Operaatio Vigorous

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Operaatio Vigorous
Osa toisen maailmansodan Välimeren sotatoimialuetta
Trento
Trento
Päivämäärä:

12.–16. kesäkuuta 1942

Paikka:

Välimeri, AleksandriaMalta

Lopputulos:

Akselivaltojen voitto

Osapuolet

Akselivallat:
 Italia
 Saksa

Liittoutuneet:
 Yhdistynyt kuningaskunta
 Australia

Komentajat

Italia Giuseppe Fioravanzo

Yhdistynyt kuningaskunta Philip Vian

Vahvuudet

2 taistelulaivaa
2 raskasta risteilijää
2 kevyttä risteilijää
12 hävittäjää
6 E-venettä
2 sukellusvenettä
syöksypommittajia
pommikoneita
torpedokoneita

8 kevyttä risteilijää
26 hävittäjää
9 sukellusvenettä
2 miinanraivaajaa
4 korvettia
2 pelastusalusta
4 moottoritorpedovenettä
11 kauppalaivaa
1 tukilaiva
torpedopommittajia
pommikoneita

Tappiot

1 raskas risteilijä upposi
1 taistelulaiva vaurioitui

Upotettu:
1 risteilijä
3 hävittäjää
2 kauppalaivaa
1 moottoritorpedovene
Vaurioitui:
3 risteilijää
2 kauppalaiva

Operaatio Vigorous oli peitenimi toisessa maailmansodassa Haifasta ja Port Saidista Maltalle 12.–16. kesäkuuta 1942 matkanneille saattueille. Saman aikaisesti oli käynnissä operaatio Harpoon, joka oli saattue Gibraltarilta Maltalle. Näitä operaatioita kutsuttiin yhteisnimellä operaatio Julius. Operaatio jouduttiin keskeyttämään akselivaltojen onnistuneen torjunnan vuoksi.

Malta tarvitsi huoltoa vähintään joka toinen kuukausi selvitäkseen. Akselivalloille oli tärkeää estää saattueiden perille pääsy, koska Maltalle sijoitetut joukot kykenivät tehokkaasti häiritsemään huoltosaattueiden kulkemista Italiasta Libyaan.

Välimeren laivastoa oli täydennetty muun muassa Intian valtamereltä siirretyillä aluksilla, jotta operaatio voitaisiin toteuttaa. Alukset oli koottu Kilindinistä Keniasta Haifaan suojaamaan saattuetta, jonka suojaksi oli määrätty Australian laivaston N-luokan hävittäjistä muodostettu 7. hävittäjälaivue.

Operaatioon liitetyt yksitoista kauppalaivaa siirtyivät 12. kesäkuuta Haifasta Port Saidiin, ja ne kohtasivat seuraavana päivänä Tobrukin edustalla kontra-amiraali Philip Vianin johtaman Force A:n, jonka muodostivat seitsemän kevyttä risteilijää ja 17 hävittäjää. Täten suojan vahvuus nousi kaikkiaan kahdeksaan risteilijään ja 26 hävittäjään, joiden tukena oli vielä korvetteja ja miinanraivaajia sekä vanha ainoastaan ilmatorjunta-asein varustettu vanhentunut taistelulaiva HMS Centurion. Merellä oli lisäksi yhdeksän sukellusvenettä valvomassa Tarantoon sijoitettuja Italian laivaston aluksia.

Ilmahyökkäys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähes välittömästi Aleksandriasta lähdettyään saattue joutui Kreetan ja Pohjois-Afrikan välillä jatkuvien ilmahyökkäysten kohteeksi. Aluksi ilmahyökkäykset kohdistuivat risteilijöihin sekä rahtialuksiin, mutta myöhemmin saattueen suojana olevista hävittäjistä tuli hyökkäysten pääasiallinen kohde. Yksi rahtialuksista vaurioitui 12. kesäkuuta, jolloin se joutui kääntymään Tobrukiin ja toinen alus jouduttiin lähettämään Tobrukiin konevian vuoksi. Nämä alukset tuhoutuivat ilmahyökkäyksissä.

Italian laivasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Bauer, Eddy: Toinen Maailmansota osa 2. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1974. ISBN 951-0-05842-4.
  • Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.