" (133 mm) Mk I -tykkiä 1 × 4" tykki Q-tornin tilalla 2 × neliputkista QF 2 naulan ilmatorjuntatykkiä 2 × nelipiippuista Vickers .50" Mk III -ilmatorjuntakonekivääriä 6 × 21" (533 mm) torpedoputkea |
HMS Phoebe (viirinumero 43) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Dido-luokan ilmatorjuntaristeilijä.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Dido-luokka (risteilijä)
Alus tilattiin vuoden 1936 laivasto-ohjelmassa Fairfield Shipbuilding and Engineering Companyltä, missä köli laskettiin 2. syyskuuta 1937. Alus laskettiin vesille 25. maaliskuuta 1939 ja otettiin palvelukseen 27. syyskuuta 1940.
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Kotilaivaston 15. risteilijäviirikköön. Alus suojasi saattueita Pohjois-Atlantilla, kunnes alus siirrettiin huhtikuussa 1941 Välimeren laivastoon Aleksandriaan.[1]
Alus osallistui Välimerellä Kreikan evakuointeihin, Maltan saattueiden suojaamiseen sekä Kreetan evakuointeihin. Alus osallistui kesäkuussa lippulaivana taistelutoimiin Vichyn Ranskan joukkoja vastaan Syyrian rannikolla. Alus kykeni väistämään 3. heinäkuuta Vichyn Ranskan laivaston sukellusvene Malachiten laukaisemat torpedot. Alukseen osui 27. elokuuta joukkoja Tobrukiin kuljetettaessa lentokoneesta laukaistu torpedo. Aleksandriassa tehtyjen tilapäiskorjausten jälkeen alus siirrettiin 21. marraskuuta New Yorkiin telakalle.[1]
Telakalla aluksen Q-tornin paikalla ollut neljän tuuman tykki korvattiin neliputkisella kahden naulan ilmatorjuntatykillä. Lisäksi puolentuuman konekiväärit ja tyypin 279 tutka poistettiin sekä asennettiin yksitoista yksiputkista 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä. Aluksen tutkajärjestelmä koostui korjausten jälkeen tyyppien 281, 284 ja 285 tutkista.[2]
Alus palasi telakalta 21. huhtikuuta 1942, mutta se ei palannut palvelukseen ennen kuin toukokuussa. Alus osallistui elokuussa Välimerellä operaatio Pedestaliin. Alus siirrettiin Kapkaupunkiin HMS Siriuksen kanssa torjumaan saksalaisten saarronmurtajien pääsy Kauko-Itään ja sieltä takaisin, mutta ilman tuloksia.[1]
Alukseen osui 23. lokakuuta 1942 Saksan laivaston sukellusveneen U-161:n laukaisemat torpedot Ranskan Päiväntasaajan Afrikan Pointe Noiren edustalla. Alukseen osui sekä keulaan että perään vaurioiden ollessa suuria. Alukselle tehtiin Pointe Noiressa tilapäiskorjaukset, joiden valmistuttua joulukuussa se lähti Yhdysvaltoihin korjattavaksi. Alus palasi telakalta kesäkuun puolessa välissä 1943 ja palasi palvelukseen heinäkuussa.[1]
Korjausten yhteydessä A-torni ja kaikki kolme neliputkista kahden naulan ja seitsemän yksiputkista 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä poistettiin. Niiden tilalle asennettiin kolme neliputkista Boforsin 40 millimetrin ilmatorjuntakanuunaa sekä kuusi kaksiputkista 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä. Tutka järjestelmään lisättiin tyypin 272 tutka. Poistettu A-torni palautettiin heinäkuussa aluksen palattua Englantiin.[2]
Välimerellä alus oli Aegean merellä ja tammikuussa 1944 Anzion maihinnousussa. Se siirrettiin Itäisen laivaston 5. risteilijäviirikköön, jonka mukana alus oli sodan lopun Intian valtamerellä. Alus suojasi lentotukialusten syöksyä Nikobaareille ja Sabangille. Se oli myös tukemassa huhti-toukokuussa 1945 Burman rannikon maihinnousuja sekä Rangoonin maihinnousuja, jolloin se oli 21. saattuetukialusviirikön lippulaivana. Lippulaivan tehtävistä aluksen vapautti HMS Royalist.[1]
Sodan jälkeen alus palasi Itä-Intiasta huollettavaksi Britteinsaarille. Se saapui 29. lokakuuta 1945 Sheernesiin ja liitettiin 1946 Välimeren laivaston hävittäjien lippulaivaksi, kunnes se liitettiin 1. risteilijäviirikköön marraskuussa 1947.[1]
Phoebe saapui 14. maaliskuuta 1951 Chathamin telakalle poistettavaksi palveluksesta, minkä jälkeen se toimi vanhemman upseerin aluksena Harwichin reservissä 1951–1953. Alus siirrettiin 1953 Portsmouthiin edelleen reservissä, kunnes se sijoitettiin 1956 poistolistalle. Alus saapui 1. elokuuta 1956 Hughes Bolkowille Blythiin romutettavaksi.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Dido-luokka |
HMS Argonaut - Bonaventure - HMS Charybdis - HMS Cleopatra - HMS Dido - HMS Euryalus - HMS Hermione - HMS Naiad - HMS Phoebe - HMS Scylla - HMS Sirius |
|---|---|
| Bellona-luokka |
HMS Spartan - HMS Bellona - HMS Black Prince - HMS Royalist - HMS Diadem |
| Edeltäjä: Town-luokka – Seuraaja: Crown Colony -luokka |