HMS Escapade
| HMS Escapade | |
|---|---|
 HMS Escapade |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Scotts Shipbuilding and Engineering Company, Greenock |
| Kölinlasku | 30. maaliskuuta 1933 |
| Laskettu vesille | 30. tammikuuta 1934 |
| Palveluskäyttöön | 30. elokuuta 1934 |
| Loppuvaihe | myyty romutettavaksi 26. marraskuuta 1946 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 427,5 t (standardi) 1 971,1 t (max) |
| Pituus | 100,3 m |
| Leveys | 10,1 m |
| Syväys | 3,3 m |
| Koneteho | 38 000 hv |
| Nopeus | 35,5 solmua (65,7 km/h) |
| Miehistöä | 145 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 × QF 4,7" Mk XII -tykkiä CP Mk XVII asennuksina 2 × nelipiippuista Vickers .50" Mk I -ilmatorjuntakonekivääriä 8 × 21" (533 mm) torpedoputkea 1 × kisko, jolla 20 syvyyspommia |
HMS Escapade (viirinumero H17) oli Britannian kuninkaallisen laivaston E-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: E-luokka (hävittäjä)
Alus tilattiin 1. marraskuuta 1932 vuoden 1931 laivasto-ohjelmassa Greenockista Scotts Shipbuilding and Engineering Companyltä, missä köli laskettiin 30. maaliskuuta 1933. Alus laskettiin vesille 30. tammikuuta 1934 ja otettiin palvelukseen 30. elokuuta 1934. Valmistuskustannukset olivat 249 987 puntaa ilman Amiraliteetin toimittamia ase- ja viestijärjestelmiä.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Kotilaivaston 5. hävittäjälaivueeseen. Tammikuusta maaliskuuhun 1935 alus osallistui laivaston mukana Länsi-Intian purjehdukseen. Syyskuussa se siirrettiin Etiopian kriisin aikana laivueen mukana Välimeren laivastoon, mistä alus palasi maaliskuussa 1936 kotimaahan. Alus teki viisi Espanjan kauppasaarron valvontamatkaa: 1937 tammikuusta maaliskuuhun, heinäkuussa ja lokakuusta joulukuuhun sekä tammikuusta maaliskuuhun 1938 ja helmikuusta maaliskuuhun 1939.[2]
Alus kolaroi 18. tammikuuta 1939 sisaraluksensa HMS Eclipsen kanssa, kun. konehuonevian vuoksi se pysähtyi odottamatta. Eclipse ei kyennyt väistämään äkkiä pysähtynyttä alusta, vaan törmäsi siihen. Törmäysvaurioiden korjaaminen kesti seitsemäntoista päivää. Alus siirrettiin 16. kesäkuuta 1939 reserviin risteilijä HMS Colombon tukilaivaksi Plymouthiin. Alus palautettiin 2. elokuuta palvelukseen reservilaivastonkatselmuksen vuoksi.[2]
Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisen maailmansodan alkaessa alus oli 12. hävittäjälaivueessa saattue- ja valvontatehtävissä. Alus hyökkäsi Englannin kanaalissa tuloksetta sukellusveneitä vastaan 5. ja 15. marraskuuta. Sen miehistö pelasti 5. joulukuuta SS Nova Scotian eloonjääneet.[2]
Alus pakotti 25. helmikuuta 1940 suojatessaan Norjaan rannikolla saattuetta HN14 Saksan laivaston sukellusveneen U-63 pintaan, jolloin sukellusveneen miehistö upotti aluksensa. Aluksen miehistö poimi merestä sukellusveneen miehistön. Se operoi Norjan rannikolla 7. huhtikuuta-17. kesäkuuta.[2]
Alus lähti 17. kesäkuuta HMS Ark Royalin kanssa Gibraltarille, jossa alukset liitettiin Force H:hon.[2]
Elokuussa alus palasi Britteinsaarille, jolloin se määrättiin maihinnousun torjuntaan 3. hävittäjälaivueen kanssa. Alus viipyi kuitenkin kotimaassa ainoastaan kolmisen viikkoa ennen kuin se määrättiin suojaamaan taistelulaiva HMS Barhamia epäonnisessa Dakarin operaatiossa.[2]
Alus palasi saattuepalvelukseen, jona aikana se osallistui muun muassa operaatio Rubbleen tammikuussa 1941. Helmikuussa alus suojasi taistelulaiva HMS Nelsonia tuloksettomassa Saksan laivaston taisteluristeilijöiden Scharnhorstin ja Gneisenaun etsinnässä. Aluksen palattua kotimaahan saattueessa HX125, se siirrettiin telakalle Tyneen 26. toukokuuta - 10. heinäkuuta.[2]
