HMS Queen Elizabeth (1913)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston Queen Elizabeth -luokan taistelulaivasta. Muita samannimisiä aluksia on täsmennyssivulla.
HMS Queen Elizabeth
HMS Queen Elizabeth Dardanelleilla 1913
HMS Queen Elizabeth Dardanelleilla 1913
Aluksen vaiheet
Rakentaja Portsmouthin telakka
Kölinlasku 21. lokakuuta 1912
Laskettu vesille 16. lokakuuta 1913
Palveluskäyttöön 15. tammikuuta 1915
Poistui palveluskäytöstä 7. heinäkuuta 1948
Loppuvaihe myytiin romutettavaksi Dalmuiriin
Tekniset tiedot
Uppouma 33 020 t
Pituus 195,34 m
Leveys 10,72 m
Syväys 10,31 m
Koneteho 75 000 shp
Nopeus 24 solmua
Miehistöä 950–1300
Aseistus
Aseistus 8 × BL 15"/42 Mk I -tykkiä
12 × 6" Mk XII -tykkiä
2 × 3" ilmatorjuntatykkiä
4 × 3 naulan (47 mm) kunnialaukaustykkiä
4 × 21" torpedoputkea

HMS Queen Elizabeth (viirinumero 00) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Queen Elizabeth -luokan taistelulaiva. Alus oli nimetty kuningatar Elisabet I:n mukaan. Se laskettiin vesille 1913 ja otti osaa kumpaankin maailmansotaan. Alus romutettiin 7. heinäkuuta 1948.

Valmistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Queen Elizabeth -luokka (taistelulaiva)

Alus tilattiin Portsmouthin telakalta, missä köli laskettiin 21. lokakuuta 1912. Alus laskettiin vesille 16. lokakuuta 1913 ja otettiin palvelukseen 15. tammikuuta 1915.[1]

Palvelus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksen ollessa Välimerellä käyttöönottotestauksessa, se sai käskyn purjehtia Dardanelleille liittyäkseen siellä olevaan osastoon, jossa se oli ainoa moderni taistelulaiva muiden ollessa taisteluristeilijöitä ja pre-dreadnoughteja. Queen Elizabethista tehtiin laivaston lippulaiva helmikuussa 1915 ja se otti osaa Dardanellien taisteluun 18. maaliskuuta. Samoin alus oli Gallipolin maihinnousussa 25. huhtikuuta kenraali Sir Ian Hamiltonin lippulaivana. HMS Goliathin upottua Osmanien laivaston torpedoveneiden hyökkäyksessä 12. toukokuuta siirrettiin Queen Elizabeth kauemmas rannikosta ja lopulta pois alueelta.[1]

Alus liitettiin amiraali Hugh Evan-Thomasin johtamaan 5. taisteluviirikköön ja Suuren laivaston (engl. Grand Fleet) lippulaivaksi 1916–1919. Viirikön kotisatamana oli Scapa Flow. Skagerrakin taisteluun alus ei osallistunut, koska oli sen aikana telakalla huollossa.[1]

Queen Elizabeth oli Atlantin laivaston lippulaivana 1919–1924. Alukseen asennettiin 1919–1920 etäisyysmittarit etukannen takimmaiseen (B-torniin) ja takakannen takimmaiseen (X-torniin). Etsintälamput päämastosta ja takaosasta poistettiin 1922–1923. Elo–syyskuussa 1924 3 tuuman ilmatorjuntatykit vaihdettiin nelituumaisiin.[2]

Vuonna 1924 alus siirrettiin Välimeren laivaston lippulaivaksi. Queen Elizabeth siirrettiin 26. toukokuuta 1926 modernisoitavaksi telakalle.[1] Alusta modernisoitaessa mm:[2]

  • poistettiin vanhat kansirakenteet ja rakennettiin uudet
    • savupiiput yhdistettiin
    • torpedovyöt valettiin
  • poistettiin 6 tuuman (152 mm) apuaseet ja tilalle asennettiin 20 kpl 4,5 tuuman (114 mm) tykkiä
  • lisättiin 4 4 tuuman ilmatorjuntakanuunaa
  • poistettiin katapultti X-tornin katolta, mutta B-tornin katapultti säilyi aina 1933–1934 muutostöihin

Queen Elizabeth palautettiin 2. tammikuuta 1928 palvelukseen Välimeren laivastoon, jossa se oli kunnes palasi telakalle Portsmouthiin 1. elokuuta 1937, jossa alus oli 31. tammikuuta 1941 saakka. Viive johtui toisen maailmansodan alkamisesta ja siitä, että saksalaisten telakkapommitusten johdosta alus jouduttiin siirtämään viimeisteltäväksi Rosythiin joulukuussa 1940.[1]

Vuonna 1930 asennettiin tulenjohtojärjestelmä HACS MkI mastoon ja poistettiin torpedoputket. Kaksi kahdeksanputkista 2 naulan Mk VI -ilmatorjuntatykkiä ja kaksi neliputkista puolentuuman ilmatorjuntakonekivääriä kansirakenteiden takaosaan asennettiin 1936. Elokuussa 1937 alus siirrettiin telakalle modernisoitavaksi. Modernisoinnin yhteydessä kansirakenteet poistettiin, asennettiin uudet Parsons-moottorit ja panssarointia lisättiin. Pääaseistuksen elevaatiota lisättiin 15 asteesta aina 30:een ja kaikki kuuden tuuman apuaseet korvattiin kahdellakymmenellä QF 4,5 tuuman Mk I tai Mk III -tykillä kaksiputkisissa BD Mk II -torneissa. Uudet apuaseet olivat myös ilmatorjuntaan sopivia (korotuskulma 80 astetta) ja niiden kantama oli 12 496,8 metriä.[2]