Palvelukseen palautettaessa alus liitettiin Kotilaivaston 4. hävittäjälaivueeseen, jossa se suojasi 10. elokuuta HMS Prince of Walesia. Osasto kuljetti pääministeri Winston Churchillin Argentiaan Newfoundlandiin tapaamaan Yhdysvaltain presidenttiä Rooseveltia. Alus suojasi palattuaan Jäämeren saattueita. Se saapui 31. elokuuta ensimmäisen kerran Arkangeliin. Se suojasi saattueita, kunnes se siirrettiin 9. helmikuuta 1942 telakalle Imminghamiin.[2]
Palvelukseen alus palasi 30. maaliskuuta. Se suojasi huhtikuussa Ruotsista paenneen norjalaisen tankkerin Meldin Methiliin. Alus osallistui toukokuussa epäonnistuneeseen yritykseen saattaa vaurioitunut risteilijä HMS Trinidad Pohjois-Venäjältä Islantiin. Paluumatkalla se suojasi Kuolasta saattuetta QP12.[2]
Alus siirrettiin 5. kesäkuuta 5. hävittäjälaivueeseen, jossa se suojasi operaatio Harpoonissa saattuetta WS19Z Maltalle. Paluumatkalla alus suojasi lentotukialus HMS Arguksen paluun kotimaahan, jonka jälkeen se liitettiin saattueen PQ17 suojaukseen. Alus siirrettiin 20. heinäkuuta telakalle Liverpooliin.[2]
Alus palasi 24. syyskuuta palvelukseen. Se suojasi lentotukialus HMS Furiousin Gibraltarille, jonne ne saapuivat 25. lokakuuta. Tämän jälkeen se suojasi joukkojenkuljetussaattueita KMF1 ja KMF2 operaatio Torchissa, mistä vapauduttuaan se palasi kotimaahan saattueessa MKF1(X). Alus saapui 19. marraskuuta Greenockiin.[2]
Huollettavana alus oli 27. marraskuuta - 23. joulukuuta Thamesilla, minkä jälkeen se liitettiin saattajaryhmä B3:een Läntiselle reitille. Seuraavat kuusi kuukautta alus suojasi Pohjois-Atlantilla saattueita, joista merkittävimpiä olivat toukokuussa 1943 saattueet HX228, ONS175 ja HX239.[2]
Alus oli 3. kesäkuuta - 5. syyskuuta huollettavana Cardiffissä, jossa sille asennettiin Hedgehog-sukellusveneentorjuntaheitin. Pikaisen koulutusjakson jälkeen alus suojasi saattuetta ONS180. Aluksen miehistö havaitsi 20. syyskuuta Pohjois-Irlannin vesillä sukellusveneen, jolloin Hedgehog laukaistiin. Aseessa ilmenneen vian seurauksena tapahtui ennen aikainen räjähdys, joka tuhosi heittimen ja komentosilta vaurioitui pahoin. Aluksen miehistöstä sai surmansa viisitoista ja kymmemen haavoittui, joista yksi kuoli haavoihinsa myöhemmin.[2]
Vuoden 1944 loppuun alus oli telakalla Portsmouthissa, mistä vapauduttuaan se liitettiin sodan loppuajaksi 8. saattajaryhmään. Alukselle asennettiin koekäyttöön Squid-järjestelmä. Se suojasi toukokuussa 1945 norjalaisten paluun kotimaahansa, jonka jälkeen se liitettiin sukellusveneentorjuntakoulutuslaivueeseen.[2]
Poistolistalle alus sijoitettiin 18. helmikuuta 1946. Aseistus määrättiin 15. marraskuuta poistettavaksi. Alus sijoitettiin 3. joulukuuta HMS Tartarin proomuksi. Se myytiin 17. toukokuuta 1947 BISCOlle, joka siirsi aluksen G. W. Bruntonille. Alus romutettiin Grangemouthin telakalla 3. elokuuta 1947 alkaen.[2][1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- English, John: Amazon to Ivanhoe - British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9. (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)
- Woodman, Richard: Arctic Convoys 1941–1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Laivueenjohtaja: HMS Exmouth |
| Alukset: HMS Echo - HMS Eclipse - HMS Electra - HMS Encounter - HMS Escapade - HMS Escort - HMS Esk - HMS Express |
| Edeltäjä: D-luokka – Seuraaja: F-luokka |