HACS:ien lukumäärä lisättiin neljään, mistä kaksi komentosillalle ja kaksi taakse tulenjohtotorniin. Tulivoimaa lisättiin neljällä kahdeksanputkisella 2 naulan ja neljällä neliputkisella puolen tuuman konekiväärillä. Alukseen asennettiin myös kaksi kiinteää kantapulttia sekä hangaari neljän lentokoneen (Supermarine Walrus) kuljettamiseksi.[2]

Rakenne muuttui kaikkien kuuden tuuman tykkien kasemattien poistamisesta ja panssarien paksuuntumisen myötä. Myös koneet modernisoitiin.[2]

Espanjan sisällissodan aikana Queen Elizabeth osallistui saarronvalvontaan.

Queen Elizabeth 1941

Vuonna 1941 modernisoinnin valmistuttua Queen Elizabeth liitettiin 2. taistelulaivaviirikköön Kotilaivastossa ja toukokuussa se palasi Välimeren laivastoon suojelemaan saattueita (Operaatio Tiikeri). Välimeren laivastossa se liitettiin 1. taistelulaivaviirikköön Välimeren laivaston lippulaivaksi. Se sai 8. toukokuuta viime hetkellä väistettyä torpedon. Aleksandriaa tukikohtana käyttäen se osallistui Kreetan evakuointiin ja Maltan saattueiden suojaamiseen.[1]

Se oli yhdessä HMS Valiantin kanssa Aleksandrian satamassa, kun italialaiset sammakkomiehet onnistuivat miinoittamaan alukset. Kumpikin alus vajosi satama-altaaseen, mutta mataluuden ansiosta alusten kansirakenteet jäivät pinnalle, jolloin alukset näyttivät edelleen toimintakuntoisilta, vaikka makasivatkin pohjassa. Miinan räjähdyksessä sai surmansa yhdeksän merimiestä.[1]

Alus hätäkorjattiin ja siirrettiin Yhdysvaltain laivaston telakalle Norfolkiin Virginiaan syyskuussa 1942. Alukselle tehtiin korjauksen lisäksi täydellinen modernisointi. Queen Elizabeth palasi palvelukseen kesäkuussa 1943. 26. kesäkuuta se liittyi Kotilaivastoon. Aluksen uppouma kasvoi korjauksissa ja modernisoinnissa 32700 tonniin ja täysin kuormattuna 37875 tonniin. Samoin aluksen kevyttä ilmatorjunta-aseistus oli jälleen merkittävästi lisätty. Alus lähetettiin 23. joulukuuta 1943 yhdessä 1. taistelulaivaviirikön kanssa Intian valtamerelle. Viirikkö saapui Colomboon liittyäkseen Itäiseen laivastoon 30. tammikuuta 1944.[1]

Lippulaivana se otti osaa lentotukialusten hyökkäykseen Sabangiin 16.–24. huhtikuuta, TF 65:n hyökkäykseen Surabayaan 6.–27. toukokuuta ja lentotukialus- ja tykistöhyökkäykseen Sabangiin 22. kesäkuuta – 17. heinäkuuta. Tämä oli samalla ensimmäinen kerta jolloin Itäinen laivasto käytti tykistöään japanilaisia maakohteita vastaan.[1]

Queen Elizabeth oli korjattavana Durbanissa loka-marraskuussa 1944, mutta otti osaa hyökkäykseen Belawanin tukikohtaan ja lentokentälle Sabangiin 17.-23. marraskuuta. Seuraavaksi se oli tulitukitehtävissä maihinnousussa Ramree-saarelle osana Arakan operaatiota tammikuussa 1945 ja osallistui osana TF63:a hyökkäykseen Sabangille. Huhtikuussa 1945 alus osallistui Car Nicobarin ja Port Blairin Andamaaneilla tulitukseen osana Rangoonin valtauksen suojaamisoperaatiota.[1]

HMS Nelson vaihtoi Queen Elizabethin kanssa tehtäviä 12. heinäkuuta ja se sai palata kotivesille. Queen Elizabeth saapui Portsmouthiin 7. elokuuta ja siirrettiin reservialukseksi Rosythiin 10. elokuuta.[1]

Queen Elizabethin ollessa reservinä sitä käytettiin useaan otteeseen majoitusaluksena (kelluva hotelli) Portlandissa, Portsmouthissa ja Rosythissa ennen kuin se myytiin BISCOlle romutettavaksi 13. maaliskuuta 1948. Alus poistettiin alusrekisteristä 15. toukokuuta. Se siirrettiin 7. heinäkuuta Arnott Youngin Dalmuirin telakalle romutettavaksi 7. heinäkuuta ja runko paloiteltiin Troonissa.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Whitley, M. J.: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X (englanniksi)
  • Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2 (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
  • Hore, Peter: Battleships of World War I. Lontoo, Englanti: Anness Publishing Ltd, 2006. ISBN 1-84476-377-3 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l Whitley 1998 s. 100
  2. ↑ a b c d e Whitley 1998 s. 97

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Queen Elizabeth -luokan taistelulaivat
HMS Queen Elizabeth – HMS Warspite – HMS Valiant – HMS Barham – HMS Malaya
Edeltäjä: Iron Duke -luokka – Seuraaja: Revenge-luokka
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=HMS_Queen_Elizabeth_(1913)&oldid=22627702”